4/2013, Koulutus ja oppiminen, Opiskelijat

Voimavaroja tukeva moniammatillinen ammattikäytäntö sosiaali- ja terveysalan AMK-koulutuksessa

Johdanto

Lainsäädännön ja erilaisten sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevien ohjelmien mukaan sosiaali- ja terveydenhuolto tulee järjestää ja toteuttaa moniammatillisessa yhteistyössä, jotta sosiaali- ja terveysalalle syntyisi loogisia kokonaisuuksia ja tehokkaita toimintamalleja. Sairaanhoitajilla (AMK), terveydenhoitajilla (AMK) ja sosionomeilla (AMK) tulee olla valmiuksia muuttaa ja uudistaa osaamistaan vastaamaan potilaiden, asiakkaiden ja yhteiskunnan tarpeita. Yrkeshögskolan Novian Turun sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa tämä tulevaisuussuuntautuneisuus on tietoisesti huomioitu uusia opintosuunnitelmia kehitettäessä. Vuonna 2010 käyttöön otettujen opetussuunnitelmien ydin muodostettiin analysoimalla ohjeistuksia, työvoima- ja kompetenssiennusteita sekä muita trendejä. Moniammatillinen työnote ja satsaus voimavaroja tukeviin menetelmiin muodostui alan koulutusohjelmien toimintaideaksi Turussa.

Tämä artikkeli kuvaa projektia ”Moniammatillinen sosiaali- ja terveydenhuolto”, joka toteutettiin kahden osaprojektin kautta. Projektin tavoitteena oli kehittää moniammatillisia opetussuunnitelmia, joissa on voimavaroja tukeva painotus. Toisena tavoitteena oli kehittää edellytyksiä uuden opetussuunnitelman toteuttamiseksi eli luoda uusi organisaatio, jossa uudet pedagogiset ratkaisut ja uudet moniammatilliset yhteistyömuodot konkretisoituvat.

Moniammatillinen opetussuunnitelma

Koulutuksella on tärkeä tehtävä luoda konkreettiset edellytykset moniammatillisen työnotteen kehittymiseksi (Nurminen 2008, s. 173). Moniammatillisuuteen ei riitä se, että opiskelijat eri ammattilinjoilta opiskelevat vieretysten esimerkiksi samoille luennoille osallistumalla, vaan että opiskelijat todella oppivat toisiltaan ja toistensa kanssa yhteistyön tehostamiseksi (Carpenter & Dickinson 2008, s. 3–4). Tähän pääsemiseksi tarvitaan opetussuunnitelma, joka järjestelmällisesti erittelee ja kehittää sekä ammattialan omia että moniammatillisia kompetensseja. Myös pedagogisten ratkaisujen on edistettävä moniammatillisen työnotteen kehittymistä (Mann ym. 2009, s. 232, 224).

Näiden periaatteiden ohjaamana aloitti YH Novian Turun yksikön sosiaali- ja terveysala vuonna 2008 kehitysprosessin, joka kohdistui voimavaroja tukevan opetussuunnitelman laatimiseen alan kaikille koulutusohjelmille sekä moniammatillista työnotetta pedagogisesti edistävän moniammatillisen opettajatiimin kehittämiseen. Opetussuunnitelmiin muodostettiin koulutusalalle yhteisiä opintoja, mutta jotta voitiin taata myös kunkin ammatilliset ydinkompetenssit, nämä yhteiset opinnot sijoitettiin ajallisesti aina ammatillisten opintojen jälkeen. Sosiaali- ja terveysalan palvelurakenteen ja lainsäädännön osaaminen toimii yhteisenä pohjana moniammatilliselle työnotteelle. Muita moniammatillisia teemoja ovat esimerkiksi lasten ja perheiden terveyttä edistävä työ, vanhustenhoito, mielenterveys- ja päihdeongelmien hoito sekä johtajuus. Opinnäytetyöt tehdään moniammatillisissa projekteissa, joissa voimavaroja tukevaa työskentelytapaa kehitetään yhdessä lähialueen työelämäedustajien kanssa.

Yhteiset ohjeistukset ja prosessit

Opetustoiminnan suunnittelemiseksi, toteuttamiseksi, arvioimiseksi ja uudistamiseksi tarvittiin yhteisiä ohjeistuksia ja prosessejaMoniammatillinen työnote opetus- ja projektitiimeissä tarkoittaa uusia toimintamalleja, jotka edellyttivät yhteistä ideointia, ja uudelleenjärjestelyjä ja yhteisiä rutiineja.

Moniammatillisia opetussuunnitelmia suunniteltaessa on olennaista selvittää ja huomioida ammattien vastuualueet ja ammattieettiset kysymykset (Banfield & Lacky 2009, s 613). Tästä syystä yhdeksi ensimmäiseksi kehitystehtäväksi valittiin eettisen manifestin laatiminen. Yhteistä ohjeistusta laadittaessa opettajat reflektoivat samalla omia ja toistensa arvoja.

Opetustoimintaa ohjaavat YH Novian pedagoginen strategia sekä pedagoginen käsikirja. Käsikirjaan on kirjattu sekä oppimiskäsitys että moniammatillisuutta ja voimavaroja tukevat periaatteet.Pienryhmässä oppimista korostetaan ja konstruktivistisen näkemyksen mukaan jokainen opiskelija on vastuussa omasta oppimisestaan. Käsikirjaan sisältyvät myös osaamisen arviointiin, opiskelijaohjaukseen ja kehityskeskusteluihin tehdyt ohjeistukset. Pedagoginen käsikirja pohjautuu eettiseen manifestiin ja korostaa myös työilmapiiriin liittyviä kysymyksiä eli avointa ja vastuullista dialogia.

Muutosprosesseihin liittyvässä kirjallisuudessa (esim. Cepaite 2008, Johansson 2008, Jalava & Matilainen 2010) korostetaan usein dialogisuutta johtajan ja työntekijöiden välillä. Tässä projektissa dialogisuus on ollut perusta yhteisten arvojen, tavoitteiden ja toimintatapojen muodostamisessa. Toiminnan ja ohjeistusten arvioiminen koulutusalamme yksikössä ei ole koskaan anonyymiä, vaan jokaisen edellytetään ilmaisevan mielipiteensä. Arviointia tehdään sekä opiskelija- että opettajaryhmissä, ja arviointien perusteella laaditaan kehittämisehdotus, joka esitetään opiskelijaryhmille. Prosessin päätteeksi tarkastetaan, että kehittämistoimenpiteet on suoritettu.

Moniammatillinen opettajatiimi ja voimavaroja tukeva työnote

Osaprojektin Moniammatillinen opettajatiimi ensimmäinen haaste oli yhteisen opettajatiimin muodostaminen. Ammattiaineiden opettajan identiteetti on usein kaksijakoinen (Marttila 2010, s. 10) eli opettajalla on arvopohja, oppimisnäkemys, ammattirooli ja työkulttuuri, jotka ovat muokkautuneet vahvasti alkuperäisen ammattialan kontekstissa. Seuraavana tehtävänä oli lisätä opettajien edellytyksiä osallistua alueelliseen moniammatilliseen kehittämistoimintaan sekä edistää tietoja ja taitoja voimavarojen tukemisessa.

Voimavaraistavan periaatteen mukaisesti moniammatillisen tiimin muodostuksessa käytettiin aktiviteetteja jotka tukivat yhteenkuuluvuuttaAktiviteetit kohdistuivat ryhmään kuulumisen, luottamuksen ja kunnioituksen harjoitteluun, eli dialogista muodostui toistuva teema. Opettajatiimi otti säännöllisesti osaa työpajoihin, joissa mm. työstettiin edellä mainittuja yhteisiä ohjeistuksia. Työpajoja suunniteltiin ja johdettiin kollektiivisesti eli kaikki vastasivat osaltaan ohjelmasisällöstä ja dokumentoinnista. Toisena menetelmänä käytettiin kommunikaatio- ja vuorovaikutusharjoituksia, joilla oli toiminnallinen tarkoitus.

Huomiota kiinnitettiin myös yhteiseen ajankäyttöön sekä työaikana että sosiaalisissa yhteyksissä – muun muassa kohennettiin yhdessä sosiaalisten tilojen viihtyisyyttä. Sosiaalisen yhdessä viihtymisen ja epämuodollisen vuorovaikutuksen päätavoitteena oli turvallisuuden ja arvostuksen rakentaminen, jotka Rubinowitzin (2011, s. 60–61) mukaan ovat yksilön tarpeita suhteessa yhteenkuuluvuuteen.

Työntekijän näkökulmasta voimavaroja tukeva suhtautumistapa voidaan määritellä positiiviseksi näkemykseksi itsestään, kollegoista ja organisaatiosta sekä näiden voimavaroista, haluksi kehittyä ja kehittää sekä kyvyksi työskennellä strategisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Työyhteisössä voimavaroja tukeva näkökulma tarkoittaa yksilöllisten vahvuuksien hyödyntämistä ja kollegoiden sitouttamista omaan ja organisaation kehittämiseen.

Kahden samaan alaan kuuluvan työryhmän yhdistäminen moniammatilliseksi tiimiksi edellyttää muutosjohtamista. Muutosprosessit muodostuvat voimavaroja tukeviksi, jos negatiiviset ilmiöt käännetään mahdollisuuksiksi. Kriittinen mutta luova suhtautumistapa muutosprosesseihin muistuttaa jännitystilaa, jossa konstruktiivisille ratkaisuille ja itsereflektiolle annetaan tilaa muutostyössä hyödynnettäviksi. Ihmisillä on tapana suhteuttaa muutokset aina ensin itseensä ja kokea huolta omasta tulevaisuudestaan. Luova kritiikki sitä vastoin kohdistuu todellisiin ongelmiin eikä niinkään yksilöllisiin tarpeisiin, ja muodostuu voimavaraksi muutostyössä (Ahrenfelt 2001, s. 10–11, 296–298, Svedberg 2012, s.136–137).

Moniammatillinen opettajatiimi edellyttää johtajuutta, jossa tunnistetaan sekä sosiaali- että terveysalan toimintaympäristö ja toimintatavatTämän lisäksi johtajalta odotetaan mm. oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoisuutta, suunnittelun ja tiedottamisen koordinointia, arviointi- ja kehityskeskusteluja sekä tukea vaikeissa tilanteissa.

Kokemuksia ja visioita

Opiskelijat ovat muutoskykyisempiä kuin opettajat ja sopeutuvat nopeammin uusiin järjestelyihin. Opiskeluaikana (3,5–4 vuotta) ehtii tapahtua useita muutosprosesseja. Kokemuksemme perustella ensimmäisenä jotakin uutuutta kokeileva opiskelijaryhmä kyseenalaistaa muutoksen ja seuraava ryhmä kokee asian jo vakiintuneena järjestelynä.

Ennen ammattiin valmistumista pidettävissä opiskelija-opettaja-keskusteluissa lähes kaikilla opiskelijoilla on ollut jotain myönteistä sanottavaa moniammatillisuudesta. ”Miksi emme ole saaneet tehdä näin jo aikaisemmin”, sanoi eräs opiskelija, jonka opintoihin moniammatillinen työnote sisältyi vasta opintojen loppuvaiheessa. Opiskelijat, jotka ovat jo opintojensa alusta lähtien tottuneet moniammatilliseen opetussuunnitelmaan, näkevät työnotteen itsestään selvänä – ”Se tulee selkäytimestä”.

Opettajilla puolestaan on pidempi kokemus pedagogisesta toiminnasta ja siten myös enemmän kokemuksia niin vakiintuneista pedagogisista toimintamuodoista kuin muutoksistakin. Opettajat ovat myös olleet osallisia muutoksen suunnittelussa ja siten orientoituneet muutokseen etukäteen. Toisaalta opettajien sopeutumista vaikeuttaa se, että he usein elävät useampaa pedagogista todellisuutta kerrallaan: ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmat ovat uudistuneet joka viides vuosi, mikä tarkoittaa että yhtaikaa toteutettavana on kaksi opetussuunnitelmaa. Myös samanaikaisten muutosten määrä voi vaikeuttaa opettajien sopeutumista.

Opettajat ovat prosessin aikana nostaneet esille arvostavansa moniammatillisuutta pohjana sekä oman ammattialansa että opettajatiimin kompetenssien kehittymiselle. Tämä antaa varmuutta moniammatillisen voimavaroja tukevan tiimin kehittämisessä jatkossakin.

Yhtenä vahvuutena näemme tiiviin yhteistyön perustutkintojen ja sosiaali- ja terveysalan ylemmän amk-tutkinnon Kehittäminen ja johtaminen kanssa. Vahvuutena näemme myös sen, että koulutusta toteutetaan systemaattisesti moniammatillisissa opiskelijaryhmissä ja että koulutuksen kaikkiin osiin liittyy moniammatillinen aspekti.

