
Tapio Huttula, filosofian tohtori, rehtori-toimitusjohtaja, Centria-ammattikorkeakoulu Oy
Marko Forsell, kauppatieteen tohtori, VTM, vararehtori (TKI), Centria-ammattikorkeakoulu Oy
Johanna Jansson, kauppatieteen tohtori, johtaja (TKI), Centria-ammattikorkeakoulu Oy
Vaikuttavuus on kysymys, joka ei päästä ratkaisunsa etsijää helpolla. Silti vaikuttavuuden syntymekanismeja kannattaa pohtia, jotta korkeakouluilla on jatkossakin merkittävä rooli yhteiskunnan osaamispääoman kehittämisessä ja tulevaisuuden rakentamisessa.
Artikkelissa pohditaan vaikuttavuuden luonnetta ja sen mitattavuutta. On tärkeää, että korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio ohjaa korkeakoulujen kehitystä oikeaan, kestävään ja vaikuttavaan suuntaan. Rahoitusmallin puolestaan pitäisi resurssien allokoijana varmistaa matka tulevaan.
Mistä korkeakoulun vaikuttavuus syntyy – ja miten sitä tulisi ymmärtää muuttuvassa työelämässä?
Vaikuttavuudesta ja muutoksesta
Niin sanottu IOOI (Input–Output–Outcome–Impact) -malli on yksi tapa jäsentää vaikuttavuutta. Malli on kehitetty politiikkatoimien (policy) arvioinnin ja ohjelma-arvioinnin yhteydessä 1990–2000 -luvuilla. Sitä hyödynnettiin esimerkiksi Sitran Osaamisen aika -avainalueen työssä vaikuttavuuden tarkastelussa ja rahoitussuositusten laadinnassa (Weiss 1998, Patton 1997, Sitra 2019–2021).
Malli tekee näkyväksi sen, että korkeakoulujen toiminta ei pääty tuotoksiin (output), vaan todellinen merkitys syntyy vasta silloin, kun tuotokset muuttuvat toiminnaksi, muutoksiksi (outcome) ja edelleen laajemmiksi yhteiskunnallisiksi vaikutuksiksi (impact). Tämä erottaa vaikuttavuuden tehokkuudesta: tehokkuus kuvaa tuotosten määrää, vaikuttavuus muutosten tuottamia vaikutuksia.
Korkeakoulujen vaikuttavuutta tarkasteltiin 2010-luvulla Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaamassa tutkimuksessa. Professori Timo Aarrevaaran johtama tutkijaryhmä jäsensi korkeakoulujen vaikuttavuuden syntyvän eri kanavien ja vuorovaikutuksen kautta. Tätä ajattelua konkretisoitiin myöhemmin Arenen ja Unifin viitekehyksessä, jossa vaikuttavuus nähdään korkeakoulujen ja niiden sidosryhmien yhteistoiminnan seurauksena (Arene & Unifi 2016).
Ajattelun keskeinen viesti on edelleen ajankohtainen: vaikuttavuus ei synny tuotoksista, vaan vuorovaikutuksesta. Samalla vaikuttavuuden määrittely osoittautuu vaikeaksi. Se on luonteeltaan välillistä, pitkäkestoista ja kontekstisidonnaista. Vaikuttavuus on prosessi, jossa tieto muuttuu toiminnaksi ja edelleen muutokseksi sekä vaikuttavuudeksi. Tästä syystä vaikuttavuuden tutkimus ja mittaaminen ovat jääneet vähäiseksi verrattuna suoritteiden mittaamiseen.

Kuvateksti: Infograafi tiivistää vaikuttavuuden syntyä: mitkä ovat sen lähtökohdat, mahdollistavat tekijät ja missä teemoissa tai aihealueissa se syntyy. Lähde: Vaikuttavakorkeakoulu.arene.fi -sivuston tallenne 7/2020.
Vaikka hankkeessa ei pystyttykään tiivistämään korkeakoulujen vaikuttavuuden mittareita, kuten ministeriö ehkä toivoi, tunnistettiin siinä teemat, joista vaikuttavuutta syntyy. Tälle pohjalle on hyvä rakentaa ajatuksia halutuista, tavoiteltavista muutoksista (mihin korkeakoulu voi vaikuttaa) ja jäljittää vaikuttavuuden tarvitseman vuorovaikutuksen mekanismeja.
Korkeakoulujen mittaamisesta
Tilastot piirtävät suomalaisesta korkeakoulujärjestelmästä kuvan, jossa tehokkuus ja volyymi korostuvat. Vuonna 2024 Suomessa suoritettiin noin 33 800 ammattikorkeakoulututkintoa ja 36 200 yliopistotutkintoa (Tilastokeskus 2025).
Rahoitus jakautuu epätasaisesti. Yliopistoihin kohdistuu noin 2 miljardia euroa ja ammattikorkeakouluihin vajaa miljardi euroa valtion rahoitusta. Tämä tarkoittaa, että ammattikorkeakoulut tuottavat lähes puolet tutkinnoista selvästi pienemmällä resurssilla (Tilastopalvelu Vipunen – Toimintokohtainen erittely varsinaisen toiminnan tuotoista ja kuluista, 2025).
Myös työelämäyhteydet kertovat järjestelmän rakenteesta. Noin 17 % pk-yrityksistä tekee yhteistyötä korkeakoulujen kanssa, ja ammattikorkeakoulut ovat näistä yleisempi kumppani kuin yliopistot (TEM 2019). Yliopistojen yhteistyö on puolestaan harvempaa mutta tutkimuksellisesti syvempää.
Nämä luvut kuvaavat ennen kaikkea input- ja output-tasoa. IOOI-mallin näkökulmasta ne kertovat siitä, mitä järjestelmä tuottaa – eivät siitä, mitä vaikutuksia syntyy.
Keskuskauppakamarin yrityskysely vuodelta 2024 antaa hiukan tuoreempaa ja myös laadullista dataa asiasta. Sen mukaan ammattikorkeakoulut ovat yrityksille kiinnostavin TKI-yhteistyökumppani, erityisesti pk-yrityksille. 50–250 henkilöä työllistävistä yrityksistä noin 25 % nimesi ammattikorkeakoulut potentiaalisimmaksi yhteistyökumppaniksi (Keskuskauppakamari 2024).
Kohti työelämäkorkeakoulua 2.0
Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio on parhaillaan työn alla. Sen luonnos tunnistaa keskeiset muutostekijät, kuten teknologisen murroksen, väestökehityksen, jatkuvan oppimisen ja globaalin kilpailun. Se rakentaa kuvan tulevaisuudesta, jossa korkeakoulut tukevat yhteiskunnan uudistumista (Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio vuoteen 2040, Luonnos 30.1.2026, OKM 2026).
Samalla visioluonnos ja sen perusteella esitetyt toimenpide-ehdotukset jäävät osin yleiselle tasolle. Se tunnistaa haettavia muutoksia, mutta ei avaa riittävästi niiden mekanismeja. Työelämä nähdään kohteena, johon koulutuksen tulee vastata, mutta vähemmälle jää kysymys siitä, miten korkeakoulut itse osallistuvat muutoksen tekemiseen.
IOOI-malli tekee tämän puutteen näkyväksi. Jos tarkastelu jää input- ja output-tasoille, vaikuttavuus jää implisiittiseksi oletukseksi. Vasta outcome- ja impact-tasot avaavat sen, miten osaaminen, tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoiminta muuttavat toimintaa, organisaatioita ja lopulta yhteiskuntaa.
Tässä suhteessa hankkeen ja Vaikuttava korkeakoulu -viitekehyksen merkitys korostuu. Viitekehys tarjoavat ajattelutavan, jossa korkeakoulu ei ole vain osaamisjärjestelmän osa, vaan aktiivinen toimija muutoksessa (Vaikuttavakorkeakoulu.arene.fi -sivuston tallenne 7/2020).
Ehkä keskeisin kysymys, jonka visio jättää avoimeksi, on tämä: ovatko korkeakoulut tulevaisuudessa ensisijaisesti osaamisen tuottajia – vai yhteiskunnan ja työelämän uudistajia?
Tämä ei ole vain retorinen kysymys. Se määrittää sitä, miten korkeakoulujärjestelmää kehitetään, minkälaiset kannusteet niille rakennetaan, mitä mitataan ja millaiseksi ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen työnjako rakentuu.
Jos tähän kysymykseen ei vastata riittävän selkeästi, riskinä on, että visio jää kunnianhimoiseksi – mutta osin irralliseksi siitä muutoksesta, jota se tavoittelee.
Ammattikorkeakoulujen merkitys näkyy työelämän toimijoiden kanssa tehtävässä vuorovaikutuksessa ja alueellisissa innovaatioekosysteemeissä. Monilla alueilla ne toimivat keskeisenä linkkinä yritysten, julkisen sektorin ja tutkimuksen välillä.
Tämä edellyttää siirtymää ajattelussa: pois pelkästä tehokkuudesta kohti vaikuttavuutta, pois suoritteista kohti muutosta. Kysymys ei ole vain siitä, mitä korkeakoulut tekevät, vaan siitä, mitä niiden toiminnasta seuraa.
Ja juuri tähän kysymykseen kiteytyy tulevaisuuskestävän ammattikorkeakoulun ydin.
Tällaisessa tilanteessa ammattikorkeakoulu ei ole vain kouluttaja. Se on osa yhteistä alueellista uudistumista. Vuorovaikutuksen merkitys korostuu. Tarvittava muutos tapahtuu erilaisissa ekosysteemeissä ja verkostoissa. Teknologian siirtäjänä se toimii myös uuden tiedon ja teknologioiden sekä uusien toimintatapojen tuottajana ja työelämän uudistumisen katalysaattorina. Teknologia voi nopeuttaa kehitystä – mutta vain, jos organisaatiot osaavat käyttää sitä.
Case Centria
Vaikuttavuuden metsästys on haastava laji. Systemaattisella otteella asiassa on edettävissä. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Siitä lopuksi konkreettinen esimerkki Centrian TKI-toiminnasta.
Hanketulosten laajaa käyttöönottoa tuetaan ideointivaiheesta hankkeen päättymiseen asti. Tulosten kaupallistaminen liiketoiminnan pohjaksi, avoimien aineistojen systemaattinen esiin tuominen ja tuotteistaminen Centrian omiksi palveluiksi liittyvät kiinteästi hankeprosessiin, jota on kehitetty pitkäjänteisesti kuluneen vuosikymmenen aikana. Loppuvuodesta 2025 avattiin Uusimmat tulokset -verkkosivu, joka kokoaa yhteen paikkaan hankkeissa tuotetut, yrityksille ja yhteisöille suunnatut tulokset ja työkalut (Forsell ym. 2025).
Vuoden 2026 alussa toimintansa aloitti teknologian ja osaamisen siirtokeskus yhteistyössä Centrian sekä alueen toisen asteen oppilaitosten, Keski-Pohjanmaan koulutuskuntayhtymän ja Jokilaaksojen koulutusyhtymän, kanssa. Toiminnalla edistetään alueen pk-yritysten TKI-toimintaa sekä nostetaan osaamisen tasoa.
Vuoden 2025 aikana Centria systematisoi ja vahvisti julkaisutoimintaansa sekä tuki henkilöstöä julkaisemisessa koulutusten, työpajojen ja kirjoittajakioskien avulla. Toimenpiteet näkyivät merkittävänä julkaisumäärän kasvuna ja loivat pohjan pitkäjänteiselle kehittämiselle kohti Centrian julkaisutoiminnan tavoitteita. Näkyvyys ja tulosten näkyväksi tekemisen ja vaikuttavuuden varmistamiseksi. Osana julkaisutoiminnan kehittämistä laadittiin myös ensimmäistä kertaa Centrian TKI:n kädenjäljet 2025 –teos (Forsell ym. 2025), joka kokoaa yhteen keskeiset TKI-hankkeet ja niiden tulokset sekä tekee näkyväksi toiminnan vaikuttavuutta. Vastaava julkaisu laaditaan jatkossa vuosittain.
Vaikuttavuutta arvioidaan myös sidosryhmäpalautteen avulla. Palveluliiketoiminnan vuosittain keräämää asiakaspalautetta täydentää syksyllä 2025 käyttöön otettu hanketoiminnan vaikuttavuuskysely, joka toteutetaan noin puoli vuotta hankkeen päättymisen jälkeen pidempiaikaisten vaikutusten arvioimiseksi. Sen avulla kerätään tietoa hankkeiden käytännön hyödyistä, aikaansaaduista muutoksista ja toiminnan merkityksestä alueelle, jotta TKI-toimintaa voidaan kehittää entistä enemmän aluetta eteenpäin vieväksi.
Centrian esimerkistä on havaittavissa IOOI-malliin rakentuvaa ajattelua. Julkaisut ovat osa output vaihetta. Niiden sisältöjen vieminen yrityksille vaikkapa siirtokeskuksen kautta on osa muutoksen mahdollistamista. Sama mekanismi voidaan nähdä erilaisissa hankkeissa, joissa tapahtuva vuorovaikutus mahdollistaa muutoksen (outcome). Lopullinen vaikuttavuus näkyy sitten vaikkapa kilpailukyvyn parantumisena ja alueen elinvoiman vahvistamiseen ja asukkaiden hyvinvoinnin lisääntymiseen (impact).
Työelämäkorkeakoulu 2.0 on rakennettavissa.
https://net.centria.fi/tki/uusimmat-tulokset/
Forsell, M., Pekola, M. & Siniluoto, L. 2025. Centrian TKI:n kädenjäljet 2025: Hiljaista osaamista, onnistumisia ja oppeja. https://www.theseus.fi/handle/10024/909652
Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio vuoteen 2040, Luonnos 30.1.2026, OKM 2026.
Patton, M. Q. (1997). Utilization-focused evaluation: The new century text (3rd ed.). Thousand Oaks, CA: Sage Publications.
Sitra. (2019–2021). Osaamisen aika. Helsinki: Sitra.
TEM (2019): Yritysten innovaatiotoiminta ja yhteistyö / innovaatiokyselyihin perustuvat analyysit.
Tilastokeskus 2025.
Tilastopalvelu Vipunen – Toimintokohtainen erittely varsinaisen toiminnan tuotoista ja kuluista, 2025.
https://unifi.fi/wp-content/uploads/2021/09/Vaikuttava_korkeakoulu_sivuston_arkistointi_2020_Arene_Unifi_OKM.pdf
Vaikuttavakorkeakoulu.arene.fi -sivuston tallenne 7/2020.
Weiss, C. H. (1998). Evaluation: Methods for studying programs and policies (2nd ed.). Upper Saddle River, NJ: Prentice Hall.
Impact does not arise from the outputs of higher education institutions, but from how these outputs generate changes that ultimately create societal impact. The IOOI model (input–output–outcome–impact) highlights the difference between efficiency and impact. Impact is built through interaction with working life and stakeholders, and its measurement is challenging because it is indirect and long-term.
Incentives that drive change are not functioning effectively. The draft vision identifies desired changes but leaves the mechanisms of impact open. The key question is whether higher education institutions are producers of knowledge or active agents of renewal.
Universities of applied sciences have a strength in their close links to working life and their role in regional innovation ecosystems. In the future, their role is to enable change. The Centria example shows that impact can be developed systematically throughout the entire RDI process.




Vastaa