“Ville opiskelee toista vuotta ammattikorkeakoulussa geronomiksi. Villen on yllättänyt se, kuinka opiskelu on muuttunut sitten lukio- ja peruskouluaikojen. Onneksi uuteen oppimistapaan on ohjattu ja valmennettu hyvin opintojen alusta lähtien. Tälläkin hetkellä työn alla on oppimisprojekti, joka tehdään oikealle asiakkaalle. Projektiin liittyvää tietoperustaa Ville rakentaa yhdessä pienryhmäläistensä kanssa. Pienryhmä työskentelee hajautetusti, osa koululla sijaitsevassa oppimistilassa, osa jossakin muualla. Tiedonlähteenä toimivat elektroniset tietokannat, haastattelut, jotka nauhoitetaan ja jaellaan DropBoxin kautta ryhmäläisille. Yksi innokas pienryhmäläinen hyödyntää ulkomaisen yliopiston YouTubeen tuottamia asiantuntijaluentoja. Ryhmäläiset työstävät tietoperustaa ja projektin toteutusta yhteisöllisesti GoogleDocsissa ja viestivät WhatsAppilla. Opettaja seuraa prosessia ja on tavoitettavissa sekä oppimistilassa että verkon välityksellä. Projektin edetessä opiskelijat pyytävät palautetta asiakkaalta. Luonnokset tuotoksista kootaan verkkoseinätauluun, johon työnantaja pääsee ilman tunnuksia kommentoimaan. Oppimisprojektin lähestyessä loppuaan, ennen työn esittämistä asiakkaalle, opiskelijat päättävät vielä testata kehittämiään ratkaisuja simulaatioympäristössä. Simulaation pohjalta opiskelijat vielä viilaavat tuotostaan ja laittavat viimeistellyn esityksen SlideShareen. Tämän jälkeen projekti on valmis esiteltäväksi asiakkaalle. Lopputuotoksesta tuli niin hyvä, että opiskelijat liittävät sen myös omaan ePortfolioonsa.”
Oppimisen uudet muodot kuten projektioppiminen, ongelmalähtöinen oppiminen, autenttinen ja ilmiöpohjainen oppiminen tuovat mukanaan käänteisen näkökulman opettamiseen. Painopiste tiedon välittämisestä siirtyy oppijoiden aktiivisen toiminnan ohjaamiseen. Samalla oppijoiden oppimisen jalanjälki syntyy aiempaa useampaan paikkaan: autenttisiin ja simuloituihin työelämäympäristöihin, verkko- ja luokkaympäristöihin sekä erilaisiin vapaasti hyödynnettäviin sosiaalisen median ympäristöihin. Miten oppijan ohjaus ja kehittävä arviointi on toteutettavissa, kun opiskelu tapahtuu yhä enenevässä määrin myös muualla kuin korkeakoulun tarjoamissa oppimisympäristöissä?
Oppijan kannalta välineiden valintaan ja työtapoihin liittyvä valinnan vapaus kasvattaa opiskelijan omistajuutta omaan oppimiseen. Se, että oppija tekee väline- ja työtapavalintoja, osallistaa ja sitouttaa oppijaa aiempaa tiiviimmin oman oppimistoimintansa säätelyyn ja tekee oppimisympäristöistä henkilökohtaisempia. Ohjauksen näkökulmasta haasteellista on hajautuneissa ympäristöissä tapahtuvan oppimisen seuraaminen ja oppimisprosessin aikainen ohjaus. Opintojakson suunnittelun taitoa onkin rakentaa oppimisprosessin eteneminen niin, että oppijoiden toiminta tulee näkyväksi ja oppimisprosessin aikainen ohjaus mahdollistuu. Tämä tapahtuu valitsemalla toimintamuotoja ja tehtäviä joiden sisällä on liikkumatilaa sekä kytkemällä ne eheäksi kokonaisuudeksi esimerkiksi oppimisalustalle (esim. Moodle tai Optima).
Opiskelijan toiminta pilvenhattaroilla on luonnollinen osa oppimisprosessia ja edellyttää uusien välineiden lisäksi niiden käyttötapojen pedagogista suunnittelua. Tärkeää on oppimisprosessin osien tunnistaminen ja näiden sisältämien osaamistavoitteiden, tehtävien ja arviointiperusteiden avaaminen ja näkyväksi tekeminen oppijalle. Eri ympäristöissä tapahtuva opiskelu tulee koota ja tehdä näkyväksi oppijalle esimerkiksi oppimisalustalla.
Kirjoittajat
Tanja Rautiainen, suunnittelija, KM, Lapin ammattikorkeakoulu, tanja.rautiainen@lapinamk.fi
Anu Pruikkonen, palvelupäällikkö, KM, Lapin ammattikorkeakoulu, anu.pruikkonen@lapinamk.fi
