FUAS on kolmen itsenäisen ammattikorkeakoulun – Hämeen ammattikorkeakoulun, Lahden ammattikorkeakoulun ja Laurea-ammattikorkeakoulun – muodostama liittouma. Liittoumassa on nimetty yhteisiä kehittämistoimintoja, joista yksi on Virtuaalikampus.
Mikä ihmeen Virtuaalikampus? Jotain ei-todellista, perinteisen kampuksen yläpuolella leijuvaa? Toivottavasti ei. Oikeastaan puhuisin mieluummin pelkästä kampuksesta kuin virtuaalikampuksesta. Mikäli oppimistapahtuma ymmärretään erillisten prosessien sijaan kokonaisuudeksi, on myös oppimisympäristö – kampus – syytä nähdä kokonaisuutena, jossa erilaiset oppimistilat ja -tilanteet vuorottelevat saumattomasti. Kampuksen tulisi olla kokonaisuus, jossa fyysinen, sosiaalinen ja virtuaalinen integroituvat toimivalla tavalla. FUAS Virtuaalikampus onkin määritelmämme mukaan integroitu fyysinen, sosiaalinen ja virtuaalinen oppimis- ja TKI-ympäristö.
Oppimisen suunnittelu on myös tilojen suunnittelua
Viime vuosina ollaan ilahduttavasti päästy irti vastakkainasettelusta, jossa fyysinen oppimisympäristö (luokat, ryhmätyötilat, auditoriot) ja sähköiset oppimissovellukset nähdään toisistaan erillisinä. Joskus jopa mustavalkoisen vastakkaisina, toisensa poissulkevina. ”Tämä ei toimi verkossa, vaan tarvitsee face to facea.” Myös opetusta on turhan usein jouduttu suunnittelemaan kahteen kertaan, erikseen luokkaan ja verkkoon.
Ajattelu, asenteet ja perinteet ovat näkyneet, ehkä tiedostamatta, myös ammattikorkeakoulujen tilojen suunnittelussa. Fyysisiä ja sähköisiä oppimistiloja on usein suunniteltu ja toteutettu toisistaan erillisinä. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että ensin viritetään pedagoginen strategia tai vastaava opetuksen toteuttamisen suuntaviivasto, sen rinnalla rakennetaan tai remontoidaan tiloja, jonka jälkeen mietitään miten tilat varustetaan, ja lopuksi ihmetellään miksei kokonaisuus toimi.
FUAS Virtuaalikampuksen kehittämistyö on keskeisesti tilasuunnittelua. Virtuaalikampus on oppimistila siinä missä fyysinen luokkahuone tai ryhmätyötilakin. Suunnittelutyön kaikissa vaiheissa on oleellista huomioida myös toiminnan sosiaaliset ulottuvuudet. Mitä enemmän oppimista halutaan tapahtuvan luokkahuoneen ulkopuolella, sitä suuremmaksi kasvaa yhteisöllisyyden, ryhmäytymisen ja ”omaan kotipesään” kiinnittymisen merkitys. Myös tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) tulisi olla opetuksen ja oppimisen luonteva osa.
Mainio esimerkki modernista oppimistilojen konseptista on esimerkiksi FUAS-liittoumaan kuuluvan Lahden ammattikorkeakoulun tulevaisuuden LAMK-kampus.
Miten FUAS Virtuaalikampus rakennetaan?
Miten tämä toimiva kokonaisuus – fyysisen, sosiaalisen ja virtuaalisen yhdistävä kampus – sitten rakennetaan? Yleinen suomalainen tapa vastaavissa muutosprosesseissa on edetä rakenteet ja teknologia edellä. Tätä mallia voi aivan hyvin soveltaa myös Virtuaalikampukseen. Ideaalitilanne olisi tietenkin muuttaa toimintaa prosessit edellä, mutta se on kokemusteni mukaan usein hidas ja raskas tie.
Keskeistä rakenteellis-teknologisessa etenemistavassa on se, mitä erilaisten ratkaisujen mukana työ- ja oppimisyhteisöön ”salakuljetetaan”. Esimerkiksi wikin käyttöönotto ei ole järjestelmäprojekti, vaan osa uudenlaisen yhteisöllisen tuotanto- ja jakamiskulttuurin sisäänajoa.
FUAS Virtuaalikampuksen konseptointityössä on laajan ja asiantuntevan joukon voimin nostettu esiin monenlaisia teemoja ja toimenpide-ehdotuksia. Kärkeen olemme nostaneet seuraavat kokonaisuudet, jotka on tavoitteena saada toiminnallisiksi vuoteen 2016 mennessä.
Yhteensopivat, saumattomat asiointipalvelut: opiskelijan aikaa ja vaivaa ei kannata tuhlata pallotteluun eri järjestelmien ja ”luukkujen” välillä. Saumattomuuden toteuttaminen nykyisillä taustajärjestelmillä on varmasti haastavaa, mutta yhteinen, selkeä, kokonaisarkkitehtuuriin tukeutuva systeemi tuskin hankaloittaisi tilannetta.
Arkiset e-palvelut opiskelijoille: sujuvat viestinnälliset työkalut ja kanavat, erityisesti mobiilipalvelut, vapauttavat kaikkien aikaa oppimisprosessiin. Tämä on noussut esiin myös opiskelijoiden toiveissa: he haluavat selkeitä opintoprosessia helpottavia arkisia palveluita. FUAS-tasolla tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi yhtä yhteistä opiskelijoiden ja henkilökunnan päätelaiteriippumatonta verkkopalvelua.
Oppimateriaalit: painotetaan olemassa olevien oppimislähteiden tehokasta hyödyntämistä. Vain se, mitä ei voida hankkia muualta ilmaiseksi tai kustannustehokkaasti, tehdään itse. Kaikki se, mitä tehdään itse, tehdään tiimeissä, ja leimataan CC (Creative Commons) -leimalla. Välineet tällaiseen yhteisölliseen tuottamiseen ovat jo olemassa, esimerkiksi yhteinen Wiki (teksti- ja kuvapohjainen materiaali) ja Youtube Edu (audiovisuaalinen materiaali).
Tuo oma päätelaite: opiskelijoilla on oltava oma päätelaite, jonka kautta he liittyvät opintoihin. Tällä hetkellä sopivin päätelaite on kannettava tietokone, mutta tilanne voi muuttua nopeastikin. Ongelmia voi syntyä esimerkiksi silloin, jos opiskelijalla ei ole varaa hankkia omaa kannettavaa tietokonetta. Ratkaisuna tällöin voivat olla edulliset yhteishankinnat tai lainakoneet. Periaate olisi kuitenkin se, että päätelaite on tänä päivänä FUAS-opiskelijalle sama kuin lyijykynä peruskoululaiselle tai laskin lukiolaiselle. Tämä tarkoittaa radikaalia painopisteen muutosta kiinteistä ATK-luokista ja verkoista muuntojoustaviin tiloihin ja langattomiin verkkoihin. Taloudellisten perusteiden lisäksi tämä on sekä edellytys että seuraus edellä hahmotellusta oppimisympäristöajattelusta.
Opetuksen tuki: organisoidaan yhdessä siten, että nyt hajallaan olevat resurssit – raha, aika, osaaminen – yhdistetään selkeäksi kehittämistoiminnoksi, joka tarvitsee kaksi kolmasosaa nykyisistä yhteenlasketuista resursseista. Myös osa tukitoiminnoista voidaan keskittää, kun taas paikallistason tuki voidaan yhdistää perinteiseen it-helpdeskiin.
Yhteiset järjestelmät: kolmen koulun on hankala operoida yhdessä, jos jokaisella on oma järjestelmäviidakkonsa. Lihavina vuosina erilaisia sovelluksia, alustoja ja ohjelmistoja on syntynyt yksittäisiin täsmätarpeisiin, ja vaikka niiden on luvattu integroituvan muihin järjestelmiin, opiskelijat ja henkilöstö joutuvat edelleen toimimaan todella pirstaleisessa kentässä. Esimerkiksi yhteinen oppimisalusta (LMS, Learningn Management System) voisi toimia perinteisen intran korvaajana ja samalla hubina moderneihin pilvipalveluihin. Kyseessä olisi siis yhdistelmä tuttua, kuivahkoa mutta turvallista ”kotipesää” ja erilaisia ketteriä oppimissovelluksia.
Edellä esittämissäni kuudessa teemassa ei ole sinänsä mitään uutta. Näitä teemoja on pyöritelty eri yhdistelminä jo vuosia. Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa aika on mielestäni kypsä toimivien kokonaisuuksien rakentamiseen. Toimivien, selkeiden kokonaisuuksien rakentaminen sirpaleisuuden, erillisyyksien ja päällekkäisyyksien tilalle on keskeistä, kun ajatellaan taloudellisesti. Ne säästävät sekä aikaa että rahaa. Rakentamalla kokonaisvaltainen, integroitu ja joustava fyysis-virtuaalis-sosiaalinen oppimisympäristö, ja kuljettamalle tätä kautta yhteisöihimme uudenlaista toimintakulttuuria, tuotetaan säästöjä. Ennen kaikkea sujuvat toimintakokonaisuudet – jollaiseksi olemme myös FUAS Virtuaalikampusta kunnianhimoisesti rakentamassa – tukevat meitä siinä, mikä on työmme ydintä: laadukkaiden oppimistulosten fasilitoinnissa.
Kirjoittaja
Harri Kuusela, kehittämispäällikkö, FUAS – Federation of Universities of Applied Sciences, harri.kuusela@hamk.fi
