Mira Huusko
Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision 2030 (OKM 2017) tavoitteena oli vahvistaa korkeakoulujen kansallista ja kansainvälistä verkostoitumista opetuksen kehittämiseksi. Lisäksi tavoitteena oli vahvistaa tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan avoimuutta ja yhteistyötä sekä suunnata neljä prosenttia bruttokansantuotteesta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan (TKI) vuoteen 2030 mennessä. (OKM 2019; OKM 2020.) Vision toimeenpanoa tukeva tiekartta valmisteltiin yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön, korkeakoulujen ja sidosryhmien kesken (OKM 2019).
Kansallisessa tiekartassa (OKM 2019) esitettiin kolme strategista kehittämiskohdetta: osaaminen, uusi kumppanuusmalli ja innovatiivinen julkinen sektori. Tiekartassa kuvailtiin toimenpiteitä, joiden tavoitteena oli nostaa suomalaisten osaamis- ja koulutustasoa ja tehdä Suomesta nykyistä puoleensavetävämpi kansainvälisille tutkijoille, asiantuntijoille ja TKI-ammattilaisille (OKM 2019). Osaamista tuetaan myös pienten osaamiskokonaisuuksien rakentamisella (micro-credentials) ja Digivisio 2030 -hankkeen toimeenpanolla. Molempien toteuttaminen eri yhteistyötahojen kanssa tukee toimintaa.
Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arvioinnissa (Toom ym. 2023) tarkasteltiin yhtenä teemana korkeakouluopettajien yhteistyötä eri tahojen kanssa. Kyselyyn vastasi 1 316 ammattikorkeakouluopettajaa. Osana arviointia korkeakouluopettajilta kysyttiin, kenen eri toimijoiden kanssa he ovat tehneet opetukseen liittyvää yhteistyötä ja opetuksen kansainvälisyydestä. Tässä artikkelissa tarkastellaan näitä vastauksia.
Aineisto ja vastaajien taustatiedot
Elokuussa 2023 julkaistussa Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arvioinnissa (Toom ym. 2023) toteutettiin kysely kaikkien korkeakoulujen opetushenkilökunnalle. Tässä artikkelissa tarkastellaan ammattikorkeakouluopettajien vastauksia kysymykseen, kenen eri toimijoiden kanssa opettajat olivat tehneet opetukseen liittyvää yhteistyötä.
Kyselyyn vastasi 1 316 ammattikorkeakouluopettajaa, joista 1 242–1 251 vastasi artikkelissa käsiteltäviin kysymyksiin. Kahdesta ammattikorkeakoulusta ei saatu kyselyyn vastauksia. Kysely toteutettiin syksyllä 2022.
Ammattikorkeakoulun vastaajista naisia oli 62 prosenttia, miehiä 33 prosenttia ja muita 5 prosenttia. Eniten ammattikorkeakoulujen vastaajia oli terveys- ja hyvinvointialalta (28 %) sekä kaupan, hallinnon ja oikeustieteen aloilta (19 %).
Noin 74 prosentilla ammattikorkeakoulujen kyselyyn vastanneista opettajista korkein suoritettu tutkinto oli ylempi korkeakoulututkinto. 18 prosenttia ammattikorkeakoulujen opettajista oli suorittanut tohtorin tutkinnon. Kaikista vastaajista muutamalla (n = 11) korkein suoritettu tutkinto oli toisen asteen tutkinto ja 42 vastaajalla alempi korkeakoulututkinto. 78 prosenttia ammattikorkeakoulujen vastaajista työskenteli lehtorin nimikkeellä, 13 prosenttia yliopettajan nimikkeellä ja 6 prosenttia tuntiopettajan nimikkeellä. (Ks. Toom ym. 2023, 60–61.)
Opetukseen liittyvä yhteistyö toteutuu useimmiten oman yksikön sisällä
Jopa 85 prosenttia ammattikorkeakouluopettajista teki opetukseen liittyvää yhteistyötä oman yksikkönsä sisällä usein tai melko usein. Lähes 40 prosenttia opettajista teki opetukseen liittyvää yhteistyötä yrityksissä työskentelevien kanssa (39 % usein ja melko usein vastanneet).
Reilu kolmannes opettajista teki opetukseen liittyvää yhteistyötä oman korkeakoulun eri aloilla työskentelevien kanssa (37 %) sekä julkisella sektorilla työskentelevien (37 %) kanssa. Kolmannen sektorin ja toisella korkeakoulusektorilla työskentelevien kanssa opetukseen liittyvä yhteistyö oli vähäisempää (22–23 % usein tai melko usein vastanneet).
Vähiten yhteistyötä ammattikorkeakouluopettajat tekivät ulkomaisissa korkeakouluissa työskentelevien kanssa (17 % usein tai melko usein) sekä toisella korkeakoulusektorilla eli yliopistossa työskentelevien kanssa (13 %). Jopa 36 prosenttia vastaajista kertoi, että he eivät tee ollenkaan opetukseen liittyvää yhteistyötä ulkomaisissa korkeakouluissa työskentelevien kanssa ja 32 prosenttia kertoi, että eivät tee lainkaan yhteistyötä yliopistoissa työskentelevien kanssa (ks. kuvio 1, vrt. Toom ym. 2023, 192).
Eri yhteistyötahojen kanssa tehtävässä yhteistyössä oli alakohtaisia eroja. Useimmiten opetukseen liittyvää yhteistyötä tehtiin kasvatusalalla ja harvimmin matemaattis-luonnontieteellisellä alalla. Tosin oman yksikön kanssa työskentelevien kanssa tehtiin useimmiten yhteistyötä matemaattis-luonnontieteellisellä alalla.
Suurimmat alakohtaiset erot olivat yhteistyössä kolmannella sektorilla työskentelevien kanssa, joiden kanssa 32 prosenttia kasvatusalan ammattikorkeakouluopettajista oli yhteistyössä usein tai melko usein, kun taas matemaattis-luonnontieteellisen alan opettajista ei kukaan tehnyt yhteistyötä kolmannella sektorilla työskentelevien kanssa usein tai melko usein. 71 prosenttia matemaattis-luonnontieteellisen alan opettajista vastasi, että eivät ole koskaan tehneet opetukseen liittyvää yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa.
Kolmannella sektorilla tarkoitetaan yksityisen sektorin, julkisen sektorin ja perheiden väliin jäävää yhteiskunnallista aluetta. Sen tunnuspiirteitä ovat voittoa tavoittelematon toiminta sekä organisaatioiden tai ryhmien sosiaaliset ja yhteiskunnalliset tavoitteet.
Vastauksissa oli myös ammattikorkeakoulujen välisiä eroja. Samoin kuin eri alojen välillä suurin ero eri ammattikorkeakoulujen välillä oli yhteistyössä kolmannella sektorilla työskentelevien kanssa. Ammattikorkeakoulussa, jossa yhteistyötä kolmannen sektorilla työskentelevien kanssa tehtiin eniten, 57 prosenttia opettajista kertoi tekevänsä yhteistyötä usein tai melko usein kolmannella sektorilla työskentelevien kanssa. Ammattikorkeakoulussa, jossa yhteistyötä tehtiin vähiten, vain 7 prosenttia vastaajista kertoi tekevänsä yhteistyötä kolmannen sektorin melko usein eikä kukaan usein. Pienimmät erot ammattikorkeakoulujen välillä oli yhteistyössä oman korkeakoulun eri aloilla työskentelevien kanssa.
Kun tuloksia tarkastellaan vastaajien korkeimman suoritetun tutkinnon mukaan, lähes kaikissa yhteistyön muodoissa eniten yhteistyötä tekevät tohtorin tutkinnon suorittaneet ja vähiten yhteistyötä alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet. Tulos selittynee työtehtävistä: millaisiin tehtäviin eri tutkinnoilla vastaajat ovat työllistyneet ammattikorkeakoulussa.
Nimikkeittäin tarkasteltuna yhteistyötä tekevät useimmiten yliopettajat lähes kaikkien eri tahojen kanssa ja vähiten tuntiopettajien ja asiantuntijoiden nimikkeellä työskentelevät. Yhteistyötä yritysten kanssa tekevät useimmiten kuitenkin tuntiopettajan nimikkeellä työskentelevät. Sukupuolen mukaan tarkasteltuna naiset tekevät lähes kaikkien tahojen kanssa useimmiten yhteistyötä, mutta miehet tekevät useimmiten yhteistyötä yrityksissä työskentelevien kanssa.
Kansainvälisyys on mukana opettajien opetuksessa
Jopa 36 prosenttia opettajista vastasi, että he eivät tee ollenkaan opetukseen liittyvää yhteistyötä ulkomaisissa korkeakouluissa työskentelevien kanssa. Kun opetuksen kansainvälisyyden muita ulottuvuuksia tarkastellaan, saadaan kansanväliseen yhteistyöhön tuota tulosta monipuolisempi kuva.
Opettajakyselyn vastausten mukaan kansainvälisyys oli varsin vahvasti mukana ammattikorkeakoulujen opetuksessa (ks. kuvio 2, vrt. Toom ym. 2023, 193). 69 prosenttia opettajista vastasi opettavansa opiskelijoilleen kansainvälisyyden merkitystä. 62 prosenttia opettajista vastasi, että hänen yksikössään työskentelee ulkomaalaisia henkilöitä. 45 prosenttia opettajista opetti tai ohjasi kansainvälisten tutkinto-ohjelmien opiskelijoita. 41 prosenttia opettajista oli opettanut tai ohjannut ulkomaisessa korkeakoulussa.
Vastaukset vaihtelivat paljon aloittain. 83 prosenttia kaupan, hallinnon ja oikeustieteen alan opettajista vastasi, että heidän yksikössään työskentelee ulkomaisia henkilöitä, mutta vain 32 prosenttia maa- ja metsätalousalan opettajista. 82 prosenttia humanistisen ja palvelualojen opettajista vastasi opettavansa opiskelijoille kansainvälisyyden merkitystä, mutta vain 35 prosenttia matemaattis-luonnontieteellisen alan opettajista. 68 prosenttia tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen opettajista vastasi opettavansa tai ohjaavansa kansainvälisten tutkinto-ohjelmien opiskelijoita, mutta vain 20 prosenttia maa- ja metsätalousalan opettajista. 54 prosenttia taiteiden ja kulttuurialan opettajista vastasi, että on opettanut tai ohjannut ulkomaisessa korkeakoulussa, mutta van 29 prosenttia matemaattis-luonnontieteellisen alan opettajista. Vastauksista voi päätellä, että osalla aloista, kuten maa- ja metsätalousalalla ja matemaattis-luonnontieteellisellä alalla, kansainvälistyminen ei ole niin läpäisevää opetuksessa kuin monilla muilla aloilla.
Kun vastauksia tarkastellaan ammattikorkeakouluittain, erot olivat eri korkeakoulujen opettajien vastausten välillä suuria. Kyllä-vastaukset kansainvälisyyden merkityksen opettamisesta opiskelijoille vaihtelivat 48–84 prosenttiyksikön välillä eri ammattikorkeakouluissa. Kyllä-vastaukset ulkomaisten henkilöiden työskentely yksikössä käsittelevään kysymykseen vaihtelivat 14–86 prosenttiyksikön välillä. Kyllä-vastaukset opettajien opettamis- ja ohjauskokemuksista ulkomaisissa korkeakouluissa vaihtelivat 7–67 prosenttiyksikön välillä eri ammattikorkeakouluissa. Kyllä-vastaukset kansainvälisten tutkinto-ohjelmien opettamiseen ja ohjaamiseen vaihtelivat 20–62 prosenttiyksikön välillä. Osa ammattikorkeakouluista on keskittynyt aloihin, joissa kansainvälistymisen merkitys ei ole vielä ilmeistä, mikä heijastuu myös opettajien vastauksiin.
Lopuksi
Ammattikorkeakouluissa tehdään useimmiten opetukseen liittyvää yhteistyötä oman yksikön sisällä ja vähiten ulkomaisten korkeakoulujen ja kotimaisten yliopistojen kanssa. Opetuksen kansainvälisyys toteutui eniten kansainvälisyyden merkityksen opettamisena opiskelijoille.
Yhteistyömuotojen tarkastelussa erot olivat suuria eri alojen ja eri ammattikorkeakoulujen välillä. Voidaankin miettiä, miten eri korkeakouluihin ja aloille muodostuu usein pitkänkin ajan kuluessa kulttuureita, joissa kannustetaan yhteistyöhön oman yksikön ulkopuolisten kanssa tai pitäydytään opetuksessa vain oman yksikön sisällä. Alojen ja ammattikorkeakoulujen välillä on eroja niiden erilaisen luonteen vuoksi erityisesti yhteistyössä kolmannella sektorilla työskentelevien kanssa.
Koska opiskelijoiden kansainväliset opiskeluvaihdot ja työharjoittelut ovat vähentyneet vuosi vuodelta samaan aikaan kun yhteiskunta monikulttuuristuu ja kansainvälistyy, ammattikorkeakouluopetuksen kansainvälisyydestä pitäisi pitää erityisesti huolta. Opiskelijoita tulisi aktiivisesti kannustaa lähtemään kansainvälisille liikkuvuusjaksoille sekä pitää yllä kaikessa opetuksessa kansainvälisyyden eri puolia. Jopa perinteisesti hyvin kotoperäisillä aloilla kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden sen eri muodoissaan olisi tärkeää välittyä opiskelijoille. Myös opettajien oma osaaminen kasvaa kansainvälisillä vierailujaksoilla ja kansainvälisen yhteistyön myötä.
Tulosten perusteella voidaan suositella, että korkeakouluopetukseen liittyvää yhteistyötä ja verkostoitumista tulee lisätä laajasti työelämän sekä ulkomaisten ja kotimaisten korkeakoulujen kanssa. Erityisesti yhteistyö kolmannen sektorin kanssa voisi tuoda uusia näkökulmia sellaisille aloille, joissa yhteistyö ei ole vielä vakiintunutta. Korkeakoulujen välistä yhteistyötä voisi lisätä pysyvillä verkostoilla, pitkäkestoisilla hankkeilla ja nykyistä systemaattisemmalla osaamisen jakamisella eri korkeakoulujen ja alojen välillä.
Kirjoittaja
Mira Huusko, KT, arviointiasiantuntija, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, mira.huusko(at)karvi.fi.
Lähteet
OKM 2017. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030. Ehdotus Suomelle: Suomi 100+. https://minedu.fi/korkeakoulutuksen-ja-tutkimuksen-visio-2030.
OKM 2019b. Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle: vision tiekartta.
OKM 2020. TKI-tiekartta hyväksyttiin ministerityöryhmässä: Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tiekartta viitoittaa reittiä kestävään kasvuun ja hyvinvointiin.
Toom, A., Heide, T. Jäppinen, V., Karjalainen, A., Mäki, K., Tynjälä, P., Huusko, M., Nurkka, N., Vahtivuori-Hänninen, S. & Karvonen, A. 2023. Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 22.
Abstract
In the Evaluation of the state and reform of higher education pedagogy (Toom et al. 2023), one of the themes examined was the cooperation of higher education teachers with different parties. The survey was answered by 1 316 UAS teachers. As part of the evaluation, UAS teachers were asked about the different actors with whom they have collaborated in their teaching and about the international nature of their teaching. This article examines teachers’ perceptions of their own teaching collaborators and the international nature of their teaching. In UASs, most teaching cooperation takes place within their own departments, and least with foreign and domestic higher education institutions. Internationalisation of teaching was most often achieved by teaching students the importance of internationalisation.
