Natalia Kataila
Tekoäly ja vastuullisuus ovat olleet viime vuosina vaatetusalan kuumimpia puheenaiheita. Vaatetusala on yksi maailman saastuttavimmista teollisuudenaloista, joka on kaikkien teollisuuden alojen tapaan digitalisaation ja kestävyyden ristipaineen ohjaamassa murroksessa.
Samat teemat puhuttelivat Suomen Tekstiili & Muoti ry:n järjestämässä Textile & Fashion Forum Helsinki 2025 -tapahtumassa (Pikku-Finlandiassa 01.10.2025), jossa nähtiin puheenvuoroja niin tekoälyn avulla generoiduista mainosvideoista kuin digitaalisista tuotepasseista ja tekoälyavusteisesta tarjonnan optimoinnista. Tapahtumassa keskusteltiin alan kestävästä tulevaisuudesta, innovaatioista, liiketoiminnasta ja sääntelystä – sekä näiden haasteista.
Tarkastelen artikkelissa digitalisaatiota kestävän siirtymän kiistanalaisena mahdollistajana vaatetusalalla. Kirjoitukseni perustuu alalla tapahtuvaan keskusteluun sekä laadulliseen tutkimukseen, jota tein yhteistyössä ruotsalaisten ja japanilaisten kollegojeni kanssa. Tutkimusaineisto koostuu asiantuntijahaastatteluista, havainnoinnista ja työpajoista. Tavoitteena on syventää ymmärrystä digitalisaation lupauksista, mutta myös sen mukana tulleista haasteista alan muutoksessa, joka täytyy ottaa korkeakoulujen jokapäiväisessä työssä ja TKI-toiminnassa huomioon.
Digitalisaatio ja kestävyys
Tekstiili- ja vaatetusala on ollut tarkastelun kohteena jo pitkään kestämättömien tuotanto- ja kulutuskäytäntöjen vuoksi (Niinimäki ym. 2020). Toisaalta teknologinen kehitys on aina määrittänyt alaa. Erityisesti älyteknologiat ja “teollisuus 4.0” -käytännöt nähdään laajalti yhtenä ratkaisukeinona alan merkittäviin kestävyysongelmiin (Bertola & Teunissen 2018; Ghobakhloo 2020).
EU-lainsäädäntö kohdistaa yhä suorempaa painetta muoti- ja tekstiilialaan. Kiertotalouteen tähtäävän tekstiilistrategian myötä alan yritykset joutuvat sopeutumaan nopeisiin muutoksiin (Euroopan komissio 2022). Heinäkuussa 2024 voimaan tullut Ecodesign for Sustainable Products Regulation (ESPR) korostaa tuotteiden pitkäikäisyyttä, kierrätettävyyttä ja korjattavuutta (Asetus EU 2024/1781, 33). Asetus velvoittaa käyttämään digitaalista tuotepassia (DPP), jonka tavoitteena on parantaa läpinäkyvyyttä ja mahdollistaa kiertotalouden, elinkaariseurannan ja sosiaalisen kestävyyden arviointi (Nokelainen ym. 2022). Luotettavaa ja ajantasaista dataa näihin tarkoituksiin on kuitenkin vaikea saada (Niinimäki ym. 2024, 69). Tarvitaan uusia teknologioita tiedon keruuseen ja analysointiin – sekä osaajia, jotka kykenevät tulkitsemaan dataa tarkoituksenmukaisesti.
Vaikka mahdollisuuksia korostetaan, myös kriittisiä näkökulmia nousee esille. “Dataistumiseen” liittyy tietosuoja- ja yksityisyysriskejä (Vänskä ym. 2024) sekä teknologian tai datan väärinkäyttöä (Periyasamy & Periyasamy 2023). Teknologinen tehostaminen voi paradoksaalisesti vain lisätä tuotantoa ja kulutusta (Maldini ym. 2019; Härkönen 2021). Digitaalisten työkalujen ja tekoälyn runsas käyttö suunnittelussa ja kuluttamisessa aiheuttaa huolta myös energiankulutuksen ja digijätteen vuoksi (Bietti & Vatanparast 2020) sekä herättää kysymyksiä omistajuudesta ja immateriaalioikeuksista (Härkönen 2025; Boughlala & Smelik 2024). Generatiivisia tekoälymalleja on koulutettu datamassoilla, jotka sisältävät tekijänoikeuden alaista aineistoa – usein ilman alkuperäisten tekijöiden lupaa.
Tekoälyn mahdollisuudet tekstiili- ja vaatetusalalla
Tekoälyn käyttö suunnittelussa on askarruttanut noin vuosikymmenen ajan, vaikkakin varhaisin tutkimus aiheesta löytyy jo vuodelta 1996 (Inui ym. 1996). Tekoälyä voi käyttää sekä luonnostelu- ja ideointitarpeisiin kuvia generoimalla tai rakenteellisempien ongelmien ratkomiseen, esimerkiksi nollajätesuunnittelussa (Särmäkari & Vänskä 2021). Lisäksi tekoäly voi olla hyödyllinen laajemminkin arvo- ja toimitusketjujen tehostamisessa ja sitä kautta kestävien ratkaisujen kehittämisessä ja kiertotalouden edistämisessä.
Pureuduimme ruotsalaisten kollegojeni kanssa (University of Borås, Swedish School of Textiles & University of Gothenburg, School of Business, Economics and Law) tehdyssä tutkimuksessa (2025) digitalisaation roolista vastuullisten vaatetusalan käytäntöjen kehittämisessä. Havainnoimme alan keskeisiä tapahtumia ja konferensseja sekä haastattelimme seitsemää muotialan ammattilaista, joilla on vahva tausta digisuunnittelun ja -järjestelmien parista – neljä Ruotsista ja kolme Suomesta. Tämä syvensi ymmärrystämme teknologian lupauksista ja haasteista vaatetusalalla.
Digitaalisten työkalujen, kuten 3D-suunnitteluohjelmistojen ja tekoälyn, nähtiin tehostavan suunnitteluprosesseja, vähentävän fyysisten prototyyppien tarvetta ja tukevan päätöksentekoa sekä markkina-analytiikkaa. Teknologian käyttöönoton havaittiin myös vahvistavan suunnittelutiimien osaamista ja luovan mahdollisuuksia sisäiseen koulutukseen ja muutosjohtamiseen. Kuluttajaluottamuksen ja läpinäkyvyyden kasvu nähtiin kilpailuetuna. Havainnoissa korostui siirtymä kohti avoimempaa yhteistyötä alan toimijoiden välillä.
Samalla ilmeni muutosvastarintaa, konservatiivisuutta, tiedon ja ajan puutetta sekä epävarmuutta liittyen teknologian kehittymiseen ja EU-sääntelyyn. Suurissa yrityksissä puuttuva strateginen näkemys ja nopeat tuottotavoitteet estävät pitkäjänteistä investointia ja hidastavat uusien teknologioiden omaksumista. Usein puuttuu myös tarvittava poikkitieteellinen yhteistyö suunnittelun, tuotannon ja IT:n välillä. EU:n uudet sääntelytoimet, kuten digitaalinen tuotepassi, vaativat suunnittelijoilta uudenlaista osaamista muun muassa tuotteen elinkaaren, korjattavuuden ja jäljitettävyyden näkökulmasta. Tähän liittyvä datanhallinta ja analytiikka vaativat lisää resursseja ja osaamista yrityksiltä.
Eettiset kysymykset
Vuosina 2024–25 toteutimme japanilaisten kollegojen kanssa tutkimusprojektin RESPECT – AI Creativity, Ethics & Aesthetics, jossa tarkastelimme tekoälyä luovien alojen etiikan ja estetiikan näkökulmasta. Kesällä 2025 järjestimme työpajoja Tokiossa (Sophia University) ja Osakassa (Osaka Metropolitan University) japanilaisten opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat tuottivat työpajoissa muotikuvia Midjourney-sovelluksella, yhdistellen japanilaisia kulttuurielementtejä muiden kulttuurien visuaalisiin koodistoihin. Tämä herätti keskustelua siitä, miten tekoäly tulkitsee kulttuurisia merkityksiä ja mitkä koodistot algoritmit asettavat etusijalle. Midjourneyn havaittiin toistavan länsikeskeisiä kauneusihanteita, mikä kaventaa kulttuurista monimuotoisuutta.
Järjestimme samalla kaksi symposiumia, joiden puhujat edustivat eri luovien alojen tutkijoita ja tekijöitä (Osaka Metropolitan University, 2025). Keskusteluissa käsiteltiin tekoälyn kulttuuriappropriaatiota, tekijyyttä ja tekijänoikeuksia: voiko tekoäly olla teoksen tekijä tai ymmärtää kulttuurisia nyansseja? Tekoälyn tuottamat muotikuvat haastavat käsityksiä luovuudesta, omistajuudesta ja taiteellisesta vastuusta – erityisesti kaupallisissa ja kulttuurisesti herkissä yhteyksissä. Tekoäly ei ole neutraali väline, vaan heijastaa niitä kulttuurisia, historiallisia ja taloudellisia rakenteita, joista sen usein läpinäkymätön koulutusdata kumpuaa.
Vaikka älyteknologia voi edistää kestävyyttä, se voi myös kiihdyttää ultrapikamuotia ja ylikulutusta. Tekoäly tuottaa sekunneissa valtavia määriä sisältöä, mikä voi johtaa luovuuden inflaatioon ja visuaalisen kulttuurin pinnallistumiseen. Samalla se lisää painetta inhimilliselle suunnittelutyölle. Digitaaliset alustat ovat kehittyneet yhä enemmän voitontavoittelun ehdoilla toimiviksi, käyttäjien ja sisällöntuottajien kustannuksella – ilmiö, jota teknologiatutkija Cory Doctorow kuvaa termillä “enshittification” (Chayka 2025). Lisäksi suurten kieli- ja kuvamallien koulutus ja käyttö vaativat halpatyövoimaa, energiaa ja raskasta infrastruktuuria (Simpanen 2025). Siksi tarvitaan kriittistä ymmärrystä siitä, millä arvoilla, kenen ehdoilla ja millaisin seurauksin tekoälyä käytetään.
TKI-toiminnan ja korkeakoulutuksen suuntaviivoja
Ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli kaksoissiirtymään liittyvän osaamisen edistämisessä, mutta myös TKI-toiminnan kautta tapahtuvassa käytäntöjen kehittämisessä ja ymmärryksen lisäämisessä.
Tutkimus on osoittanut, että alan toimijat näkevät digitalisaation arvon nykyisten käytäntöjen uudistamisessa ja ovat valmiita omaksumaan uusia ratkaisuja siinä toivossa, että älyteknologiat optimoisivat tuotantoa ja veisivät vaateteollisuutta kestävämpään suuntaan. Useat korkeakoulut ovat panostaneet robotiikan kehittämiseen tekstiili- ja vaatetusalalle rakentamalla kampuksillaan kokonaisia laboratorioita saatuaan valtavia rahoituksia niin kansallisilta tahoilta kuin EU:lta (esim. Casciani ym. 2022; McKeegan 2025). Samalla kuitenkin kentällä resurssien puute ja osaamisen vähäisyys muodostavat merkittäviä esteitä teknologioiden laajemmalle hyödyntämiselle.
Digitalisaation lupausten lunastaminen edellyttää paitsi teknologista osaamista, myös kykyä yhdistää luova, esteettinen, tekninen ja liiketoiminnallinen osaaminen. Esim. Metropolia Ammattikorkeakoulun vaatetusalan tutkinto-ohjelmissa pureudumme jatkossa dataohjautuvuuteen arvo- ja toimitusketjujen hallinnassa ja yleisestikin johtamisessa (erityisesti ylemmän AMK:n puolella). Sovellamme “teollisuus 4.0” -käsitteeseen liittyvää viitekehystä “johtaminen 4.0” (leadership 4.0), jossa yhdistyy dataohjautuva monimutkaisten verkostojen johtaminen joustavaan, ihmislähtöiseen ja empaattiseen johtamiseen.
Samaa teemaa täytyy tutkia vaatetusalalla myös TKI-hankkeiden muodossa. Osaamisen ja käytäntöjen tutkiva kehittäminen yhdessä yritysten kanssa olisi vaatetusalalla ensisijaisen tärkeää, jotta digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet voitaisiin valjastaa parhaalla mahdollisella tavalla alan muutostarpeisiin. TKI-toiminnassa ja koulutuksessa tulisikin pureutua uhkiin yhtälailla kuin kehittämiseen, jottemme tee teknologisella kehityksellä karhunpalvelusta ympäristölle, yhteiskunnalle, liiketoiminnalle, kulttuurille ja yksilöille.
Kirjoittaja
Natalia Kataila, TaT (taiteen tohtori), tutkintovastaava ja lehtori, vaatetusalan YAMK, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lähteet
Bertola, P. & Teunissen, J. (2018). Fashion 4.0. Innovating fashion industry through digital transformation. Research Journal of Textile and Apparel, 22(4), 352–369. https://doi.org/10.1108/RJTA-03-2018-0023
Bietti, E. & Vatanparast, R. (2020). Data Waste. Harvard International Law Journal Frontiers. https://journals.law.harvard.edu/ilj/wp-content/uploads/sites/84/Bietti-and-Vatanparast-PDF-format.pdf
Boughlala, A. & Smelik, A. (2024). Tracing the History of Digital Fashion. Clothing and Textiles Research Journal, 43(3), 171–186. https://doi.org/10.1177/0887302X241283504
Casciani, D., Chkanikova, O. &Pal, R. (2022). Exploring the nature of digital transformation in the fashion industry: opportunities for supply chains, business models, and sustainability-oriented innovations. Sustainability: Science, Practice and Policy, 18(1), 773–795. https://doi.org/10.1080/15487733.2022.2125640
Chayka, K. (01.10.2025). The age of enshittification. The New Yorker. https://www.newyorker.com/culture/infinite-scroll/the-age-of-enshittification
Euroopan komissio. (30.03.2022). EU strategy for sustainable and circular textiles. Communication COM(2022) 141 final. https://environment.ec.europa.eu/publications/textiles-strategy_en
Ghobakhloo, M. (2020). Industry 4.0, digitization, and opportunities for sustainability. Journal of Cleaner Production, 252. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2019.119869
Härkönen, H. (2021). Fashion and Copyright: Protection as a Tool to Foster Sustainable Development [väitöskirja Lapin yliopisto]. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-265-8
Härkönen, H. (2025). The Impact of Artificial Intelligence on the Fashion Sector: A Moral Rights’ Perspective. In E Rosati, I Calboli (eds), The Handbook of Fashion Law (Oxford University Press, 2025). 727–745. https://doi.org/10.1093/law/9780198938897.003.0038
Inui, S. (1996). A combined system of computer aided design and genetic algorithm for apparel designing. Sen-I Gakkaishi, 52(11), 605–611. https://doi.org/10.2115/fiber.52.11_605
Maldini, I., Stappers, P. J., Gimeno-Martinez, J. C. & Daanen, H.A. (2019). Assessing the impact of design strategies on clothing lifetimes, usage and volumes: The case of product personalisation. Journal of Cleaner Production, 210, 1414–1424. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2018.11.056
McKeegan, D. (19.02.2025). The UK’s first robotics living lab for fashion manufacturing opens at Manchester Metropolitan University. Texintel. https://www.texintel.com/press-room/mmu-02-25-p-the-uks-first-robotics-living-lab-for-fashion-manufacturing-opens-at-manchester-metropolitan-university
Niinimäki, K., Peters, G., Dahlbo, H., Perry, P., Rissanen, T. & Gwilt, A. (2020). The environmental price of fast fashion. Nature Reviews Earth & Environment 1, 189–200. https://doi.org/10.1038/s43017-020-0039-9
Niinimäki, K., Hernberg, H., Bhatnagar, A. & Ghoreishi, M. (2024). Identifying Data Gaps in the Textile Industry and Assessing Current Initiatives to Address Them. Report for European Parliament. STOA | Panel for the Future of Science and Technology. https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2024/762850/EPRS_STU(2024)762850_EN.pdf
Nokelainen, M., Tikkanen, S., Köykkä, S., Kieksi, L., Pulkkinen, A., Roschier, S., Markkula, A., Luoma, P. Jyrälä, M. & Bergman, L. (2022). Digital Product Passport (Report). Solita & Gaia Consulting, Technology Industries of Finland and Finnish Textile & Fashion -tilaama. https://www.stjm.fi/wp-content/uploads/2022/10/Digital-Product-Passport-A4-v010.pdf
Osaka Metropolitan University. (17.07.2025). Friend or Foe? Associate Professor Jean Lin holds international symposium on AI and art. https://www.omu.ac.jp/en/info/omu-news/entry-87303.html
Periyasamy, A.P. and Periyasami, S. (2023). Rise of digital fashion and metaverse: influence on sustainability. DESD, 1, p.16. https://doi.org/10.1007/s44265-023-00016-z
Simpanen, S. (17.6.2025). Generatiivisen tekoälyn ympäristövaikutukset ja niiden huomioiminen omassa käytössä. HAMK Pilkku. https://www.hamk.fi/julkaisut/generatiivisen-tekoalyn-ymparistovaikutukset-ja-niiden-huomioiminen-omassa-kaytossa/
Särmäkari, N. & Vänskä, A. (2021). Just hit a button!’ – fashion 4.0 designers as cyborgs, experimenting and designing with generative algorithms. International Journal of Fashion Design, Technology and Education, 15(2), 211–220. https://doi.org/10.1080/17543266.2021.1991005
Vänskä, A., Rauti, S., Heino, T., Carlsson, R., Mickelsson, S. & Särmäkari, N. (2024). Fair Data is the New Black: Online Shopping, Data Leaks, and Broadening the Understanding of Sustainable Fashion. Fashion Theory, 28(3), 305–333. https://doi.org/10.1080/1362704X.2024.2339251
Abstract
Artificial intelligence and sustainability have become central themes in the transformation of the fashion and textile industry – one of the world’s most polluting sectors. Like other industries, it is shaped by the dual pressures of digitalisation and sustainable transition.
In this article, I examine digitalisation as a potential driver of sustainable change and as a contested force within the fashion and textile industry. The analysis draws from qualitative research conducted in collaboration with Swedish and Japanese colleagues, including expert interviews, observations, and student workshops.
The article presents both the promises of digital technologies – such as reduced waste and better communication – and their challenges, including knowledge gaps, ethical issues and unintended environmental consequences. The findings highlight the importance of addressing these tensions in education and RDI practices to support a more responsible future of the fashion and textile industry.
Vastaa