Moniammatillisen ja voimavaroja vahvistavan koulutuksen kehittäminen YH Novian Turun yksikön sosiaali- ja terveysalalla jatkuu. Turun sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa tullaan kehittämään yhteiset arviointikriteerit moniammatillisen kompetenssin arvioimiseen erilaisiin oppimistilanteisiin kuten pienryhmätyöskentelyyn, laboraatioihin ja ohjattuun harjoitteluun. Kehitteillä on myös järjestelmä, jonka avulla työelämän edustajat voivat arvioida opiskelijoiden moniammatillista osaamista. Lisäksi suunnitteilla on valmistuneiden opiskelijoiden palautejärjestelmä opintojaan ja työllistymistään koskien. Näin voidaan tehostaa urasuunnittelua ja -ohjausta suhteessa täydennyskoulutustarpeisiin, kuten ylempään amk-tutkintoon tai moniammatilliseen kompetenssiin liittyen.

Jotta voidaan taata laadukas moniammatillinen ja voimavaroja vahvistava koulutus pitkän tähtäimen aikavälillä tarvitaan myös opettajien täydennyskouluttautumista. Eräs haaste ja samalla myös mahdollisuus on pedagogisten menetelmien jalostaminen moniammatillisessa opettajatiimissä. Moniammatillisuuteen ja voimavaroja vahvistavaan työnotteeseen liittyvää opetusmateriaalia ja täydennyskoulutusta on tarjolla vähän jos ollenkaan. Siitä syystä Turun yksikön sosiaali- ja terveysalan koulutus pohtii moniammatillisen resurssikeskuksen perustamista – tulevaisuudessa haluamme tarjota koulutusta, täydennyskoulutusta ja konsultointia, moniammatillisuuteen ja voimavarojen vahvistamiseen pohjautuvaa opetusmateriaalia sekä voimavaroja vahvistavaa T&K-toimintaa yhteistyössä työelämäedustajien kanssa.

Kirjoittajat

Eva Juslin, osastopäällikkö, erikoissosiaalityöntekijä, VTL, Yrkeshögskolan Novia, Sosiaali- ja terveysala, eva.juslin@novia.fi

Pia Liljeroth, yliopettaja, kätilö, VTT, Yrkeshögskolan Novia, Sosiaali- ja terveysala, pia.liljeroth@novia.fi

Heli Vaartio-Rajalin, tutkintovastaava lehtori, sh, TtT, Yrkeshögskolan Novia, Hoitotyön koulutusohjelma, heli.vaartio-rajalin@novia.fi

Ahrenfelt, B. (2001). Förändring som tillstånd. Att leda förändrings- och utvecklingsarbete i företag och organisationer. Lund: Studentlitteratur.

Banfield, V. & Lackie, K. (2009). Performance-based competencies for culturally responsive interprofessional collaborative practice. Journal of Interprofessional Care 23(6), 611-620.

Carpenter, J. & Dickinson, H. (2008). Interprofessional education and training. Bristol: The Policy Press.

Cepaite, A. (2008). Kommunikationsklimatets roll vid förändringar. Ingår i: Johansson, C. & Heide, M. (red) (2008). Kommunikation i förändringsprocesser, 55-77. Malmö: Liber.

Jalava, U. & Matilainen, R. 2010. Dynaaminen johtaminen – kohti yhteisöllistä ja näkemyksellistä johtamista. Helsinki: Tammi.

Johansson, C. (2008). Kommunikation mellan chefer och medarbetare. Ingår i: Johansson, C. & Heide, M. (red) (2008). Kommunikation i förändringsprocesser, 79-110. Malmö: Liber.

Marttila, L. (2010). Mistä ammattikorkeakouluopettajuus on tehty? Tampere: Tampereen Yliopisto, Kasvatustietieden tiedekunta, Tampereen opettajankoulutuslaitos. Lisensiaatintutkimus. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/lisuri00111.pdf (hämtat: 18.11.2012).

Nurminen, R. (2008). Erilaisia näkökulmia moniammatilliseen yhteistyöhön. Ingår i: Isoherranen, K., Rekola, L. & Nurminen, R. Enemmän yhdessä – moniammatillinen yhteistyö. Helsingfors: WSOY.

Mann, K.V., McFetridge-Durdle, J., Martin-Misener, R., Clovis, J., Rowe, R., Beanlands, H. & Sarria, M. (2009). Interprofessional education for students of the health professions: the seamless care model. Journal of Interprofessional Care 23(3), 224-233.

Rubenowitz, S. (2011). Organisationspsykologi och ledarskap. Lund: Studentlitteratur.

Svedberg, L. (2012). Gruppsykologi. Om grupper, organisationer och ledarskap. Lund: Studentlitteratur.

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *