2/2015, Koulutus ja oppiminen, Opiskelijat

Draamamenetelmät tietoisuustaitojen oppimisessa

Hyväksyvä rehellisyys pohjana itsetuntemuksen lisäämiselle

Tietoisuustaitoja tutkitaan ja opetetaan Suomessa ja maailmalla tällä hetkellä paljon. Niiden avulla voi opettaa peruskoulun oppilaita rauhoittamaan itseään (Yle Uutiset 2015), purkaa opiskeluun vaikuttavia kielteisiä ajattelumalleja aikuiskoulutuksessa (Viljanen 2009), edistää työhyvinvointia (Wihuri 2014) ja ohjata asiakasta elämäntapamuutoksessa (Pietikäinen 2014). Sosiaali- ja terveysalalla tietoisuustaidot antavat käytännön työkaluja huomioida kokonaisvaltainen ihmiskäsitys kapean medikalisoivan ihmiskuvan sijaan (Sarvela 2015).

Itse määrittelen tietoisuustaidot kehon ja mielen hyväksyvän ja neutraalin tarkkailun taidoiksi. Ne ovat taitoja havainnoida arvottamatta omia ajatuksia ja mieltä. Ne ovat taitoja kuulla oman kehon viestejä siitä, mitä mielessä liikkuu ja mitä rooleja itsellä on eri tilanteissa. Lisäksi ne ovat taitoja valita tietoisesti niitä ’aikuisia osia’ mielestä, jotka kussakin tilanteessa ovat tarkoituksenmukaisia, esimerkiksi rauhoittamaan itseä tai päästämään irti toimimattomasta automaattisesta reaktiotavasta.

Mielemme on täynnä ajatuksia, jotka eivät palvele hyvinvointia. Ne voivat syyttää ja vähätellä meitä, tai kiinnittää huomiomme jatkuvasti siihen, mikä on huonoa ja kielteistä ympärillämme. Tuollaiset ajatukset ovat usein automaattisia opittuja reaktiotapoja, emmekä läheskään aina tiedosta niiden valtavaa vaikutusta hyvinvointiimme. Kielteiset ajatukset tuntuvat kehossa erilaisina jännityksinä.

Sosiaalialan opiskelijoille itsetuntemuksen opiskelu on opetussuunnitelmaan sidottua opetusta. Omien ”varjojen” tunteminen on vuorovaikutuksellisessa työssä tärkeää, jotta osaa erottaa omat tuntemukset asiakkaan tuntemuksista. Reflektiivinen työote asiakastyössä edellyttää kykyä tarkkailla omia tunteitaan ja ajatuksiaan ja sietää keskustelutilanteen keskeneräisyyttä (Viinikka, Sourander & Oksanen 2014, 72–73). Tuleva sosionomi (AMK) lisää itsetuntemustaan usealla opintojaksolla tutustuen omaan elämänhistoriaansa sekä itselle ominaiseen tapaan olla olemassa ja reagoida asioihin. Tämä pitää voida tehdä turvallisesti ympäristössä, jossa ei ole vielä vastuuta asiakkaiden ohjaamisesta – pitää saada voida keskittyä rauhassa omaan itseen.

Hyväksyvä asenne omia ajatuksia ja tunteita kohtaan mahdollistaa niiden neutraalin tarkastelun eri näkökulmista ja mahdollisesti perspektiivin laajentumisen sen seurauksena. Mikäli omat ”varjot” kielletään, sosiaalialan työntekijästä tulee pahimmassa tapauksessa hyvän auttajan ideaalikuvaa esittävä epätosi roolikuvatus, joka projisoi kaiken sosiaalisesti epäsuotuisan kollegoihinsa tai asiakkaisiinsa, koska ei uskalla katsoa sitä itsessään: ”Se Matti on aina hirveen ennakkoluuloinen ulkomaalaisia kohtaan!”.

Lappalainen ja Lappalainen (2014, 89–90) kirjoittavat nykypsykologisen tutkimustiedon vahvistavan, että kielteisten ajatusten kieltäminen johtaa siihen, että kielteiset ajatukset lisääntyvät entisestään. Omien epämiellyttävien ajatusten ja tunteiden reilu kohtaaminen ja hyväksyminen ovat hyvinvoinnille tärkeää. Ajatuksiin ja tunteisiin voi suhtautua uteliaasti ja lempeästi, eikä niitä vastaan tarvitse taistella.

Draaman kehollisuus yllättää oppimismahdollisuudellaan

Draama kehollisena ja aistillisena muotona on oiva väline saattaa ohjatusti näkyville tiedostamattomia mielen osia ja asenteita. Soveltavassa draamassa tutkitaan kulttuuriamme, sen ilmiöitä, ryhmää sekä omaa tapaamme olla vuorovaikutuksessa. Soveltavan draaman oppitunneillani ei ole erillistä yleisöä, jolle valmistetaan esitys, vaan käytämme draaman tehokeinoja – rooleja, tarinoita, ääniä, valoja, asentoja, leikkejä – houkuttelemaan esiin asiat, jotka sillä kertaa ovat merkityksellisiä osallistujille. Määrittelen draaman niin, että se on ”uteliasta tutkimista ja oivalluttavaa uuden luomista ryhmässä fiktion ja teatterilähtöisen estetiikan avulla”. Siinä ei yritetä löytää yhtä totuutta elämästä, vaan tuodaan osallistujille esiin näkemysten ja kokemusten kirjo valittuun ilmiöön liittyen. Tärkeämpää on paljastaa ilmiö esille todellisena, kuin silottaa siitä kaunis epätosi ihannekuva.

Reflektio on sosionomin työssä välttämätön taito, jotta työtä pystyy tekemään eettisesti ja kehittymään siinä. Perinteisesti reflektio ajatellaan toiminnan jälkeen tapahtuvaksi pohtimiseksi. Draama antaa reflektiolle uuden näkökulman esteettinen kahdentumisen kautta. Esteettisellä kahdentumisella tarkoitetaan todellisen ja fiktiivisen maailman samanaikaista läsnäoloa; mahdollisuuksien tilaa ”in-between” -maailmassa (Heikkinen 2002, 98). Roolityöskentelyä suunnitellessa ja sen aikana syntyy osallistujalle kaksoistietoisuus ajasta, tilasta ja omasta itsestä. Esteettisen kahdentumisen kautta voimme tarkastella itseämme toimimassa tilanteissa, jotka muutoin eivät olisi mahdollisia, eettisistä tai käytännöllisistä syistä johtuen. Esimerkiksi päihdeongelmasta kärsivän äidin rooliin eläytyminen draaman aikana on tuottanut useita oivalluksia ihmisen hyväksytyksi ja kohdatuksi tulemisen tarpeista ja motivaation syntymisestä.

Itselläni on omista draamaopinnoistani muistissa voimakas oppimiskokemus siitä, miten kuvittelin olevani hyvinkin dialoginen ja rakentava palautteen antaja, mutta draamallinen työskentely paljasti siitä heikkouksia, joista en ollut tietoinen. Vain keskustelun tasolle jäävä asian pohtiminen saattaa jopa vahvistaa vääristyneitä käsityksiä omasta toiminnasta. Mönkkönen (2007, 98) kuvaa, miten vuorovaikutusongelmia on vaikea itse havaita, vaikka oman toiminnan reflektio olisi edistynyttä. Ihmiset helposti selittävät omaa toimintaansa itselle parhain päin.

Draamaa voi käyttää omien piiloisten roolien paljastajana kehon reaktioiden kautta. Keholliset reaktiot paljastavat kantajalleen, mikä oma suhtautuminen johonkin asiaan on – jos kehon viestejä vain oppii tarkkailemaan ja on tarpeeksi rohkea myöntämään itselleen asenteen, joka ei ole sosiaalisesti suotava. Mieltämme voimme koettaa huijata, mutta keho on armoton. Tässä kohdin vaaditaan draamalta ryhmässä erityisen turvallista ilmapiiriä ja yhteisen draamasopimuksen tekemistä kokoontumisen alussa. Turvalliseen ilmapiiriin osallistujat johdattelee hyvin tietoisuustaitojen hyväksyvä näkökulma. On tärkeää tunnustaa keskeneräisyytemme ihmisinä. Tästä syystä koen, että tietoisuustaitojen ja draamamenetelmien yhdistelmä on erinomainen pedagoginen menetelmä itsetuntemuksen lisäämiseen.

Eräällä draamatunnillani ryhmässä käsiteltävä tarina kietoutui 3-vuotiaan Saaran ja tämän perheen ympärille tytön aloittaessa päivähoidon. Tutkimme tarinan, pysäytyskuvien, ajatusäänien ja kehomaisemien avulla eläytyen tuota fiktiivistä tarinaa, jossa pieni ihminen on uudessa elämäntilanteessa, ja tällä kertaa hänelle kaikkein läheisin ihminen, oma äiti, on päähenkilölle vihainen. Tai niin näyttää päällepäin. Kunnes jotkut opiskelijat kertoivat yllättyneenä still-kuvassa seistessään ”äitinä”, että eihän se äiti vihainen olekaan, vaikka tiuskii lapselleen. Hän on syyllisyyden vallassa, kun ei tiedä, tekeekö hän oikein viedessään lapsensa hoitoon. Nämä oivallukset ovat kehollisen kokemuksen vuoksi paljon syvällisempiä kuin mihin päästäisiin pelkän keskustelun kautta, jos ollenkaan.

Tietoisuustaitojen oppiminen ja vakava leikillisyys

Kun opiskelija harjoittelee mielen sisäisten ajatusten ja tunteiden tarkkailua, alkaa usein avautua näkökulma, jonka kautta omaa itseä ei tarvitse ottaa liian vakavasti. On mahdollista leikitellä oman minänsä osilla ja antaa mielessään ”vieraileville” osille nimet. Näitä ”leikkikavereitaan” voi tarpeen tullen puhutella lempeän jämäkästi: ”Hei Pirkko [eräs oman minäni tiloista], nyt ei kuule oo sun vuoro tulla näyttämölle. Nyt tarvitaan uusien ideoiden tuottamista, ja sullahan on toi taipumus – hmm, latistaa ja mitätöidä. Nyt on Suvin vuoro tulla sparraamaan mua [eräs toinen minäni tiloista]”. Tällainen leikkimielinen suhtautuminen omaan itseen kertoo, että nyt ollaan todellisen itsetuntemuksen oppimisen äärellä. Ei ole tarpeen kieltää omia ei-niin-mairittelevia puolia – joita meillä kaikilla on – vaan kohdata ne rohkeasti.

Transformatiivisen eli uudistavan oppimisajattelun tunnetun edustajan Mezirowin (1996) mukaan kriittinen reflektio merkitsee prosessia, jossa itsestään selvinä pidettyjen oletusten oikeutus ja pätevyys asetetaan koetteille. Ihminen pohtii kriittisesti oletuksia ja merkitysperspektiivejä, joilla on tähän saakka tulkinnut maailmaa. Perspektiivi voi tämän seurauksena muuttua.

Jos draamaan suhtautuu vakavan leikillisesti, on mahdollista kokea uudistavaa oppimista. Merkitysperspektiivejä muuttavan oppimisen mahdollistaa mielestäni draaman kehollisuus, esteettinen muoto, tarinallisuus, fiktiivisyys ja metaforisuus, eläytyvä roolityöskentely, esteettinen kahdentuminen (toden ja fiktion samanaikainen läsnäolokokemus) ja opiskeluryhmän reflektoiva palaute. Samanlaisia ajatuksia draamasta ovat esittäneet draamamenetelmistä väitelleet Heikkinen (2002; 2004) ja Häkämies (2007).

Osaatko oikeasti – vai pelkästään tiedät?

Tiedollisen osaamisen ylikorostuminen oppimisen arvioinnissa on huomattu ammattikorkeakouluissa ja uudet arviointikriteerit suuntaavat enemmän taidollisen ja asenteellisen osaamisen arviointiin. Osaaminen hankitaan paljolti aidoissa työelämäkonteksteissa. Osa taidoista, kuten tietoisuustaitojen opettelu, vaatii kuitenkin alussa opettajan ohjausta ja ryhmän reflektiivistä tukea – ilman asiakkaiden läsnäoloa. Kun opiskelija saa hyvän pohjan tarkkailla kehon reaktioita eri menetelmillä, on mahdollista jatkaa tietoisuustaitojen kehittämistä itsenäisesti. Keho kertoo meille jatkuvasti palautetta itsestämme: rooleistamme, ajatuksistamme ja tunteistamme, jos vain opettelemme kuuntelemaan sen viestejä. Opettajalta draaman käyttö ja tietoisuustaidot edellyttävät erilliskoulutusten lisäksi omakohtaista kokemusta ja prosessia. Ei riitä, että opettaja tietää. Pedagoginen osaaminen on tällöin menetelmällisen tiedon lisäksi monipuolista ja alati syvenevää itsensä tuntemista.

Kirjoittaja

Minna Kuvajainen, lehtori, draamaopettaja, NLP Master Practitioner, KM, Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala, minna.kuvajainen@lamk.fi

Heikkinen, H. 2002. Draaman maailmat oppimisalueina. Draamakasvatuksen vakava leikillisyys. Akateeminen väitöskirja. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 201. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta.

Heikkinen, H. 2004. Tavoitteena mahdoton: draamakasvatuksen merkityksen todistaminen? Fidea. Suomen draama- ja teatteriopetuksen jäsenlehti 2/2004. 15–19,

Häkämies, A. 2007. Metodilla on merkitys – muodolla on mieli. Draamatyöskentely mielenterveyshoitotyön ammattikorkeakouluopinnoissa. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden laitos

Lappalainen, R. & Lappalainen, P. 2014. Tietoisuustaidot hyväksymis- ja omistautumisterapian näkökulmasta. Teoksessa Kortelainen, Saari & Väänänen (toim.) Mindfulness ja tieteet. Tietoisuustaidot ja kehotietoisuus monitieteisen tutkimuksen kohteena. Tampere: Tampere University Press

Mezirow, J. 1996. Kriittinen reflektio uudistavan oppimisen käynnistäjänä. Teoksessa Mezirow, J. ym. (toim.) Uudistava oppiminen. Kriittinen reflektio aikuiskoulutuksessa. Suom. Leevi Lehto. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. 17–37.

Mönkkönen, K. 2007. Vuorovaikutus. Dialoginen asiakastyö. Helsinki: Edita

Pietikäinen, A. 2014. Kohti arvoistasi. Suuntaa mielekkäisiin muutoksiin. Helsinki: Duodecim

Sarvela, K. 2015. Anna ja hänen ystävänsä oppaanasi tietoisuustaitoihin. Blogi. [Viitattu 10.4.2015]. Saatavissa: https://katisar.wordpress.com/

Viinikka, A., Sourander, J. & Oksanen, E. 2014. Reflektiivinen työote. Teoksessa Viinikka, A. (toim.) 2014. Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa. Helsinki: Mannerheimin lastensuojeluliitto

Viljanen, O. 2009. Tietoisuustaidot ja mielen ehdollistumat. Aikuiskasvatus 4/2009. 297–302.

Wihuri, A.-J. 2014. Mindfulness työssä. Helsinki: Talentum

Yle Uutiset 2015. Mindfulness riisuu meditoinnista mystiikan ja tuo rauhaa niin kouluihin kuin työpaikallekin. 20.3.2015. [Viitattu 28.3.2015]. Saatavissa: http://yle.fi/uutiset/mindfulness_riisuu_meditoinnista_mystiikan_ja_tuo_rauhaa_niin_kouluihin_kuin_tyopaikoillekin/7877252

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *