1/2018, Pääkirjoitus

Resurssitehokkuus vaatii ajattelun muutosta

Kirjoittaja: Sirpa Pietikäinen.

Resurssien käyttö kasvaa jatkuvasti. Maailmassa on entistä enemmän ihmisiä, joilla on koko ajan suhteellisesti enemmän käytettävissä olevaa tuloa, eli mahdollisuutta hankkia tavaroita jatkuvasti kasvavan tavaramäärän valikoimasta. Samalla tuotteiden käyttöiät lyhenevät koko ajan joko keinotekoisella vanhentamisella, muotisesonkien vaihtuessa tai teknologian uusiutuessa.

Yhtälö on maapallon resurssien kannalta kestämätön. Tällä hetkellä kulutamme 1,5 maapallon verran resursseja joka vuosi. Ennusteiden mukaan raaka-aineiden kysyntä kolminkertaistuu maailmanlaajuisesti vuoteen 2050 mennessä.

Resurssitehokkuus on tärkein ilmastonmuutoksen ratkaisija. Käyttöön tulee ottaa ”kymppikerroin”: sama tuotanto ja hyvinvointi kymmenyksellä nykyisistä resursseista, kymmenyksellä nykyisistä päästöistä. Vasta sitten olisi kunnianhimo tarpeeksi korkealle, että sillä olisi todellista merkitystä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja resurssien käytön tasaamiseksi maapallon kantokyvyn rajoihin.

Tarvittavat askeleet on suunniteltava sen mukaan, missä meidän tulee resurssitehokkuuden suhteen olla. Jos meidän tulee vuonna 2050 tuottaa kymmenyksellä sama hyvinvointi, on meidän pääteltävä tästä mitä toimenpiteitä meidän tulee tehdä päästäksemme tuohon. Ei kannata harjoitella aitajuoksua, jos oikeassa kisassa pitää selviytyä seiväshypystä. Toimien tehokuutta on mitattava. Mikäli arvioidaan, että tulokset eivät ole riittäviä tai oikeanlaisia, tulee toimia mukauttaa.

Kiertotalouden keskeisin päämäärä on jätteen pois-suunnittelu. Kaikki tuotteet ja tavarat tulisi suunnitella niin, ettei niiden käytöstä synny jätettä, vaan edelleen kierrätettävää materiaalia.

Suunnitteluvalinnoilla voidaan edistää tuotteiden paranneltavuutta, korjattavuutta ja uudelleen käytettävyyttä, jotta kallisarvoiset raaka-aineet pysyvät mahdollisimman pitkään juuri siinä käytössä, mihin ne on otettu tai päätyvät arvokkaampaan tai pitempiaikaisempaan käyttöön. Kiertoon menevät raaka-aineet tulee säilyttää korkeantasoisena kierrosta toiseen, kuten tällä hetkellä panttipullojen osalta tehdään.

Samaan aikaan talouden rakenteen pitää muuttua tukemaan kiertotaloutta. Kaikesta mahdollisesta on luotava vuokrattavaa, lainattavaa, jaettavaa. Hyviä malleja on jo kehitetty toimistojen kalusteista, valaistuksesta, mattohuollosta ja tulostimien mustekaseteista vuokrattaviin rakennuskoneisiin.

Modulaarista ajattelutapaa tulee kehittää, jossa laitteiden ja rakennusten osat ovat yhteensopivia, vaihdettavissa ja kierrätettävissä asiakkaan tarpeiden ja halujen mukaisesti. Tätä myös kuluttajat haluavat. Vuoden 2014 Eurobarometri -tutkimuksen mukaan 77 prosenttia eurooppalaisista haluaisi mieluummin korjata vanhat laitteensa kuin ostaa uuden.

Kysymys ei ole vain ympäristö- ja ilmastopolitiikasta. Kiertotaloudessa piilee suuri taloudellinen mahdollisuus. Eurooppa on riippuvaisempi tuontiraaka-aineista, kuin mikään muu talousalue. Kilpailu niukentuvista resursseista vain kiihtyy — voittaja on se, joka osaa tehdä vähemmästä enemmän. Kiertotalouden toteuttaminen voisi luoda Eurooppaan arvioidut 1,2–3 miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä.

Resurssitehokkuutta tulee tukea oikein kannustimin. On väliä, tuetaanko jätteiden polttolaitoksia vai biopohjaisten pakkausmateriaalien kehittämistä. Tänä keväänä parlamentissa keskustellaan kestävyysmittareiden ja ympäristövastuullisuutta suosivien kannusteiden tuomisesta finanssisektorille. Julkisen hallinnon tulee olla suunnanosoittaja ja tehdä ympäristökriteereistä pakollisia julkisissa hankinnoissa.

Käsi kädessä kehittyvän säännöstelyn kanssa kulkevat yksittäisten ihmisten toiminta ja valinnat. Osana muovistrategiaa etsitään oikeita kannustimia niin tuottajiin kuin kuluttajiin vaikuttamiseksi. Kuluttajan valinnoilla – laatua, luomua, läheltä – voi vaikuttaa koko ruokajärjestelmän ketjuun ruoka-aineksien alkuperästä ruokahävikkiin saakka. Kiertotaloutta tulisi opettaa kaikilla koulutusasteilla peruskoulusta yliopistoihin, kunnes siitä tulee kuin mantra ja uuden kehittäminen kumpuaa automaattisesti ajatuksesta ”kestävää, korjattavaa, kierrätettävää”. Erityisen tärkeää tämä on ammattikorkeakouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa, joista valmistuvat arjen tekijät.

Suomella on mahdollisuus olla edelläkävijä. SITRA:lla on oikea asenne strategiatyössään ja hankkeissaan. Lisää yhteistyötä suomalaisten toimijoiden kesken kaivataan myös rahoitushankkeiden kehittämiseksi mm. Euroopan strategisten investointien rahastoon ESIR:iin.

Kirjoittaja

Sirpa Pietikäinen, KTM, Europarlamentaarikko, AMK-lehti // UAS Journalin toimituskunnan jäsen, sirpa.pietikainen(at)europarl.europa.eu

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *