1/2017, Koulutus ja oppiminen

Monimediainen pedagogiikka kieltenopetuksen perustaksi

Kirjoittaja: Taina Juurakko-Paavola

Mitä monimediainen kieltenopetus tarkoittaa?

Digitaalisuus on jo arkipäivää ammattikorkeakoulujen kieltenopetuksessa: kieltenopettajat käyttävät tottuneesti sähköisiä koe- ja oppimisympäristöjä, ohjaavat opiskelijoita sanaston harjoitteluun erilaisten sovellusten avulla ja pyytävät opiskelijoita tekemään suullisia esityksiä videoina (ks. Juurakko-Paavola & Haukijärvi 2016). Digitaalisuuden kehittämisessä ei kuitenkaan ole kyse vain uuden teknologian käyttöönotosta, vaan kieltenopetuksen pedagogiikan systemaattisesta kehittämisestä. Kieltenopettajan tulisi aina miettiä seuraavia kysymyksiä: Miksi käytän teknologiaa? Kenelle ja mihin tarkoitukseen teknologia soveltuu parhaiten? Missä, koska ja miten sitä pitäisi käyttää? (Stanley 2013, 4−5; Walker & White 2013, 145−146.)

Digitaaliset sovellukset mahdollistavat monimediaisen kieltenopetuksen, jossa perinteisen tekstipohjaisen opetuksen lisäksi hyödynnetään näiden sovellusten tarjoamia visuaalisia ja audiovisuaalisia keinoja oppimisprosessin rakentumiseksi tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi (Kallionpää 2017; Jalkanen & Taalas 2015; ks. myös Salmon 2017). On tärkeää kehittää opiskelijoiden monimediaisia tekstitaitoja eli kykyä ymmärtää ja tuottaa erilaisia tekstejä, joissa yhdistyy kirjoitusta, puhetta, ääntä, kuvaa, animaatioita ja värejä (Ware, Kern & Warschauer 2016, 319). Ammattikorkeakoulussa opiskelijat tarvitsevat yleisten tekstitaitojen lisäksi alakohtaisia tekstitaitoja eli kullekin alalle tyypillisen ajattelutavan ja tekstikäytänteiden hallintaa. Kieltenopettajan tärkeänä tehtävänä on opastaa opiskelijaa näiden taitojen kehittämiseen, mutta myös muut opettajat voivat auttaa tässä. (Luukka 2016.) Miten opiskelijoita voisi valmentaa tällaisten työelämässä tarvittavien monimediaisten tekstitaitojen taitajiksi?

Integroidut oppimistehtävät ja digitaaliset portfoliot

Opiskelijoiden monimediaisten tekstitaitojen kehittäminen vaatii uudenlaista lähestymistapaa kieltenopetuksessa: niin käytettävät materiaalit ja menetelmät kuin arviointikäytänteet on mietittävä uusiksi (Jalkanen & Taalas 2015, 183). Yksi mahdollisuus tähän ovat digitaaliset englannin- ja ruotsinkieliset portfoliot, joihin opiskelijat kokoavat opintojensa aikana tuottamansa erilaiset monimediaiset projektityöt ja oppimistehtävät. Nämä tehtävät voisivat olla laajoja, ammattiaineiden opetukseen integroituja kokonaisuuksia nykyisten usein yksittäisten oppimistehtävien sijaan. Opiskelijan tuotokset olisivat monipuolisia näytteitä hänen osaamisestaan, joita voisi hyödyntää myöhemmin esimerkiksi työnhaussa kielitaidon osoittamiseksi (ks. Walker & White 2013, 132).

Kieltenopetuksessa portfoliota on käytetty jo pitkään Eurooppalaisen kielisalkun myötä (ks. myös European Language Portfolio). Kyse on kuitenkin edelleen pikemmin yksittäisten opettajien kiinnostuksesta soveltaa portfoliota kuin sen systemaattisesta käytöstä tietyn ammattikorkeakoulun kaikilla kielten opintojaksoilla. Sama pätee kieltenopetuksen integrointiin ammattiopetukseen, ns. CLIL-opetukseen (Content and Langugage Integrated Learning; ks. Nikula 2015). Edellä esittämäni näiden kahden lähestymistavan yhdistäminen (integroidut tehtävät digitaalisissa portfolioissa) ja toteuttaminen organisaatiotasolla loisi mahdollisuuden monimediaisen kieltenopetuksen pedagogiikan systemaattiseen kehittämiseen.

Opiskelijan tulisi PLE-ajattelun (Personal Learning Environment) mukaisesti itse voida valita välineet ja laitteet, joilla tehtävät tuottaa, ja hänellä tulisi olla riittävät oppimisvalmiudet myös uusien sovellusten käyttöönottamiseksi (Kop & Fournier 2013). Opettajan tehtävänä on saattaa oppimisprosessi alkuun mielenkiintoisten työelämälähtöisten tehtävänantojen avulla. Nämä tehtävänannot hänen olisi hyvä kehitellä yhdessä muiden koulutusohjelman opettajien kanssa CLIL-periaatteiden mukaisesti (ks. Nikula 2015). Esimerkki tällaisesta tehtävänannosta voisi olla oman koulutusalan tai työharjoittelupaikan esittely monimediaisena videona, jossa opiskelija on sekä videoinut erilaisia oppimis- tai työtilanteita että kirjoittanut ja äänittänyt erilaisia tekstejä.

Tällaisen tehtävän opiskelijat voisivat tuottaa ryhmätyönä, sillä keskeistä kielenoppimisessa kuten muussakin oppimisessa on opiskelijan tiimityötaitojen kehittyminen. Kuten Microsoftin Anthony Salciano ja Googlen Rajen Sheth (puheenvuorot BETT-messuilla 26.-27.1.2017) ovat korostaneet, työelämässä arvostetaan tällä hetkellä ongelmanratkaisu-, tiimityö- ja vuorovaikutustaitoja ja rekrytoinnit tehdään näiden taitojen perusteella, ei akateemisen menestyksen mukaan.

Kieltenopettaja monimediataitojen valmentajana avainasemassa

Kieltenopettajan rooli on muuttunut viime vuosina oleellisesti: moni kieltenopettaja lienee pohtinut omaa opettajuuttaan ja osaamisensa kehittämistä monimediaistuneen opetuksen myötä (ks. Juurakko-Paavola 2014, 10−11). Muutosprosessi vie aikaa: se etenee muutoksen hyväksymisestä ajatuksen tasolla tunteiden muuttumiseen, uuden osaamisen hankkimiseen ja vasta sitten käytännön toiminnan muutokseen (Lindholm ym. 2012).

Opettajalla on tärkeä rooli valmentajana: hän auttaa, tukee, neuvoo ja kannustaa opiskelijoita heidän henkilökohtaisten tarpeiden mukaan ja ohjaa oikeille tiedon lähteille (Juurakko-Paavola 2014). Tällaiseen valmentajamalliin siirtyminen edellyttää muutosta opettajien ajattelutavassa: heidän täytyisi uskaltaa antaa enemmän vastuuta oppimisesta opiskelijoille. Kielenoppimisen yhteydessä puhutaan opiskelijoiden autonomian lisäämisestä (Benson 2006). Autonomian käsitteessä korostuu opiskelijan itse tekeminen, joka nousi laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa esille sekä opiskelijoiden että opettajien mielestä parhaana tapana oppia (Adobe 2016; Robinson & Aronica 2015). Tätä samaa käsitystä tukevat useat opetuskokeilut, joissa opiskelijoiden motivaatio selkeästi vahvistui ruotsin opiskeluun, kun he saivat itse tehdä ja luoda yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. (Ks. Juurakko-Paavola & Rontu 2016.)

Mitä tämä kaikki vaatii kieltenopettajalta? Opettajan on pysyttävä ajan tasalla ja seurattava,  mitä sovelluksia on käytettävissä. Esimerkkeinä hyvistä digitaalisista käytänteistä voidaan mainita suullisen palautteen antaminen kirjoitussuorituksista (ks. DigSkriv-hanke; Walker & White 2013, 134) ja erilaiset digitaaliset sanastoharjoitukset (ks. Juurakko-Paavola 2016a; Stanley 2013). Opettajalla täytyy olla rohkeutta kokeilla uutta: sovelluksia on uskallettava ottaa käyttöön  opetustilanteen ja tarpeen mukaan, pedagogisista lähtökohdista (Stickler & Hampel 2015, 68).

Kuva 1. BETT-messuilla ottamani kuva ”A game changer” havainnollistaa osuvasti muutoksen etenemistä pienistä askelista kohti isoja harppauksia. (27.1.2017) (http://creativeconnection.co.uk/)

Kieltenopettajana kannattaa ottaa itsekin pelinmuuttajan rooli eli olla aktiivisesti mukana kehittämistyössä. Tärkeää on säilyttää innostus ja kiinnostus uusiin digitaalisuuden tuomiin mahdollisuuksiin. Tässä voi auttaa esimerkiksi yhteistyö kollegoiden kanssa tai osallistuminen johonkin kehittämis- tai tutkimusprojektiin.

Lisää kehittämis- ja tutkimustyötä monimediaisuudesta

Kuten olen todennut blogitekstissäni (Juurakko-Paavola 2016b), ammattikorkeakoulun kieltenopettajien kannattaisi yhdessä päivittää tutkintojen viestinnän, englannin ja ruotsin opintojen osaamistavoitteet, keskeiset sisällöt ja arviointitavat vastaamaan nykytarpeita. Lähtökohtana päivittämisessä tulisi olla työelämässä tarvittavat viestintä- ja vuorovaikutustaidot, joissa monimediaisilla tekstikäytänteillä on tärkeä merkitys. Parhaimmiksi havaitsemiamme monimediaisen oppimisen mahdollistavia menetelmiä ja välineitä kannattaisi puolestaan jakaa entistä enemmän.

Monimediaisen kielenoppimisen pedagogiikkaa on tutkittu lähinnä yksittäisten opetuskokeilujen perusteella. Jatkossa olisi tarpeen tutkia ja kehittää monimediaista kielenoppimista systeemisenä kokonaisuutena, jossa kohteena voisivat olla niin oppija, opettaja kuin instituutio. (Jalkanen & Taalas 2015.)

Kirjoittaja

Taina Juurakko-Paavola, FT, dosentti, tutkijayliopettaja, Hämeen ammattikorkeakoulu, taina.juurakko-paavola(at)hamk.fi

Adobe. 2016. Gen Z in the Classroom: Creating the Future. Abode Education Creativity Study. Haettu 9.2.2017 osoitteesta http://www.adobeeducate.com/genz/

Benson, P. 2006. Autonomy in language teaching and learning. Language Teaching 40, 21−40.

Jalkanen, J. & Taalas, P. 2015. Monimediaisen kielten opetuksen tutkimus: teknologian integroinnista pedagogiseen kehittämiseen. Teoksessa: Jakonen, T., Jalkanen, J., Paakkinen, T. & Suni, M. (toim.) Kielen oppimisen virtauksia – Flows of langugage learning. AFinLAn vuosikirja. Jyväskylä: Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLA ry., 172−186. Haettu 9.2.2017 osoitteesta http://journal.fi/afinlavk/article/view/49416

Juurakko-Paavola, T. 2014. Amk-ruotsin opettajuuden haasteista. Teoksessa: Juurakko-Paavola, T. (toim.). Ammattikorkeakoulujen ruotsin opettajuus muutoksessa – Kohti motivoivaa ohjaamista. Helsinki: Okka-säätiö, 6−16. Haettu 9.2.2017 osoitteesta http://www.okka-saatio.com/liitetiedostot/AMKruotsi.pdf

Juurakko-Paavola, T. (toim.) 2016a. Ammatilliset ruotsin opettajat opetuksen kehittäjinä – Digitalisaatio ja yhteistyö fokuksessa. Helsinki: Okka-säätiö. Haettu 9.2.2017 osoitteesta http://www.okka-saatio.com/liitetiedostot/Amm._ruotsin_opett._kirja_2016.pdf

Juurakko-Paavola, T. 2016b. Monimediaiset tekstikäytänteet amk-kieltenopetukseen. Haettu 9.2.2017 osoitteesta https://digilearnit.wordpress.com/2016/11/22/monimediaiset-tekstikaytanteet-amk-kieltenopetukseen/

Juurakko-Paavola, T. & Haukijärvi, T. 2016. Digitaalinen amk-kieltenopetus – utopiaa vai arkipäivää? HAMK Unlimited: Professional 12.12.2016. Haettu 9.2.2017 osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/digitaalinen-amk-kieltenopetus-utopiaa-vai-arkipaivaa/

Juurakko-Paavola, T. & Rontu, H. (toim.). 2016. Korkeakoulujen ruotsin opettajat yhteistyössä – ROKK-hanke. Aalto-yliopiston julkaisusarja CROSSOVER, 14/2016. Haettu 9.2.2017 osoitteesta https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/23827

Kallionpää, O. 2017. Uuden kirjoittamisen opetus. Osallistuvaa luovuutta verkossa. Scriptum Creative Writing Research Journal 1/2017. Jyväskylän yliopisto.

Kop, R. & Fournier, H. (2013).  Developing a framework for research on personal learning environments. eLearning Papers 35. Haettu 2.3.2017 osoitteesta https://www.openeducationeuropa.eu/sites/default/files/asset/In-depth_35_4.pdf

Lindholm, T. & Pajunen R. & Salminen, J. 2012. Keskustele ja kehity – Lisää tehoa kehityskeskusteluihin. Helsinki: J-Impact Oy.

Luukka, M.-R. 2016. Monilukutaito tulevaisuuden ammattilaisen työvälineenä. Esitys ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opettajien neuvottelupäivillä 10.11.2016.

Nikula, T. 2015. Ainekohtaisen kielen käyttö ja oppimisen mahdollisuudet CLIL-tuntien tehtäväpohjaisissa tilanteissa. Teoksessa: J. Kalliokoski & K. Mård-Miettinen & T. Nikula (toim.). Kieli koulutuksen resurssina: vieraalla ja toisella kielellä oppimisen ja opetuksen näkökulmia. AFinLA-e. Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 2015/n:o 8, 15−33. Haettu 2.3.2017 osoitteesta journal.fi/afinla/article/view/53770/16867

Robinson, K. & Aronica, L. 2015. Creative schools. London: Penguin Books.

Salciano, A. 2017. A new wave of digital transformation in Higher Education. Puheenvuoro BETT-messuilla 26.1.2017.

Sheth, R. 2017. Reimaging education with technology. Puheenvuoro BETT-messuilla 27.1.2017.

Stanley, G. 2013. Language Learning with Technology. Ideas for integrating technology in the classroom. Cambridg,e: Cambridge University Press.

Stickler, U. & Hampel, R. 2015. Transforming Teaching: New Skills for Online Language

Learning Spaces. Teoksessa: Hampel, R. & Stickler, U. (toim.) Developing Online

Language Teaching. Research-Based Pedagogies and Reflective Practices. Hampshire: Palgrave Macmillan.

Walker, A. & White, G. 2013. Technology Enhanced Language Learning. Oxford: Oxford University Press.

Ware, P. & Kern, R. & Warschauer, M. 2016. The development of digital literacies. Teoksessa: Manchón, R. & Matsuda, P. (toim.) Handbook of Second and Foreign Language Writing. Berlin: De Gruyter, 307−328.

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *