Yrittäjyydestä puhutaan nykyään paljon, ja mielipidemittausten mukaan iso osa opiskelijoista kokeekin yrittäjyyden varteenotettavaksi tavaksi työllistyä ja toteuttaa itseään. Suurin osa uusista työpaikoista syntyy PK-yrityksiin, joten yrittäjyydellä on myös suurta yhteiskunnallista merkitystä.
Aloitetaan tietokilpailukysymyksellä: Mikä toimiala on kyseessä?
- Viiden pisteen vihje: Se on yksi kriittisimmistä Suomen kansantaloudelle seuraavien vuosien aikana.
- Neljän pisteen vihje: Se toimii jo nyt osin verkostomaisesti, toimintatapa mitä osalla muista toimialoista vasta harjoitellaan.
- Kolmen pisteen vihje: Se on suuri työllistäjä, ja nähtävissä on, ettei sillä tule olemaan riittävää työvoimaa tulevaisuudessa.
- Kahden pisteen vihje: Kuntien kilpailutukset, joissa painotetaan voimakkaasti hintaa laadun kustannuksella, ovat ajaneet monet vakiintuneet toimijat vaikeaan tilanteeseen.
- Yhden pisteen vihje: Perinteisesti toiminta on ollut hyvin paikallista, mutta viime aikoina markkina on keskittynyt voimakkaasti kansainvälisille yhtiöille.
Oikea vastaus on hoiva-ala. Se on saanut osakseen viime aikoina paljon julkisuutta, valitettavasti iso osa siitä on ollut negatiivista. Julkisuus on liittynyt mm. laiminlyönteihin, hoivapalvelun laadun puutteisiin ja riskirahoittajien toimintatapoihin. Keskustelua on myös käyty yksityisen palvelutarjonnan ja palvelujen kunnallisen järjestämisvastuun välillä.
On kuitenkin paljon asioita, joista ei julkisuudessa puhuta, vaikka kenties pitäisi. Yksi niistä on yrittäjien jaksaminen ja alan toimintaedellytykset tulevaisuudessa. Hoivayrittäjän pitää nykyään olla ammattilainen monella alalla: ensisijaisesti tietenkin hoivaosaamisessa, mutta myös kiinteistöasioissa, rahoituksessa, myynnissä ja markkinoinnissa, erilaisissa IT-ratkaisuissa sekä viranomaismääräyksissä ja vielä kenties kaikkein tärkeimmässä, johtamisessa. Hoivayksiköissä työskentelee usein 10 – 20 hoiva-alan ammattilaista, keikkalaista sekä muuta päivittäiselle toiminnalle tärkeää työntekijää. Usein yrittäjän koulutustausta on sairaanhoitaja ja useimmat yrittäjät ovat lisäksi suorittaneen työn ohella yrittäjän ammattitutkinnon. Ei siis mikään ihme, että aina välillä yrittäjälle tulee riittämättömyyden tunteita.
Osaamisvajetta voi koittaa ratkaista monella eri tapaa. Perinteisin ja kenties käytetyin tapa on ottaa tilanne haltuun ihan itse. Avuksi ehkä löytyy tuttavapiiristä hyviä neuvoja ja ehkä jopa asiantuntijoita. Tässä tosin ongelmaksi saattaa muodostua kokonaiskuvan puute, sillä pienenevien marginaalien maailmassa yksikin kohtuuton kustannuserä saattaa olla yritykselle kohtalokas. Ylisuuri henkilöstömitoitus, liian alhaiset palveluhinnat tai vääränlainen vuokrasopimus voivat pahimmillaan viedä koko yrityksen katteet ja siten toimintaedellytykset.
Toinen vaihtoehto on verkostoitua alueen muiden toimijoiden kanssa. Avoimella yritysten välisellä vuoropuhelulla voi vaihtaa kokemuksia, parhaita käytäntöjä ja tuulettaa ajatuksia tarvittaessa. Tällaista tiedonvaihtoa näkyy nykyään yhä enemmän. Yhä useammin myös kuntien ja kaupunkien edustajat ovat mukana keskustelussa saman pöydän ääressä. Hoivayrittäjälle vertaistukea löytyy mm. Terveys- ja Sosiaalialan Yrittäjien (TESO) paikallisjärjestöistä. TESO tekee myös valtakunnallista edunvalvontaa hoivayrittäjyyden puolesta. ’Kilauta kaverille’ -tyyppinen palvelu onkin arvossaan silloin, kun syntyy ongelmia, joita ei saa itse omin voimin ratkaistua. TESOlle saapuvat avunpyynnöt liittyvätkin usein kilpailutuksiin ja työntekijäkysymyksiin.
Mielestäni kolmas vaihtoehto olisi eri toimijoiden välisen integraation syventäminen entisestään. Aina silloin, kun kaikilla osapuolilla on yhdessä onnistuessaan voitettavaa, ovat lopputuloksetkin parhaita. Silloin ollaan usein myös lähempänä aitoa asiakaskeskeisyyttä, kun toiminnan yhteisenä nimittäjänä ovat asiakkaiden tarpeet. Asiakkaiden hyvinvointiin tarjottava, täydellinen elinympäristö pitää sisällään toimivan, turvallisen ja kodikkaan kiinteistön ja laadukkaan hoivapalvelun lisäksi myös paljon muita asioita. Laaja-alaiseen verkostoon kuuluvat mm. kuljetuspalvelut, matkailualan palvelut, kulttuuritarjontaa, seurakunnan toimintaa sekä lääkärien ja erilaisten terapeuttien palveluja. Verkostoon pitää saada mukaan saumattomasti myös omaiset ja ystävät siten, että myös asiakkaan sosiaaliset tarpeet tulevat tyydytettyä.
Mielestäni yksi puutteellisesti hyödynnetty voimavara on koulutusorganisaatioiden ja yritysten välinen yhteistyö. Parhaimmillaan oppilaat tuovat yrityksiin uusia ajatuksia ja alan viimeisiä kehitysideoita. He usein myös kykenevät arvioimaan tilannetta ilman menneisyyden painolastia, jolloin ajatukset säilyvät tuoreempina. Vastaavasti yritys voi antaa opiskelijalle konkreettisia käytännön kokemuksia tukemaan omaa oppimisprosessia. Yrityksen tehtävänä olisi mielestäni myös antaa tosiasiallinen ja relistinen kuva käytännön arkityöstä, jotta kukin löytäisi itselleen soveltuvan työympäristön.
Meillä HoviKodissa on pilottiyksikkö, SyysViiru, jossa Työtehoseuran (TTS) ravintola- ja matkailualan oppilaitoksen ja hoivakodin yhteistyö on viety pitkälle. Samassa
pihapiirissä ja osittain samoissa tiloissa toimitaan yhdessä siten, että opiskelijat mm. osallistuvat ruuan valmistukseen hoivakodille. Vastaavasti matkailualan opiskelijat voivat järjestää harjoitteluvirkistystilaisuuksia niitä arvostavalle kohderyhmälle ja TTS:n puutarhapuolen kurssi on käynyt toteuttamassa pihaistutuksia asiakkaidemme virkistykseksi.
Kokemuksemme mukaan tahtotilaa yhteistyölle molemmin puolin on yleensä helppo löytää, tosin haasteeksi saattaa muodostua oppilaitoksen tai ammattikorkeakoulun kurssimainen luonne. Hankkeet pitäisikin järjestää joko lyhyinä projekteina, jotka sopivat opiskelijoiden aikatauluihin, tai niiden pitäisi olla luonteeltaan sellaisia, jotka eivät ole aikaan sidottuja. Sellaisia voisivat olla esimerkiksi yksikön toimintajärjestelmän osan kehittäminen, kuten asiakas- tai omaispalautteen kerääminen, sen analysointi ja toimenpiteiden ehdottaminen johdolle. Myös lyhyet koulutuskokonaisuudet henkilökunnalle ajankohtaisista aiheista voisivat olla ammattikorkeakouluopiskelijoiden valmistelemia. Esimerkiksi etäopiskelukokonaisuus green caresta tai koulutusvideo kuntouttavasta työotteesta käytännössä olisivat hyvin tervetulleita.
Uskon, että monissa paikallisissa hoivayrityksissä olisi paljon mahdollisuuksia ammattikorkeakoulujen opiskelijoille tulla mukaan seuraamaan ja kehittämään toimintaa. Yrityksen perspektiivistä on joskus haasteellista arvioida, millainen projekti opiskelijaa tai opiskelijaryhmää kiinnostaisi. Sen sijaan heittäisin pallon AMK-maailmaan ja pyytäisin teiltä ideoita ja ehdotuksia: mitä teidän mielestänne tarvitsisi yritys, joka haluaa tarjota ”Ihmiselle omaa elämää” niin laadukkaasti ja innovatiivisesti, että palvelukonseptista ja suomalaisesta hoivaosaamisesta syntyy aito vientituote?
Vaikka hoiva-ala on kenties liiketoimintaympäristönä haasteellinen, on se samalla myös hyvin palkitseva. Toteutamme HoviKodissa ihmisten unelmia: yrittäjillämme on usein ollut jo pitkään haaveena saada perustettua hoivakoti, jossa voi toteuttaa omaa hoivafilosofiaa ja jossa ihmisten on varmasti hyvä olla. Asiakkailta ja omaisilta saatava palaute on välitöntä ja palkitsevaa. Yrittäjä voi olla aidosti ylpeä suorituksestaan silloin, kun hänen toiminnastaan käytetään ylistäviä kommentteja kuten: ”Sinne pääsy on kuin lottovoitto.” tai ”Äitini vastaanotto oli taivaallinen.” Koska työtä joutuu joka tapauksessa tekemään paljon, miksei tekisi sitä niin, että se tuottaa hyvää mieltä ja että siitä voi olla iloinen?
Olisiko Sinusta kenties hoiva-alan superyrittäjäksi?
Kirjoittaja
Jussi Peltonen, toimitusjohtaja, jussi.peltonen(at)hovikoti.fi, HoviKoti.
Kirjoittaja on toisen sukupolven hoivayrittäjä ja tyytyväinen sarjayrittäjä.
