4/2011, Puheenvuoro, Yrittäjyys

Laaja-alaista yrittäjyyttä etsimässä

Tutkimusten mukaan 47 % eurooppalaisista pitää itsenäistä ammatinharjoittamista parhaana vaihtoehtona, mutta vain 17 % toimii ajatuksen mukaisesti. Kaikki ei siis ole aivan kohdallaan. Asia on myös hyvin tiedostettu Euroopan unionin toimielimissä. Yrittäjyyden edistämisessä on kyse laaja-alaisesta paketista, johon sisältyvät niin koulutuskysymykset, aluepolitiikka kuin myös sukupuolten välinen tasa-arvo.

EU2020-strategia tarjoaa hyvät puitteet tarkastella sitä, minkälaisilla lääkkeillä eurooppalainen yrittäjyys – ja sitä myöten myös työllisyys – saadaan kasvu-uralle. Kyse on tietysti kestävän kilpailukyvyn rakentamisesta, innovatiivisesti ja kaukonäköisesti. Tähän EU2020-strategia tarjoaa paitsi uusien yritysten perustamiseen keskittyviä toimenpiteitä – mm. yritysten hallinnollisia velvoitteita karsimalla ja työvoimaverotusta pienentämällä –, niin myös painottamalla EU2020:n seitsemää lippulaivahanketta, joissa kaikissa on nähtävissä yrittäjyyteen liittyviä haasteita. Näitä osallistavan, älykkään ja kestävän kasvun tavoitteita ohjataan panostamalla uuteen osaamiseen, köyhyydentorjuntaan, resurssitehokkuuteen, teollisuuspolitiikkaan, innovaatioihin, digitaalisen alan kysymyksiin ja nuorisoon.

Resurssitehokkuus on erityinen haaste myös koulutussektorille. Miten ja kuinka paljon meidän tulisi tulospaineiden alla raivata tilaa sellaisen yrittäjyyden kannustamiselle, joka on rohkeaa ja uusia tuulia haistelevaa? Itse näen tässä melkoisen markkinaraon suomalaiselle yrittäjyydelle.

EU:ssa on hyvin pitkälle jo herätty tunnustamaan se tosiasia, että resurssienkäytössä ja ympäristösäädöksissä tarvitaan aiempaa tiukempaa sääntelyä. Joidenkin mukaan kilpailukyvyn ja tiukempien säädösten nähdään sotivan toisiaan vastaan. Asia on kuitenkin juuri päinvastoin: tiukemmat säädökset rakentavat pohjan kilpailukyvylle. Nykyinen resurssientuhlaus ei voi jatkua pitkään ja se, joka tämän ajoissa tiedostaa ja siirtää oivalluksen innovaatioihinsa, on vahvoilla myös markkinoilla.

*

Viime vuosina keskustelu yrittäjyydestä ja yrittäjyyskasvatuksesta on mennyt mielestäni oikeaan suuntaan. Yrittäjyyttä ei nähdä enää vain tiettyjen tietojen ja prosessien hallintana, vaan se on myös tapa toimia, ajatella, etsiä ratkaisuja ja toimia sosiaalisesti aktiivisena ihmisenä. Kaikki tämä näkyy yrittäjyyskoulutuksessa, ja hyvä niin.

Myös Euroopan parlamentin ja komission yrittäjyyttä koskevissa linjauksissa laaja-alainen ajattelu alkaa näkyä. Aloitteissa peräänkuulutetaan sektorienvälistä yhteistyötä, jotta yrittäjyydestä itsestään ei muodostuisi “sektori”, vaan koulutuskentän läpileikkaava tapa ajatella ja toimia. Keskeisenä teemana on tietysti opettajien entistä vahvempi koulutus yrittäjyysajatteluun ja yrittäjyyden metodologiaan. Suomi on yksi niistä harvoista EU-maista, joissa yrittäjyyskoulutus kuuluu monin paikoin jo alemman asteen opetussuunnitelmiin. Siinä mielessä olemme jo askeleen edellä monia muita maita. Ammatillisessa koulutuksessa yrittäjyyskoulutus toki on osa opetusta läpi Euroopan.

*

Eräs työllisyyteen liittyvä haaste, joka myös ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmissa olisi hyvä ottaa huomioon, on naisyrittäjyyden edistäminen. Tästä myös Euroopan parlamentti hyväksyi päätöslauselman kesän kynnyksellä.

EU:ssa on edelleen enemmän miehiä kuin naisia yrittäjinä. Tässä olemme hieman jäljessä esimerkiksi Yhdysvaltoja, jossa on ryhdytty laajoihin ja myönteisiin toimiin yrittäjäksi haluavien naisten tukemiseksi ja avustamiseksi. Naisyrittäjyyden edistämisessä kyse ei ole pelkästään yrittäjien määrästä, vaan myös siitä, että Suomessakin valtaosa naisyrittäjyydestä on yksinyrittäjyyttä, eli sillä ei ole suuria työllistämisvaikutuksia. Palveluyhteiskunta tulee tarvitsemaan yhä enemmän naisyrittäjiä.

Omassa päätöslauselmassaan myös Euroopan parlamentti kehottikin erityisesti tukemaan naisyrittäjyyden kasvua ammatillista neuvontaa ja taloudellista tukea lisäämällä, mutta ennen kaikkea edistämällä sellaisia kansallisia koulutusaloitteita, jotka saisivat jo nuoret naiset kiinnittämään huomiota yrittäjyyteen ja naisjohtajuuteen. Käytännössä parlamentti haluaa lisätä nuorten yrittäjähenkeä siten, että naisopiskelijat voisivat halutessaan perehtyä kouluvuoden aikana yritysten elinkaareen, aina yrityksen käynnistämisestä sen toimintaan ja lopettamiseen saakka. Prosessiin olisi hyvä kytkeä entistä enemmän myös paikalliseen yritysmaailmaan perehtyneiden neuvojien mentorointia –  erityisesti naisyrittäjien toimesta. Tällaisia aloitteita tarvitsemme myös Suomessa lisää.

Kirjoittaja

Sirpa Pietikäinen, Euroopan parlamentin jäsen  sirpa.pietikainen(at)europarl.europa.eu

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *