Outi Ahonen, Päivi Harmoinen, Tuija Partio & Tarja Paukkeri
Mitä monialaisuus ammattikorkeakoulussa on?
Tämän päivän haasteet kestävää kehitystä tukevassa yhteiskunnassa ja alueellisessa yhteistyössä vaativat laajaa monialaista ongelmien ratkaisua, jotta pystytään turvaamaan tuleville sukupolville hyvät mahdollisuudet elämään. Ammattikorkeakouluissa monialaisuus ilmenee eri tavoin opetuksessa, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa sekä alueellisessa kehittämisessä, jotka kaikki tukevat YK:n kestävän kehityksen tavoitteita (United Nations 2015).
Oppimista lisäävässä ympäristössä tarvitaan neljä keskeistä tapaa: kokemalla oppiminen, tekemällä oppiminen, oppiminen kuulumisena johonkin ja oppiminen joksikin tulemisena. Nämä oppimisen elementit luovat rakenteen monialaiseen osallistumiseen ja yhteisen ymmärryksen rakentamiseen käytännön yhteisössä (Wenger 1998; Wenger 2000). Työskennellessään kehittämispohjaisesti työelämän kanssa opettajat ovat jatkuvassa oppimisen prosessissa (Laurea 2019; Rajalahti 2014), joka tukee myös työelämän kehittymistä.
Oppiminen tapahtuu käytännön yhteisössä, jonka ominaisuudet jakautuvat keskinäisen sitoutumisen, jaettujen käytänteiden ja yhteisen päämäärän ulottuvuuksiin (vrt. kuvio 1). Keskinäiseen sitoutumiseen vaikuttavat moninaisuus, asioiden yhdessä tekeminen, suhteet, sosiaalinen monimutkaisuuden aste, yhteisö, huolto ja ylläpito. Jaetut käytänteet muodostuvat siitä, minkälaisia toimintoja, tyylejä ja tarinoita yhteisöllä on, minkälaisia keskusteluja käydään, minkälaisia työkaluja, esineitä ja käsitteitä käytetään ja minkälaisia tapahtumia on yhteisön yhteisessä historiassa. Myös yhteisen päämäärän määrittely on tärkeää: miten siitä neuvotellaan, kuinka toimitaan vastavuoroisesti, minkälaista on puheen ja toiminnan tulkinta ja rytmi ja mikä on yhteisön paikallinen vastaus (Wenger 1998). Näillä on merkitystä kehitettäessä kestävää kehitystä tukevaa oppimisen kulttuuria.
Mitä taitoja työelämässä tarvitaan?
Työelämässä tarvitaan muutoksen hallintaan metataitoja, kuten ongelmanratkaisutaitoja, itseohjautuvuutta, oman osaamisen kehittämis- ja johtamiskykyä, digitaitoja sekä tiedon arviointitaitoja. Tärkeimpinä taitoina korostuvat asiakaslähtöinen palveluiden kehittämisosaaminen sekä kestävän kehityksen periaatteiden tuntemus (Opetushallitus 2019). Laaja-alainen osaaminen ja sivistys myös vahvistavat yksilön hyvinvointia ja kilpailukykyä työmarkkinoilla. Työelämävalmiudet eivät ole vain nippu taitoja ja osaamisia, vaan asenteet, rohkeus ja itsetuntemus ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä (Arola 2017). Tynjälän (2019) mukaan oppimisen integraatio käytännön työelämään edistää työelämävalmiuksia.
Laureassa oppiminen tapahtuu kehittämispohjaisen oppimisen mallilla, jossa opiskelemalla syntyy monialaista osaamista sekä opiskelijoille että opettajille ja samalla kehitetään myös työyhteisöä. Opiskelijat ohjataan työelämään vastuullisina ja eettisinä asiantuntijoina, jotka punnitsevat myös ratkaisujen kestävyyttä (Laurea 2019).
Laureassa työelämän edustajien osallistuminen monialaisiin toteutuksiin on tuonut opiskeluun tuoreutta, ja he ovat myös itse oppineet osallistumalla opintoihin, jolloin oppiminen on ollut vastavuoroista ja rikasta opintojen alusta alkaen. Lisäksi opinnoissa on hyödynnetty kokemusasiantuntijoita. Opiskelijoiden kokemukset monialaisista opinnoista ovat olleet erittäin hyviä ja merkityksellisiä.
Miten monialainen opiskelu valmentaa moniammatilliseen työhön?
Moniammatillisen osaamisen perusta on vahva substanssiosaaminen, joka tuo rohkeutta tuoda oma osaaminen monialaiseen ryhmään (Mönkkönen ym. 2019). Nykyinen tutkintoon johtava koulutus korostaa ammattien erityisosaamista (Juujärvi ym. 2019). Sosiaali- ja terveysalan koulutus antaa valmiudet tehdä monimuotoista yhteistyötä uudistuvissa palvelurakenteissa ja verkostoissa. Eri alojen yhteinen näkemys asiakkaan parhaasta edellyttää moniammatillista yhteistyötä. STM (2020) suosittaa sosiaali- ja terveysalan tutkintoihin oppimisen muotoja, jotka lisäävät moniammatillista yhteistoimintaa ja päätöksentekoa.
Monialainen opiskelu vaatii uudenlaista ajattelua myös korkeakoulujen johdolta. Henkilöstön osaamista tulee uudistaa kehittämällä toimintatapoja ja työyhteisöjä sekä edistämällä toimintakulttuurin muutosta. Monialainen toiminta vaatii eri tutkinnoissa opettavien yhteisiä kohtaamisia, joissa opitaan tuntemaan toisten asiantuntijuutta. Tämä vaatii johdon tukea (Kekoni ym. 2019; OKM 2019).
Tässä kartoituksessa kuvataan ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opettajien näkemyksiä monialaista opetusta edistävistä ja hidastavista tekijöistä. Tavoitteena on lisätä monialaista opetusta eri koulutusaloille ammattikorkeakouluissa.
Mitä opettajat monialaisuudesta ajattelevat?
Opettajien näkemyksiä kartoitettiin syksyllä 2019 kahdella avoimella kysymyksellä: 1) Minkälaiset asiat edistävät monialaisen opetuksen toteutumista? 2) Minkälaiset asiat hidastavat monialaisen opetuksen toteutumista? Aineistoa kerättiin kirjallisesti kolmelta eri ryhmältä. Vastaajilta pyydettiin suostumus kartoitukseen ja kerrottiin vastaamisen vapaaehtoisuudesta. Vastaajina oli yhteensä 24 sosiaali- ja terveysalan opettajaa. Aineiston kerääjä kirjoitti sen puhtaaksi. Näin vältettiin vastaajien henkilöllisyyden tunnistaminen käsialan perusteella. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä (Elo & Kyngäs 2008) kahdessa vaiheessa hyödyntäen Wengerin (2000) käytännön yhteisön ominaisuuksia. Opettajien näkemyksiä monialaisuudesta on kuvattu taulukossa 1.
Taulukko 1. Opettajien näkemyksiä monialaista opetusta edistävistä ja hidastavista tekijöistä
| Yhteinen päämäärä | |
|---|---|
| Edistävät tekijät | Hidastavat tekijät |
| • osaamistavoitteista yhdessä neuvotteleminen • verkostoitumisen taidot eri alojen opettajien kesken • hyvät työelämäverkostot alueellisen työelämän kanssa • työelämäverkoston toteutuminen | • uuden asian keksimiseen menee aikaa • tietämättömyys toisten alojen osaamistarpeista • keskinäinen kilpailu • eri alojen opettajat itselle vieraita • ei aikaa riittävästi monialiseen verkostoitumiseen • ei löydy innostunutta kumppania • verkkomuotoinen opetus vähentää opettajien kohtaamista • yhteistyöhaluttomuus |
| Keskinäinen sitoutuminen | |
| • vilpitön uteliaisuus toisen työkulttuuria vasten • kunnioitus • arvostus • yhteisön yhteiset vapaamuotoiset tilaisuudet • yhteiset kehittämispäivät • luottamus toisen osaamiseen • esimiesten tuki ja luottamus • valmentava johtajuus • uuden oppimisen halu ja ilo • yhteishenki • yhteisöllisyys • halu yhteistyöhön • avarakatseisuus • opettajien aito kiinnostus ja innostus aiheeseen | • ei tunneta toisen alaa • ei sitouduta yhteistyöhön • aikatauluhaasteet • harjoittelujen aikataulujen ristiin meneminen • pelätään epämukavuusalueelle joutumista • opiskelijoiden huono motivaatio • monialaisten opintojen sijoittuminen opiskelijan opintojen vaiheeseen ristiriidassa opiskelijan odotuksiin • muutosvastarinta • kiireen aiheuttama väsymys • negatiiviset asenteet • innostuksen puute • luottamuksen puute • rakentavan ja kunnioittavan palautteen puute • käskyttäminen |
| Jaetut käytänteet | |
| • tiimityötaidot • dialogisuus • valmentava pedagogiikka • kulttuuritunteiden viljeleminen • kohtaamiset • yhteistyössä näkökulmat avartuvat, toisilta opitaan ja tämä lisää osaamista • opettajat tuovat esiin toisilleen ne opintojaksot, jotka voidaan toteuttaa monialaisesti • aikaa opettajien luovalle yhteissuunnittelulle • avoin yhteistyö koulutussuunnittelijan kanssa • riittävän aikainen aikataulujen suunnittelu • toteutuksen suunnitteluvaiheessa • yhteisistä opintojaksoista päättäminen • opetussuunnitelmien yhteinen tunteminen • ennakkoluulottomat opetuskokeilut • työaikasuunnitelman suunnittelun systemaattisuus ja pysyvyys • kehittämispohjaisen opetuksen järjestäminen • jaetaan hyvät esimerkit • yhteiset suuntaviivat | • omahyväisyys • joustamattomuus • jäykkyys • ylivertaisuus • luovuuden puute • puutteelliset digitaidot • alakohtaisten sisältöjen opettaminen vaatii oman alan opiskelijoihin keskittymistä • normien ja direktiivien korostaminen • traditioissa pitäytyminen • ei tunneta toisten aloja • opetussuunnitelmien rakenteet • työaikasuunnitelman suunnittelun systemaattisuus ei toteudu • kielten opetuksen integrointi voisi olla vahvempaa, jos kielten perusosaaminen olisi vahvempaa |
Miten monialaista opiskelua vahvistetaan?
Uudistuvalla sosiaali- ja terveysalalla tarvitaan uudenlaista osaamista. Pelkkä alan erityisosaaminen ei enää riitä, vaan palveluiden integraatio vaatii monialaisen työskentelyn taitoja entistä enemmän asiakastyössä, verkostotyössä ja erilaisissa kehittämisryhmissä (Mönkkönen 2019; Juujärvi ym. 2019). Tulevaisuuden työelämässä vaadittavan monialaisen osaamisen (STM 2020) vahvistamisessa monialainen opetus on keskeistä. Siksi uudet työelämän osaamisvaatimukset haastavat myös korkeakouluja.
Strategia on merkityksellinen korkeakoulujen yhteisten päämäärien muodostamisessa ja muutoksen hallinnassa (Laurea 2019). Wengerin (2000) oppivan yhteisön yhtenä ulottuvuutena on yhteinen päämäärä. Tämä kartoitus toi esiin, että opettajat näkevät yhteisen päämäärän tärkeänä monialaiseen opetukseen vaikuttavana tekijänä. Yhteisestä päämäärästä ja yhteisistä osaamistavoitteista sopiminen mahdollistuu, kun opettajat tuntevat riittävästi toisten alojen osaamistarpeita ja toimijoita. Siksi opettajilla tulee olla riittävästi mahdollisuuksia, aikaa, resursseja ja osaamista verkostoitumiseen eri alojen opettajien ja työelämäkumppanien kanssa. Tarvitaan myös omaa yhteistyöhalua ja innostumista. Yksiköiden esimiesten rooli on luoda mahdollisuuksia yhteisten päämäärien löytymiseen (Mönkkönen 2019).
Keskinäinen sitoutuminen (vrt. Wenger 2000) tuli opettajien vastauksissa vahvasti esiin. Keskeistä sitoutumisen kannalta on luottamus yhteistyöhön, yhteishenki, arvostus, rakentava palaute, esimiesten tuki ja toisen kunnioittaminen. Sitoutumista monialaiseen opetukseen ja ohjaukseen edistävät vapaamuotoiset tilaisuudet, toisen työn tunteminen sekä opettajien kiinnostus opetettavaan aiheeseen. Sitoutumista hidastavat negatiiviset asenteet, muutosvastarinta ja pelko epämukavuusalueelle joutumisesta. Lisäksi kiireen aiheuttama väsymys, aikatauluhaasteet sekä opiskelijoiden huono motivaatio ja ristiriitaiset odotukset voivat hidastaa sitoutumista.
Tämän kartoituksen perusteella jaettujen käytänteiden merkitys monialaisen opetuksen toteutumisen kannalta on suuri (vrt. Wenger 2000). Keskeisiä vastaajien mielestä olivat toisaalta yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot, toisaalta opetuksen suunnittelu. Yhteistyö-, tiimityö- ja vuorovaikutustaidot kehittyvät ja näkökulmat avartuvat, kun henkilöstölle tarjoutuu mahdollisuuksia kohtaamisiin, yhteistyöhön ja hyvien esimerkkien jakamiseen eri alojen toimijoiden kanssa. Tarvitaan riittäviä digitaitoja mutta myös oikeaa asennetta: ennakkoluulottomuutta, joustavuutta, dialogisuutta ja luovuutta. Opetuksen suunnittelun kannalta vastauksissa korostuivat aika ja aikataulut: opettajilla tulee olla riittävästi aikaa yhteissuunnittelulle, tiedon ja kokemusten yhteiselle jakamiselle sekä yhteiselle päätöksenteolle. Myös aikataulujen ja suunnitelmien systemaattisuus ja niiden tekeminen riittävän ajoissa edistävät monialaisuuden toteuttamismahdollisuuksia. Opetuksen suunnittelussa hidasteita muodostavat vastaajien mielestä mm. opetussuunnitelmien rakenteet, tiedon puute muista koulutusaloista sekä alakohtaisuuden, normien, direktiivien ja traditioiden korostaminen. Myös Kekoni (2019) tuo esiin johdon tuen merkityksen yhteisten käytänteiden luomiseen.
Monialainen opettajan työ vaatii innostunutta asennetta ja rohkeutta uusiin kokeiluihin. Monialaista opetusta edistetään yhteistä päämäärää kirkastamalla ja sitoutumista vahvistamalla. Monialaisen opetuksen toteutuminen asettaa kuitenkin vielä haasteita ammattikorkeakoulujen toiminnalle. Yhteisiä käytänteitä, opetussuunnitelmarakenteita ja henkilöstön osaamista kehittämällä tuetaan monialaista oppimista. Monialaisen opetuksen osaaminen kehittyy monialaisessa oppimisyhteistyössä. Tiimin dialogissa syntyy oppimista ja asiantuntijuutta sekä aitoa moniäänisyyttä ja tasa-arvoa, jotka mahdollistavat luottamuksen syntymisen ja sitoutumisen yhteisölliseen työskentelyyn (vrt. Mönkkönen 2019). Työolojen ja resurssien tarkoituksenmukaisella järjestelyllä monialainen tiimityö ja osaamisen kehittyminen mahdollistuu (Kekoni ym. 2019). Innostavan ja uutta osaamista vahvistavan monialaisen oppimisympäristön luomisessa on keskeistä kaikkien, niin johdon, opettajien ja opiskelijoiden kuin työelämäkumppanienkin yhteinen näkemys päämäärästä, keskinäisestä sitoutumisesta ja jaetuista käytänteistä. Kaikilla on tärkeä rooli kestävää kehitystä tukevan käytännön oppimisyhteisön syntymisessä.
Kiitokset
Tämän artikkelin kirjoittamisen on mahdollistanut osittain opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama SotePeda 24/7 -hanke.
Kirjoittajat
Outi Ahonen, TtT, yliopettaja, Laurea-ammattikorkeakoulu, outi.ahonen(at)laurea.fi
Päivi Harmoinen, lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu
Tuija Partio, kehittämispäällikkö, Laurea-ammattikorkeakoulu
Tarja Paukkeri, kehittämispäällikkö, Laurea-ammattikorkeakoulu
Lähteet
Ahonen, O. Opiskelijan osaamisen arviointimittarin kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten palvelujen monialaisessa kontekstissa. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies, no 213. ISSN: 1798-5757. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-3295-2
Arola, M. (toim.). 2017. Eväitä työelämään. Kuusi tapaa lisätä korkeakouluopiskelijoiden työelämävalmiuksia. SITRAn selvityksiä 123. Haettu osoitteesta 22.6.2020 https://media.sitra.fi/2017/06/05104025/Selvityksia123.pdf
Elo, S. & Kyngäs, H. 2008. The qualitative content analysis process. J Adv Nurs 62:1, 107 – 115. https://doi.org/10.1111/j.1365-2648.2007.04569.x
Juujärvi, S., Sinervo, T., Laulainen, S., Niiranen, V., Kujala, S., Heponiemi, T. & Keskimäki, I. 2019. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Päätösten tueksi 3/2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-338-0.
Kekoni, T., Mönkkönen, K., Hujala, A., Laulainen, S. & Hirvonen, J. 2019. Moniammatillisuus käsitteinä ja käytänteinä. Teoksessa Mönkkönen, K., Kekoni, T. & Pehkonen, A. Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla.
Laurea. 2019. Laurea-ammattikorkeakoulun strategia 2030.
Mönkkönen, K., Leinonen, L., Arajärvi, M., Hovatta, A.-E., Tusa, N. & Salokangas K. 2019. Moniammatillisen vuorovaikutuksen tarkastelua. Teoksessa Mönkkönen, K., Kekoni T. & Pehkonen, A. 2019. Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla.
OKM. 2019. Tutkintoon johtavan koulutuksen kehittäminen tukemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsinki 2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263–650-8
Opetushallitus. 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019 Haettu osoitteesta 11.6.2020 https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/osaaminen-2035.
STM 2020 Uusia käytäntöjä ja rakenteita näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen kehittämiseen Ehdotukset työelämälle ja koulutukselle. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020. Haettu 12.06.2020 osoitteesta http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162120/STM_2020_3_rap.pdf
Tynjälä, P.2019. Työelämätaitojen oppimiseen tarvitaan uudenlaisia keinoja. JYU. Haettu 22.6.2020 osoitteesta https://jyunity.fi/category/ajattelijat/page/8/
United Nations 2015. Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development. A/RES/70/1. Haettu 29.9.2020 osoitteesta https://sustainabledevelopment.un.org/content/documents/21252030%20Agenda%20for%20Sustainable%20Development%20web.pdf
Wenger E. 1998. Communities of practice. Learning, meaning and identity. Learning in doing: social, cognitive and computational perspectives. 18. painos 2008. USA: Cambridge University Press.
Wenger E. 2000. Communities of practice and Social Learning Systems. Social Sciences Collection 7(2):225–246.
