Lotta Talvensaari, Sosionomi, aluetyöntekijä, KATU 2.0, NAL Rovaniemi
Sanna Viinonen, YtM, lehtori, Lapin AMK
Tässä artikkelissa pohdimme, miten yhteiskunnallisesti vaikuttavaa pedagogiikkaa syntyy, kun koulutus kytkeytyy aitoihin yhteiskunnallisiin haasteisiin ja jaettuun asiantuntijuuteen. Tarkastelemme Lapin ammattikorkeakoulun ja Nuorisoasuntoliitto (NAL) Rovaniemen paikallisyhdistyksen yhteistyötä KATU 2.0 -hankkeen työparimallin tiimoilta. Työparin muodostavat sosiaali- ja terveysalan ammattilainen sekä päihdetaustan omaava koulutettu kokemusasiantuntija, jotka työskentelevät yhdessä päihdetyön asiakastyössä.
Nuorisoasuntoliitto on valtakunnallinen suomalainen järjestö, joka edistää alle 30-vuotiaiden nuorten asumista, ehkäisee asunnottomuutta ja tukee itsenäistymistä eri tavoin. NAL:n Rovaniemen paikallisyhdistys on vuodesta 1991 alkaen toiminut nuorten asumisen tuen parissa. Asunnottomuustyössä sosiaalialan teemat, kuten päihde- ja riippuvuusongelmat näyttäytyvät valtakunnallisesti (Ympäristöministeriö, 2026). Päihderiippuvuus voi sekä altistaa asunnottomuudelle että syventyä asunnottomuuden aikana ja päihderiippuvaiset henkilöt kuuluvat asunnottomuuden riskiryhmään.
Dialoginen opetus purkaa stigmaa ja lisää ymmärrystä
Päihdeongelmiin ja -riippuvuuksiin liittyy vielä 2020-luvulla vahva stigma. Stigmalla tarkoitetaan kielteistä mielikuvaa, joka voi liittyä ihmiseen hänen taustaansa, olemukseen, toimintaan tai esimerkiksi sairauden vuoksi. Päihteisiin liitetty stigma on moninainen ja laajasti vaikuttava ilmiö (kuvio 1). Se ilmenee esimerkiksi ennakkoluuloina sekä epäoikeudenmukaisena ja syrjivänä kohteluna. Stigma tulee todeksi asenteissa ja ihmisten välisessä kohtaamisessa, mutta myös palvelujärjestelmässä. Stigma vaikuttaa päihde- ja riippuvuusongelmien kanssa painivien henkilöiden ja heidän läheistensä sekä päihde- ja riippuvuustyötä tekevien ammattilaisten elämään ja työskentelyyn monin tavoin. (Markkula ym., 2023, s. 57, 59.) Se lamaa ja eristää sekä hankaloittaa päihdetyön asiakkaiden palveluiden saavutettavuutta ja ammattilaisen työskentelyä (ks. Karhunen & Orjasniemi, 2024). Päihdeongelmiin ja riippuvuuksiin liittyvä stigma voidaan siten nähdä merkittävänä yhteiskunnallisena haasteena.
Stigman purkaminen ja sen vaikutusten vähentäminen on mahdollista ammattikorkeakoulussa pedagogiikkaan liittyvien valintojen avulla. KATU 2.0 työparin opetuksen osuudella olemme pyrkineet purkamaan stigmaa tietoisesti lisäämällä tietoa päihde- ja riippuvuuden teemoista sekä panostaen dialogiseen kohtaamiseen ja keskusteluun (ks. Strand ym., 2023; Markkula ym., 2023). Sosiaalialan opetuksessa stigma voi opiskelijoissa ilmetä tiedostamattomina ennakko-oletuksina ja pelkoina. Stigmalle tyypillistä on, ettei niitä ylläpitäviä rakenteita tunnisteta tai niiden vaikutusta tunnusteta (Strand ym., 2023). Seurauksena tästä voi olla eristäminen tai asiakasryhmien eriarvoinen kohtelu.
Kuvio 1. Stigman eri muodot (Strand ym., 2023, s. 14).
Nuorisoasuntoliiton Rovaniemen paikallisyhdistyksen Katu 2.0 -hankkeen työpari on ollut mukana Lapin AMK:n sosiaalialan päihde- ja riippuvuustyön opetuksessa koko hankkeen ajan vuosina 2024–2026. Lapin ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutuksessa opiskelee noin 660 opiskelijaa, joista moni kohtaa työssään päihdetyön ohjauksen ja kuntoutuksen tarpeita. Päihde- ja riippuvuustyön opintojakso toistuu noin 5 kertaa kalenterivuodessa ja se on sosionomiopinnoissa alkuvaiheen perusopintoissa. Opintojaksokohtainen yhteistyö mahdollistaa alueellisesti haavoittuvassa asemassa olevan väestönosan tilanteeseen vaikuttamisen.
Opetustilanne rakentuu kohtaamiselle ja yhteiselle keskustelulle. Opiskelijat ovat valmistautuneet opetukseen kirjallisin tehtävin perehtyen päihdetoipumisen prosessiin sekä kokemusasiantuntijatyöhön. Opiskelijaryhmä on kokemusasiantuntijaosuudessa aktiivinen keskustelun osapuoli, passiivisen kuuntelijan tai tehtävänsuorittajan roolista poiketen. Tämä voidaan liittää konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, jonka mukaan tieto rakentuu ja se tulkitaan aikaisempien tietojen, käsitysten ja kokemusten pohjalta (ks. Tynjälä, 1999). Ajatuksenamme on mahdollistaa yhteisin keskusteluin oppiminen dialogissa ja oppia dialogista keskustelua (Ks. Opetushallitus, 2026). Näemme oppimisen kontekstuaalisena eli se on asiayhteyteen sidottua ja vuorovaikutuksen tulosta (Poikela, 1999, s. 274–275).
Sosiaalialan yhteistyö on välittävää vaikuttamista
Päihde- ja riippuvuusstrategia (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2021) sisältää painopisteet ja suuntaviivat päihde- ja riippuvuustyön kehittämistyölle vuoteen 2030 mennessä. Sen yhtenä tavoitteena on asiantuntijayhteistyön vahvistaminen sekä asiantuntijuuden jakaminen mm. julkisen ja kolmannen sektorin sekä järjestäytyneiden kokemusasiantuntijatoimijoiden välillä. Tavoitteena myös vahvistaa päihteitä käyttäviä asiakkaita kohtaavien ammattilaisten osaamista muun muassa kunnioittavasta kohtaamisesta sekä päihteiden käyttöön ja riippuvuuksiin liittyvän stigman vähentämisestä (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2021). Koulutuksen ja asiantuntijaorganisaatioiden välinen yhteistyö luo vahvaa pohjaa ammatillisten käytäntöjen uudistumiselle tulevien sosionomien astellessa työelämään. Reflektiivinen keskustelu ja yhteinen analyysi KATU 2.0 -hankkeen työparimallin äärellä myös mahdollistaa sosionomiopiskelijoille järjestelmätason pohtimisen asiakkaan näkökulmasta jo varhaisessa vaiheessa opintoja.
KATU 2.0 -hankkeen opetuskeskustelujen ytimessä on ollut päihderiippuvaisen henkilön elämänkulku ja kokemus, mutta keskustelua on käyty myös opiskelijoiden näkemyksistä sekä tietysti ammatillisesta toiminnasta päihdetyön asiakasryhmien ja heidän yhteiskunnallisen asemansa tukemiseksi. Yhteistyössä NAL Rovaniemen KATU 2.0 -hankkeen työntekijöiden ja opiskelijoiden kanssa olemme yhteisesti todenneet, miten opetus luo erityisesti opiskelijalle tilan pohtia omia asenteitaan ja ajatuksiaan päihteistä, päihde-ehtoisesta elämästä ja päihteiden käytöstä yhteiskunnallisessa kontekstissaan.
Sosiaalialan työtä keskeisesti ohjaava sosiaalihuoltolaki (1301/2014) määrittelee sosiaalihuollon tehtäväksi myös rakenteellisen sosiaalityön, joka velvoittaa hyvinvointialueet ja viranomaisen tiedonvälitykseen sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskien. Rakenteellinen työ voi olla myös onnistumisista ja toimivista ratkaisuista viestimistä (Liukko & Karjalainen, 2023). Päihde- ja riippuvuustyön dialogiin pohjautuvassa opetuksessa tiedon ja kokemustiedon jakaminen lisää yhteistä ymmärrystä päihdetyön asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä (Ks. Sosiaalihuoltolaki 7§). Näin myös sosionomin tietotaito rakenteellisessa työssä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana kehittyy.
Markkula ym. (2023) ovat luoneet suosituksia koulutuksen järjestäjille osaamisen vahvistamiseksi mielenterveys-, päihde- ja riippuvuushaasteita kohtaavien alojen koulutuksiin. Suositusten mukaan keskeistä opetuksessa on mm. empatiaa ja tasavertaisuutta korostavan kohtaamisen merkityksellisyys. Päihdetyön opetuksessa konkretisoituvat sosiaalihuollon asiakastyön haasteet, joita esimerkiksi moninainen stigma osaltaan ylläpitää. Sosiaalihuollon asiakaslaki velvoittaa työntekijän edistämään työssään asiakassuhteen luottamuksellisuutta sekä toteuttamaan asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa (Laki sosiaalihuollon asiakkaan oikeuksista ja velvollisuudesta 812/2000). Jotta tämä on mahdollista, on työntekijän kyettävä reflektioon, tunnistettava omat näkökulmansa ja ennakkoasenteensa. Myös sosiaalialan toimintaympäristö ja tilannekohtainen päihdetyöllinen tehtävä vaatii reflektiivistä pohdintaa asiakkaan edun hahmottamiseksi.
Lopuksi
Käytännön yhteistyö KATU 2.0 -hankkeen kanssa on opiskelijapalautteemme mukaan lisännyt opiskelijan ammatillista ymmärrystä ja empatiaa ja haastanut ennakkokäsityksiä. Yhteistyö on myös konkretisoinut opiskelijoille muuten hyvin pitkää ja monipolvista päihdetoipumisen ja -palveluiden prosessia. Tiedon lisääntyminen luo opiskelijoille edellytyksiä puolustaa haavoittuvassa asemassa olevien asiakasryhmien demokraattisia oikeuksia sekä tukea heitä kysymyksissä liittyen omaa hoitoon ja palveluihinsa. KATU 2.0 -hankkeen tavoitteiden mukaan opetusyhteistyö vahvistaa myös kokemusasiantuntijoiden paikkaa sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmässä tulevaisuudessa. Yhteinen tavoitteemme on päihdeongelmaan ja -työhön liittyvien kielteisten mielikuvien purkaminen ja opiskelijoiden kannustaminen yhteiskunnallisesti vaikuttavaan toimintaan.
Lapin ammattikorkeakoulun ja Nuorisoasuntoliiton (NAL) Rovaniemen paikallisyhdistyksen yhteistyö on muotoutunut hankevuosien varrella. Se kietoutuu jatkossa osaksi molempien organisaatioiden perustoimintaa. Tarkastelemme sosiaalialan koulutuksessa alueellamme samaa yhteiskunnallisten muutosten kenttää eri näkökulmista. Yhteinen keskustelu tukee molempia osapuolia ennakoimaan ja vastaamaan alueellisiin haasteisin. (Esim. Tolonen ym., 2025, 218.)
Yhteiskunnallisesti vaikuttava pedagogiikka on lopulta kiinni pienistä asioista. Se voi olla vain ammattikorkeakoulun ja opettajan emännöimän luokan oven aukaisemista ympäröivälle kansalaisyhteiskunnalle. Koulutus kytkeytyy usein paperilla, kuten opetussuunnitelmissa, aitoihin yhteiskunnallisiin haasteisiin, mutta varsinainen vaikuttaminen tulee todeksi vuoropuhelussa oman alueen toimijoiden kanssa. Yhteistyön myötä syntyy jaettu asiantuntijuus, jolloin ammattikorkeakoulu on luomassa alueellisesti ja yhteiskunnallisesti vaikuttavia ratkaisuja. Dialoginen yhteisopetus on yksi pedagoginen valinta, jonka puitteissa yhteinen vaikuttamistyömme jatkuu KATU 2.0 -hankkeen päätyttyäkin.
Karhunen, M. & Orjasniemi, T. (2024). Palvelujärjestelmien toiseutta tuottavat rakenteet huumeita käyttävien asiakkuudessa – Rakenteellisen sosiaalityön näkökulma. Janus 32 (2). Palvelujärjestelmien toiseutta tuottavat rakenteet huumeita käyttävien asiakkuudessa – Ra-kenteellisen sosiaalityön näkökulma
Liukko, E. & Karjalainen, P. (2023). Asunnottomuustyön ytimessä. Asunnottomuutta vähentä-vien sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämishankkeiden loppuraportti. Työpaperi 46/2023. THL. Asunnottomuustyön ytimessä: Asunnottomuutta vähentävien sosiaali- ja terveyspalvelu-jen kehittämishankkeiden loppuraportti
Markkula, J., Rapeli, S. Ruohio, H., Mattila, E. ja Palola, L. (2023). Mielenterveys-, päihde- ja riippuvuussisällöt kohtaavien alojen koulutuksissa: Suosituksia osaamisen vahvistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:30. Helsinki. Mielenterveys-, päihde- ja riip-puvuussisällöt kohtaavien alojen koulutuksissa. Suosituksia osaamisen vahvistamiseksi.
Opetushallitus (2026). Dialogi ja dialogisuus. Dialogi ja dialogisuus | Opetushallitus
Poikela, E. (1999). Kontekstuaalinen oppiminen. Oppimisen organisoituminen ja vaikuttava koulutus. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. 00sisältö
Strand, T. Ridanpää, S. & Kotovirta, E. toim. (2023). Suosituksia mielenterveyteen, päihdeon-gelmiin ja riippuvuuteen liittyvän stigman ja syrjinnän tunnistamiseen ja vähentämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:29. Helsinki. Suosituksia mielenterveyteen, päihdeongelmiin ja riippuvuuteen liittyvän stigman ja syrjinnän tunnistamiseen ja vähentä-miseen
Tolonen, S. Bergman, T. ja Pylkkönen, M. toim. (2025). Alueelliset kehitysnäkymät syksyllä 2025. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2025:34. Helsinki. Alueelliset kehitysnäkymät syksyllä 2025
Tynjälä, P. (1999). Konstruktivistinen oppimiskäsitys ja asiantuntijuuden edellytysten raken-tuminen koulutuksessa. Teoksessa A. Eteläpelto, & P. Tynjälä (toim.). Oppiminen ja asiantun-tijuus (s. 160–179). WSOY.
Ympäristöministeriö. (2026). Asunnottomat 2025. VARKE_2026_1.pdf
This article examines how socially impactful pedagogy emerges through collaboration that connects education with real societal challenges and shared expertise. The focus is on cooperation between Lapland University of Applied Sciences and the Youth Housing Association of Rovaniemi within the KATU 2.0 project. A working pair model, combining a social and health care professional with a trained expert by experience with a substance use background, is integrated into teaching. Dialogical learning methods are used to challenge stigma related to substance use and to foster understanding, empathy, and reflective practice among students. The collaboration provides a context-bound learn-ing environment where knowledge and lived experience intersect. It supports students’ professional growth, strengthens their ability to encounter vulnerable groups, and promotes socially responsible practice.
Vastaa