On jollakin tapaa omituista, että niinkin yksinkertainen ongelma kuin ulosteiden asianmukainen käsittely ja hyötykäyttö ovat aina vain ratkaisematta. Maailmassa on ollut paljon hankalampiakin asioita ratkottavana.
Huuhtelukäymälät ja viemäriverkostot poistivat Euroopan suurkaupungeista ulosteiden mukana leviävät kulkutaudit 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Ehkä sen vuoksi alan tuotekehitys on keskittynyt vain tuohon teknologiaan. Kallis ja paljon vettä kuluttava jätevesihuolto ei kuitenkaan ole ratkaisu kaikkialla, ei edes Suomessa ja muissa teollisuusmaissa.
Seuraavassa otetaan esimerkeiksi Suomi ja Etiopia. Toinen maailman vauraimpia maita ja toinen yksi köyhimmistä.
Etiopiassa ulostehuollon järjestäminen on vielä alkutekijöissään
Kirjoitan tätä artikkelia Addis Abebassa. Miljoonakaupungin humu kantaa yksinkertaisten ikkunoiden läpi huoneeseen. Äänisaastetta huomattavasti merkittävämpi ympäristöongelma kaupungissa on kuitenkin vesien saastuminen.
Viemäriverkosto kattaa vain osan Etiopian pääkaupungin asuinalueista. Kun lisäksi Addis Abeban yliopistolla professorina toimivan Gashaw Yayehyiradin mukaan vain noin 10 % viemäreihin johdetuista jätevesistä päätyy puhdistamolle, jokivarsilla kaupungista katsoen alajuoksulla asuvia ei todellakaan käy kateeksi.
Etiopiassa on kaikkiaan noin 90 miljoonaa ihmistä ja lukuisia satojen tuhansien asukkaiden kaupunkeja. Addis Abeba on ainoa kaupunki, jossa ylipäätään on viemäriverkostoa. Jätevesiä ei siis käsitellä juuri mitenkään. Huuhtelukäymälät ovat valtaosaltaan saostussäiliöiden varassa. Parhaillaan joihinkin kaupunkeihin rakennetaan saostussäiliölietteiden kuivausaltaita. Pääosin ulostehuolto on hoitamatta.
Maaseudulla suurin osa väestöstä käyttää sitä maailman yleisintä käymälää – näkösuojana toimivaa pusikkoa. On uskomatonta, että edelleen maahan rakennetaan esimerkiksi kouluja ja terveysasemia, joita ei varusteta minkäänlaisella käymälällä – ei edes kuvan 1 mukaisella kuoppakäymälällä, joka on maailman toiseksi yleisin käymälätyyppi.
Etiopia on yksi maailman köyhyimmistä maista. Maan talouskasvua rajoittavat voimakkaasti isolta osalta ripuleista johtuva korkea (lapsi)kuolleisuus sekä ravinnontuotantoa heikentävä keinolannoitteiden puute. Jos ulostehuolto olisi kunnossa, niin ongelmat olisivat huomattavasti pienemmät.
Kiinteät ulosteet levittävät tehokkasti ripulitauteja, jotka rasittavat ei yksin Etiopian, vaan koko maailman taloutta ankarasti. On laskettu, että maailman kaikista sairaalavuoteista noin puolet on koko ajan ripulipotilaiden valtaamina. On helppo arvata, että suurin osa näistä vuoteista on kehitysmaissa.
Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden terveydenhuollon budjeteista menee keskimäärin 12 % ripulitautien hoitoon. 88 % kaikista ripulitaudeista johtuu puutteellisesta ulostehuollosta ja siihen läheisesti liittyvästä vajaavaisesta hygieniasta.
(Edellä mainittuja hälyttäviä ja paljon muita kuvaavia tilastotietoja löytää esim. UNICEFin kotisivuilta osoitteesta www.unicef.org/wash .)
Virtsa taas on sinällään parasta mahdollista lannoitetta runsaan ravinnepitoisuudensa ansiosta. Nautitusta ravinnosta riippuen aikuinen ihminen tuottaa vuodessa keskimäärin n. 400 litraa virtsaa, joka sisältää noin 4 kiloa typpeä, 0,4 kiloa fosforia ja 0,9 kiloa kaliumia. Kaikki nämä tärkeät ravinteet ovat virtsassa olomuodossa, jota kasvit voivat suoraan käyttää hyväkseen (Esrey S, et al. 1998, 17).
Etiopiassa, kuten niin monissa muissakin maissa kaivattaisiin pikaisesti niin sanottuja ekologisia sanitaation ratkaisuja. Ekologisen sanitaation periaate on käsitellä ulosteita ja virtsaa ruoantuotannon raaka-aineina, ei jätteinä (Kuva 2). Ulostehuollon järjestämisessä käytettävään teknologiaan ekologinen sanitaatio ei ota kantaa, kunhan ravinteet saadaan ruoantuotannon kiertoon mukaan. Sanitaatio käsitteenä pitää sisällään myös asianmukaisen hygienian: ihmisten terveyden vaaliminen on luonnollisesti ykköstavoite.
Suomessa ulostehuolto on kunnossa – osittain
Edellä kuvattu tilanne koskee käytännössä lähes kaikkia kehitysmaita. Mutta ongelmia on myös niin sanotuissa teollisuusmaissa. Vain osa kaikista viemäreihin johdetuista jätevesistä käsitellään asianmukaisesti ennen ympäristöön johtamista.
Suomen kuntien jätevesihuolto on kohtuullisen hyvässä kunnossa, mikäli tarkastellaan viemäri- laitoksia kokonaisuudessaan. Toivomisen varaa on kuitenkin täälläkin. Etenkin ravinteiden kierrättäminen takasin ruoantuotantoon takkuaa. Eivätkä viemäriverkostojen ongelmat ole suinkaan harvinaisia. Etenkin runsaiden sateiden aikana esiintyy usein ylivuotoja, jolloin jätevesiä joudutaan johtamaan käsittelemättöminä vesistöihin.
Suomessa ulostehuoltoon liittyneet hankkeet ovat vime vuosina kiristyneen lainsäädännön vuoksi keskittyneet haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyjärjestelmiin ja -järjestelyihin. Vaikka viemäriverkostot ja siirtoviemärit ovat kalliita rakentaa ja ylläpitää, vaikka nykyisistä puhdistamoista menee joka tapauksessa osa ravinteista ja epäpuhtauksista läpi vesistöihin ja vaikka viemäriverkostoihin kohdistuvat haasteet tulevat jatkossa kasvamaan ilmastonmuutoksen vuoksi, meillä hyvin yksisilmäisesti laajennetaan verkostoja ja rakennetaan pitkiä siirtoviemäreitä. Kuitenkin meidän laaja ja harvaan asuttu maaseutumme ja puolisen miljoonaa kesäasuntoa muodostavat loistavan alustan uuden teknologian tuotekehitykselle.
Monissa teollisuusmaissakin kärsitään kuivuudesta ja veden uudelleenkäyttömahdollisuudet eivät enää ole pelkästään tutkimusprojektien suosikkikohde vaan jo käytännön toteutuksessa. Valitettavasti kuitenkaan Suomessa asiaan ei ole riittävästi paneuduttu.
Paitsi vedestä myös ravinteista tulee ennen pitkää pulaa. Ulosteet ja virtsa pitäisi käsittää maanparannusaineiden ja lannoitteiden raaka-aineina eikä jätteinä. Jos tätä ei oteta todesta, Suomi putoaa vesialalla kansainvälisessä kilpailussa sivustakatsojan rooliin. Olisi herättävä panostamaan tosissaan vaihtoehtoisiin teknologioihin.
Ekologiseen sanitaatioon pureutuvia tutkimus- ja tuotekehityshankkeita tarvitaan lisää. Ja niihin pitää saada myös yhteiskunnan panostusta. Juhlapuheet eivät enää riitä, vaan nyt on tartuttava toimeen.
HAMK on mukana kehityksessä
HAMK on ollut mukana kehitys- ja niin sanottujen siirtymätalousmaiden sanitaatiohankkeissa etenkin tarjoamalla asiantuntija-apua. Esimerkkinä voidaan mainita muutaman vuoden takainen Suomen ympäristökeskuksen hallinnoima Liettuan haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmien kehittämisprojekti.
Kotimaassa HAMK:n jätevesi- ja ulostehuollon hankkeet ovat pääosin käsitelleet mainittuja haja- asutusalueiden jätevesihuollon ongelmia, vesiensuojelua ja vesistökunnostuksia. Erittäin merkittävä rooli HAMK:lla on ollut haja-asutuksen vesihuollon suunnittelijakoulutuksessa, jota on järjestetty yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa jo kymmenen vuoden ajan.
HAMKin opetusohjelmassa on jo vuosia ollut myös opintojakso Ecological Sanitation. Etenkin
ulkomaalaiset opiskelijat ovat ottaneet sen omakseen. Yhtenä harjoitustehtävänä opintojaksolla on pohdittu, millaisia seuraamuksia asianmukaisesta ja kaikkien ulottuvilla olevasta ulostehuollosta olisi kehitysmaiden maaseudulla. Vaikutukset voivat olla todella merkittäviä (Kuva 3).
Ekologisen sanitaation hankkeisiin on syytä panostaa myös jatkossa. Puutteellinen ulostehuolto aiheuttaa maailmassa valtavaa inhimillistä kärsimystä. Kun ajatellaan kaikkia niitä taloudellisia seuraamuksia, joita mainituista epäkohdista johtuu, voidaan syystä esittää kysymykset:
Miksi meitä jokaista näin läheisesti koskevaa asiaa ei ole saatettu kuntoon jo aikoja sitten? Miten tähän voi olla varaa maailmassa, jossa lähes kaikki arvotetaan rahassa?
Kirjoittaja
Harri Mattila, TkT, yliopettaja, Hämeen ammattikorkeakoulu harri.mattila@hamk.fi
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
Esrey S, et al. 1998, Ecological sanitation, Swedish International Development Cooperation Agency, Department for Natural Resources and the Environment, Novum Grfiska AB, Stockholm
GTZ 2005, Deutsche Gesellschaft für Technische Zusammenarbeit, Germany, saatavana osoitteessa www.susana.org, 09.10.2012
www.unicef.org/wash, 6.10.2012
[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
