Teknologiateollisuus ry edustaa liikevaihdolla mitattuna 90 prosenttia elektroniikka- ja sähköteollisuuden, kone- ja metallituoteteollisuuden, metallien jalostuksen, tietotekniikka-alan ja suunnittelu- ja konsultointialan yrityksistä. Teknologiateollisuus työllistää Suomessa noin 287 000 henkilöä. Heistä noin 20 prosentilla on ammattikorkeakoulututkinto. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus vaihtelee päätoimialoittain. Suunnittelu- ja konsultointialan henkilöstöstä noin 30 prosenttia on suorittanut amk-tutkinnon, kun taas metallien jalostuksen henkilöstöstä vain 10 prosentilla on amk-tutkinto. Nykyisin kone- ja energiatekniikan, sähkö- ja automaatiotekniikan ja tieto- ja tietoliikennetekniikan valmistuvista insinööreistä peräti 50–60 prosenttia työllistyy teknologiateollisuuden tehtäviin. Tietojenkäsittelyalalta valmistuneista tradenomeista joka kolmas löytää työpaikan teknologiateollisuudesta. Teknologia-aloilta valmistuvien insinöörien määrä vastaa kansallisella tasolla tarkasteltuna melko hyvin teknologiateollisuuden tarpeita. Aluetasolla kysyntä ja tarjonta eivät kuitenkaan aina kohtaa.
Ammattikorkeakoulujen ja kansainvälistyvien pk-yritysten yhteistyöstä lisää luovaa pöhinää
Ammattikorkeakoulut ovat olleet Suomessa aluepolitiikan teossa tärkeässä osassa: 25 ammattikorkeakoululla on yhteensä noin 160 toimipistettä. Ammattikorkeakoulut eivät kuitenkaan ole onnistuneet täyttämään kaikilta osin niille asetettuja odotuksia alueidensa elinkeinoelämän piristäjinä ja kehittäjinä. Insinöörikoulutusta tarjoavien toimipisteiden välillä on suuria eroja vetovoimassa, yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa, koulutuksen läpäisyasteessa, valmistuneiden työllistymisessä ja käyttökustannuksissa tutkintoa kohti arvioituna.
Teknologiateollisuuden jäsenkentässään tekemien tutkimusten mukaan 34 prosenttia teknologiateollisuuden sellaisista yrityksistä, joiden palkkalistoilla on amk-tutkinnon suorittaneita, arvioi insinöörikoulutuksen vastaavan hyvin yritysten osaamistarpeita. 52 prosenttia yrityksistä pitää vastaavuutta melko hyvänä. EK:n ja Teknologiateollisuuden tekemän toisen selvityksen mukaan kriittisimpiä ovat pk-yritykset. Insinöörikoulutuksen työelämälähtöisyyttä halutaan parantaa ja ammattikorkeakoulujen toiminta halutaan lähemmäksi yritysten arkea ja kehittämistarpeita. Tutkimusten mukaan kuitenkin juuri pk-yritykset arvioivat insinöörien osuuden henkilöstöstä kasvavan merkittävästi keskipitkällä aikavälillä. Työllisyyden ja kilpailukyvyn kannalta onkin tärkeää, että ammattikorkeakoulut ja kansainvälistyvät ja kasvavat pk-yritykset löytävät toisensa.
Julkisen talouden tasapainottaminen tulee edellyttämään kunnilta ja valtiolta lähivuosina uudenlaisia toimintamalleja ja rakenteita. Myös ammattikorkeakouluilta edellytetään näkemystä ja kykyä tunnistaa mahdollisuudet tässä haasteellisessa tilanteessa. Nyt jos koskaan tarvitaan hyvää muutosjohtajuutta ja rohkeutta uudistua. Alueen ja sen yritysten kannalta oleellisinta ei ole enää se, sijaitseeko ammattikorkeakoulun toimipiste omassa vai naapurikunnassa. Eri toimijoiden yhteistyönä on haettava uudenlaisia ratkaisuja, joilla Suomeen saadaan lisää luovaa pöhinää, lisää investointeja, lisää kansainvälistyviä ja kasvuhakuisia yrityksiä ja lisää työpaikkoja ja työelämässä olevia osaajia.
Yritysten näkökulmasta ammattikorkeakoulun toiminnan laatu ja vaikuttavuus ja yhteistyön tuoma lisäarvo ratkaisevat. Aidosti kilpailukykyinen ja alueen elinkeinoelämään vahvasti integroitunut ammattikorkeakoulu luo paikkakunnalle positiivisen kierteen: Alueen imago kohenee, yritykset investoivat ja alueelle siirtyy uusia yrityksiä ja muuttaa opiskelijoita. Uudet investoinnit kerrannaisvaikutuksineen ja tuore inhimillinen pääoma lisäävät alueen talouskasvua ja luovat edellytyksiä myös tulevaisuuden kasvulle. Työharjoittelu ja insinööritutkintoon sisällytettävä muu yritysyhteistyö johtavat tällöin usein pysyvään työpaikkaan ja opiskelijan jäämiseen paikkakunnalle.
Fokus opetuksen laatuun, vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen
Yliopistojen, sektoritutkimuslaitosten ja ammattikorkeakoulujen työnjakoa ja profiileja on selkiytettävä, jotta vähenevät julkiset voimavarat saadaan tehokkaampaan käyttöön. Keskinäisen kilpailun sijaan innovaatiojärjestelmän toimijoiden tulisi kilpailla profiiliaan vastaavien kansainvälisten kärkitoimijoiden kanssa. Globaalisti toimivat yritykset tekevät jo nyt yhteistyötä kansainvälisten huippuyliopistojen ja johtavien soveltavaa tutkimusta tekevien tutkimuslaitosten kanssa. Suomessa harjoitettavan tutkimuspolitiikan lähtökohtana ei tämän vuoksi voi olla alueellinen kattavuus tai tasapuolisuus. Ammattikorkeakoulujen päätehtävänä tulee olla jatkossakin selkeästi opetus, ja niiden kehittämistoiminnan tulisi kytkeytyä läheisesti tähän päätehtävään. Teknologiateollisuuden yrityspalautteen mukaan insinöörikoulutusta ja tradenomikoulutusta tulisi kehittää niin, että ne sisältävät aina ohjatun harjoittelun ja lopputyön lisäksi projektilähtöistä oppimista yrityksissä tai yritysverkostoissa.
Teknologiateollisuus ry on yhdessä jäsenyritystensä kanssa käynnistämässä ensi vaiheessa neljällä alueella, Etelä-Pohjanmaalla, Hämeessä, Keski-Suomessa ja Raahen seudulla, pilotteja, joiden päätavoitteena on pk-yritysten ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön vahvistaminen ja teknologia-alojen insinöörikoulutuksen laadun ja vaikuttavuuden lisääminen. Vuosina 2011–2014 toteutettavissa hankkeissa haetaan myös uusia opetuksen ja yhteistyön toteutusmalleja, jotta yritykset löytävät tarvitsemansa insinööriosaajat, vaikka insinöörikoulutuksen toimipisteverkosto lähivuosina todennäköisesti harvenee. Ammattikorkeakoulututkintojen uudistaminen tarjoaa mahdollisuudet kehittää yhdessä myös uusia koulutussisältöjä vastaamaan työelämässä korostuvia osaamistarpeita. Insinöörikoulutuksessa tällaisia ovat esimerkiksi ympäristö- ja energiatehokkuuteen liittyvät osaamisalueet ja B2B myyntiosaaminen.
Strategista johtamista vahvistettava
Osakeyhtiömuoto on osoittautunut hyväksi tavaksi järjestää myös ammattikorkeakoulun toiminta. Elinkeinoelämän edustajia olisi kuitenkin oltava vähintään puolet ammattikorkeakoulun hallituksen jäsenistä, jotta syntyisi vahva yhteys alueen yrityksiin ja yhteinen näkemys tiekartasta tulevaisuuden osaamiskärkien ja kaupallisesti merkittävien innovaatioiden luomiseksi. Tällä hetkellä elinkeinoelämän asiantuntemusta on hyödynnetty vähäisessä määrin ammattikorkeakoulujen strategisessa johtamisessa, vaikka juuri työelämälähtöisissä ammattikorkeakouluissa tilanteen luulisi olevan päinvastainen.
Ammattikorkeakoulujen perusrahoitus määräytyy painoarvoltaan 70 prosenttisesti opiskelijoiden ja 30 prosenttisesti suoritettujen tutkintojen määrällä. Tästä seuraa, että on olemassa useita toimipisteitä ja koulutusohjelmia, joissa aloituspaikat saadaan vain vaivoin täytettyä ja joissa opinnot etenevät hitaasti. Kustannusperusteinen rahoitusmalli ei kannusta ammattikorkeakouluja kehittämään uudenlaisia toimintamalleja, kyseenalaistamaan nykyisiä tutkintorakenteita tai uudistamaan johtamista. Tämä ei ole hyvää aluepolitiikkaa eikä järkevää resurssien käyttöä. Vähintään 50 prosenttia perusrahoituksesta tulisi olla tuloksellisuusrahoitusta, joka perustuu toiminnan laatua ja vaikuttavuutta mittaaviin indikaattoreihin.
Suomeen riittäisi 12–14 vahvasti alueensa elinkeinoelämään kytkeytynyttä, menestyvää ja vetovoimaista ammattikorkeakoulua. Tämä olisi myös parasta aluepolitiikkaa.
Kirjoittaja
Mervi Karikorpi, johtaja, etunimi.sukunimi(at)teknologiateollisuus.fi, Teknologiateollisuus ry
