4/2012, Puheenvuoro, Työelämä

Kollegiaalisuus hyvinvoinnin edistäjänä

Niin kansainvälisissä kuin kotimaisissakin tutkimuksissa on todettu, että työtyytyväisyyden, terveyden, työssä jatkamisen ja työelämässä koetun yleisen hyvinvoinnin taustalla on tiettyjä yksilöön, organisaatioon sekä johtamiseen liittyviä tekijöitä. Työn ja terveyden välisten perinteisten riskitekijöiden, kuten fyysisen kuormituksen ja erilaisten altistusten lisäksi on löytynyt myös psykososiaalisia työhön vaikuttavia tekijöitä. Näitä ovat mm. työn henkinen kuormittavuus, yksilön kokemus työn hallinnasta ja palkitsevuudesta sekä kuulluksi tuleminen ja sosiaalinen tuki työyhteisössä. Myös työyhteisön toimivuus ja oikeudenmukaiseksi koettu johtaminen ovat uusimpien tutkimuksen löydöksiä. Uskoakseni, nämä työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät ovat sellaisenaan sovellettavissa myös opiskelijoiden kokemaan hyvinvointiin, myös opiskelijat haluavat tulla kohdelluiksi hyvin ja oikeudenmukaisesti sekä arvostetusti opiskelussaan, he haluavat osallistua päätöksentekoon ja opiskeluaan koskeviin ratkaisuihin sekä kehittää omaa ammattitaitoaan mahdollisimman pitkälle.

Sosiaali- ja terveysalalla tarvitaan työstään innostuneita ja työssään hyvinvoivia ammattilaisia myös tulevaisuudessa. Pienenevien ikäluokkien ja kiihtyvän eläköitymisen myötä nyt opiskeleville avautuu alalta runsaasti työpaikkoja. Vastataksemme hoidontarpeeseen on tärkeää, että ala säilyttää ja mutta myös lisää vetovoimaisuuttaan, sillä tulevaisuudessa kilpailemme opiskelijoista entistä enemmän myös muiden alojen kanssa. Meillä kaikilla, niin alalla jo toimivilla kuin alaa opiskelevilla on tärkeä rooli oman ammattikuntamme edustajina, kun kerromme työstämme muille tai puhumme kollegoiden kesken.

Kollegiaalisuus tulisi nähdä hyvinvointimme edistämiskeinona. Kollegiaalisuus ei vaikuta ainoastaan hoitohenkilökunnan ja opiskelijoiden hyvinvointiin, vaan myös asiakkaiden ja potilaiden asiakastyytyväisyyteen. Kollegiaalisissa yhteisöissä tietoa ja osaamista jaetaan avoimesti. Kollegaa autetaan ja ristiriidat ratkotaan hienotunteisesti. Työyhteisöjen tulisi nähdä myös harjoittelujaksoilla olevat alan opiskelijat tulevina kollegoinaan.

Kollegiaalisuus voi näyttäytyä oman yhteisön sisällä, mutta myös koko ammattikuntaan kuuluvien keskuudessa. Perinteisesti kollegiaalisuus on mielletty hyvin vahvasti lääkärikunnan toimintatavaksi. Viime aikoina myös hoitohenkilökunta on yhä vahvemmin toivonut omia kollegiaalisuusohjeita. Sairaanhoitajaliitto on ottanut tästä koppia ja lähtee työstämään sairaanhoitajien kollegiaalisuusohjeita. Kollegiaalisuus ei ole vaan alan ammattilaisten tapa toimia, vaan siihen kasvaminen alkaa jo opiskelun aikana!

Kirjoittaja

Nina Hahtela, vs. järjestöpäällikkö, nina.hahtela(at)sairaanhoitajaliitto.fi, Sairaanhoitajaliitto

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *