4/2014, Tutkimus ja innovaatiot

Opinnäytetyöprosessin kehittäminen ylemmässä AMK-koulutuksessa

Johdanto

Tässä artikkelissa tarkastelen tutkimus- ja kehittämistoiminnan kehittämistä erityisesti ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyön näkökulmasta. Artikkelin pääasiallista sisältöä on pienimuotoisen kartoituksen kuvaus, jonka tavoitteena oli selvittää YAMK-opiskelijoiden omia näkemyksiä opinnäytetyöstä ja sen kehittämisestä. Opinnäytetyö ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa on tavallisesti kehittämishanke, jonka opiskelija tekee kehittäen työtä omassa työpaikassaan tai muussa työelämän organisaatiossa. SeAMK:n Sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelmassa opinnäyteprosessia on kehitetty koko koulutuksen olemassa olon ajan, ja kehitystyö jatkuu edelleen.

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla

Suomessa ei Ari Tarkiaisen mukaan (2014, 37) ole selkeää yleisesti hyväksyttyä ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan määritelmää. Useimmiten TKI-toiminta ymmärretään uuden tiedon, uusien tuotteiden ja uusien palveluiden luomiseksi. Tutkimus ja kehittäminen yhdistetään yleensä yksityisen sektorin eikä niinkään julkisen sektorin kehittämiseen. Ammattikorkeakoulujen tutkimustoiminnan nähdään muodostavan sillan akateemisen tutkimuksen ja käytännön sovellutusten välille. Sosiaali- ja terveysalalla kuitenkin yleisesti tutkimus- ja kehittämistoiminta kohdistuu julkiseen sektoriin, vaikka hoivayritysten määrä onkin kasvanut merkittävästi viime vuosina. Tarkiaisen (2014, 38–39) mukaan ammattikorkeakoulujen edustajat painottavat tekevänsä soveltavaa työelämälähtöistä tutkimusta, ja Tarkiaisen mielestä voidaan puhua tutkivasta kehittämisestä. Tutkimuksen lähtökohtana ovat työelämän tarpeet. Tarkiainen (2014, 37) näkee, että ammattikorkeakoulujen kehittämistoiminta on kohdentunut alueelliseen kehittämiseen.

Toikko ja Rantanen (2009, 14) näkevät kehittämisellä pyrittävän toimintatavan tai toimintarakenteen kehittämiseen. Toimintatapaa koskeva kehittäminen voi suppeimmillaan koskea yhden työntekijän työn kehittämistä, mutta laaja-alaisesti katsottuna se voi tarkoittaa kokonaisen organisaation yhteisen toimintatavan luomista. Toikko ja Rantanen (2009, 15–17) peräänkuuluttavat toimijalähtöistä kehittämistä, jolloin kehittämisen tavoitteita ei määritellä ulkoa- tai ylhäältäpäin, vaan toimijat itse määrittelevät kehittämisen tavoitteet ja prosessi etenee avoimessa ympäristössä siten, että myös tavoitteet saattavat muuttua matkan varrella. Kehittämistoimintaa perustellaan usein muuttuneella toimintaympäristöllä. Tavoitellaan esimerkiksi tehokkaampaa toimintaa ja säästöjä kilpailukyvyn parantamiseksi. Kehittämistä perustellaan usein kansatalouden näkökulmasta tai palveluiden laadun kehittämisen näkökulmasta. Lisäksi kehittämistä voidaan perustella palvelujen käyttäjien ja saatavuuden näkökulmasta. (Toikko & Rantanen 2009, 18–19.) Tutkimuksellisen kehittämistoiminnan Toikko ja Rantanen (2009, 21–22) määrittelevät väljäksi yleiskäsitteeksi, jolla kuvataan tutkimustoiminnan ja kehittämistoiminnan yhteyttä. ”Tutkimuksellinen kehittämistoiminta on tiedontuotantoa, jossa kysymyksenasettelut nousevat käytännön toiminnasta ja rakenteista.” (Toikko & Rantanen 2009, 22–23.)

Opiskelijoiden näkemyksiä opinnäytetyöstä ja sen kehittämisestä

Kyselyn avulla selvitimme sosiaali- ja terveysalan ylempää AMK-tutkintoa SeAMK:ssa opiskelevien opiskelijoiden ajatuksia opinnäytetyöprosessista ja sen kehittämisestä. Kyselyssä kysyttiin opinnäytetyön aihepiiristä, opinnäytetyöprosessin sujumisesta, siitä miten työpaikka tai yhteistyötahot olivat tukeneet opiskelijaa sekä miten tuloksia tullaan työpaikalla tai tilaajaorganisaatiossa esittelemään ja hyödyntämään. Lisäksi kartoitettiin opiskelijoiden näkemyksiä mahdollisuudesta tehdä opinnäytetyö SeAMK:n hankkeissa tai kirjoittamalla tieteellisen artikkelin. Lopuksi kysyttiin opinnäytetyöprosessin kehittämisideoita. Kysely tehtiin osana Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa hanketta YAMK vahvaksi TKI-vaikuttajaksi. Hanke on valtakunnallinen kehittämishanke, johon osallistuvat kaikki Suomen ammattikorkeakoulut. Hanke toteutetaan vuosina 2014–2016. Kyselyyn vastasi 16 opiskelijaa ryhmästä, jossa on yhteensä 20 opiskelijaa. Opiskelijat ovat aloittaneet opiskelunsa syksyllä 2013 ja heidän on tarkoitus valmistua keväällä 2015. Sosiaali- ja terveysalan YAMK-koulutuksessa SeAMK:ssa opinnäyteprosessi aloitetaan heti koulutuksen alussa, ja opinnäytetyötä työstetään koko kaksi vuotta kestävien opintojen ajan. Lähes kaikki muu opetus on integroitu opinnäytetyöprosessiin. Jokaisella kontaktiopetusjaksolla käydään ohjaavien opettajien ja ryhmän kanssa läpi opinnäytetyön senhetkistä vaihetta. Tämä ryhmä on jo kolmas opiskelijaryhmä, jonka kohdalla opinnäytetyöprosessi on integroitu tiiviisti muihin opintoihin. Sisäänotot tähän koulutusohjelmaan ovat tapahtuneet vuosina 2013, 2011 ja 2009. (Henkilökohtainen tiedonanto yliopettaja Eija Kyrönlahti 14.10.2014.)

Puolella opiskelijoista opinnäytetyöprosessi oli käynnistynyt opiskelijan omasta kehittämisideasta ja noin kolmasosalla opiskelijoista esimieheltä tulleesta kehittämisideasta. Konkreettista apua ja tukea opinnäyteprosessiinsa kertoi noin yksi kolmasosa opiskelijoista saaneensa esimieheltään. Noin kaksi kolmasosa opiskelijoista oli saanut tukea lähinnä työtovereiltaan. Yksi opiskelija mainitsi saaneensa tukea vain ammattikorkeakoulun opettajilta. Opinnäytetyön aiheuttamiin kuluihin työnantaja/tilaaja oli osallistunut vaihtelevasti. Noin yksi kolmasosa opiskelijoista sai tehdä kehittämistyöhön liittyviä asioita jonkin verran työajallaan. Kaikki opiskelijat aikoivat esitellä opinnäytetyön tuloksia joko omalla työpaikallaan tai laajemmin. Noin kaksi kolmasosa opiskelijoista oli varma siitä, että opinnäytetyön tuloksia tullaan hyödyntämään jatkossa. Opinnäytetyön tekemiseen SeAMK:n hankkeissa suhtauduttiin pääasiassa positiivisesti. Hyvinä puolina siinä nähtiin tilaajatahon sitoutuminen, selkeä tuki ja yhteistyötahot sekä mahdollinen työllistyminen hankkeen kautta. Opinnäytetyön tekeminen tieteellisenä artikkelina sen sijaan koettiin haastavaksi vaihtoehdoksi. Myös tieteellisen artikkelin kirjoittamisesta tulevaa hyötyä omassa työssä kyseenalaistettiin. Yleisesti tuotiin esille, että artikkelin kirjoittamisesta pitäisi saada enemmän tietoa ja siihen tulisi olla hyvä ohjeistus. Kyselyn lopuksi kysyttiin, miten opinnäytetyöprosessia tulisi kehittää. Useimmat opiskelijat olivat jo nyt hyvin tyytyväisiä opinnäytetyöprosessiin ja erityisesti ohjaavien opettajien ja opiskelijaryhmän tukea kiiteltiin. Hyvänä asiana pidettiin sitä, että opinnäytetyön tekeminen aloitetaan jo opintojen alussa ja se kulkee mukana ja integroituna muihin opintoihin koko prosessin ajan. Monet opiskelijoista toivoivat, että työelämän edustajat osallistuisivat opinnäytetyöprosessiin enemmän.

Johtopäätökset ja pohdinta

Ammattikorkeakoulujen ylemmässä tutkinnossa toteutetut kehittämishankkeet ovat merkittäviä ja niiden tuloksia pitäisi entistä laajemmin esitellä ja hyödyntää. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta tuo sosiaali- ja terveysalan työhön uusia toimintatapoja, mallinnuksia ja innovaatioita. Ottamalla työyhteisöt jo opinnäytetyöprosessin aikana tiiviimmin yhteistyökumppaneiksi varmistuu se, että kehittämistoiminnan tuloksia oikeasti hyödynnetään työpaikoilla. Mahdollisuus tehdä opinnäytetyö ammattikorkeakoulun hankkeessa on hyvä vaihtoehto sellaiselle opiskelijalle, joka ei syystä tai toisesta halua tehdä kehittämistyötä omalla työpaikallaan. Osa opiskelijoista voisi tehdä opinnäytetyön tieteellisenä artikkelina, joskin se vaatii opiskelijalta hyvää perehtyneisyyttä aiheeseen.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat lukuisien haasteiden edessä (kts. Toikko 2012, 139). Toimintaympäristö on muuttunut olennaisesti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, ja tulee edelleen muuttumaan muun muassa SOTE-uudistuksen myötä. Heikentyneessä taloudellisessa tilanteessa edellä mainittujen julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kehittämistoiminnan resurssit ovat entisestään pienentyneet. Alueellisella tasolla ammattikorkeakoulujen tekemä kehittämistoiminta nousee yhä tärkeämpään asemaan. Koska esimerkiksi valtion ja ERS:n hankerahat kehittämiselle ovat merkittävästi pienentyneet, on opiskelijatyönä tehty kehittämistoiminta entistä tärkeämpää. Ruohonjuuritasolla tehtävä oman työyhteisön ja alueellisen organisaation kehittäminen on edullista ja tarkoituksenmukaista. YAMK-opiskelijat ovat työelämän asiantuntijoita, usein jo vuosia oman alansa työtä tehneitä innovatiivisia ammatti-ihmisiä. Opiskelu antaa heille oivan tilaisuuden kehittämistoimintaan omien opintojensa yhteydessä, asiantuntevien opettajien ohjauksessa, joilla on alan uusinta tutkimustietoa sekä tutkimusmenetelmien vankkaa osaamista.

Kirjoittaja

Arja Hemminki, lehtori, YTT, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, arja.hemminki@seamk.fi

Koskiaho, Brita. 2008. Hyvinvointipalvelujen tavaratalossa. Tampere: Vastapaino.

Kyrönlahti, Eija. Henkilökohtainen tiedonanto 14.10.2014.

Tarkiainen, Ari. 2014. Hyvinvointitiedon uusi paradigma ja suomalaisen ammattikorkeakoulun TKI-toiminta. Teoksessa Kokemustieto, hyvinvointi ja paikallisuus. Ari Nieminen, Ari Tarkiainen & Elina Vuorio (toim.) Turun ammattikorkeakoulun raportteja 117. Tampere: Yliopistopaino, 31–41.

Toikko, Timo. 2012. Sosiaalipalveluiden kehityssuunnat. Tampere: Yliopistopaino.

Toikko, Timo & Rantanen, Teemu. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Näkökulmia kehittämisprosessiin, osallistamiseen ja tiedontuotantoon. Tampere: Yliopistopaino.

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *