Ammattikoulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen tutkimuspäivät 2012
Puheenvuorossa esitellään havaintoja ja huomioita ammattikoulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen tutkimuspäiviltä Tampereelta 7.-8.11.2012. Kirjoittajat ovat Tampereen yliopiston ammattikasvatuksen opiskelijoita. Tutkimuspäivien tavoitteena oli ammattikorkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimuksen levittäminen ja toimijoiden verkostoituminen. Pääteemana oli Arvot muutoksessa.
Ammatillisen koulutuksen kulttuuriset ulottuvuudet
Pia Alasalmi, opiskelija (Tampereen yliopisto, ammattikasvatus)
Prof. Dr. Katrin Kraus pohti tutkimuspäivien avauspuheessaan ammatillisen koulutuksen kulttuurisia ulottuvuuksia argumentoiden niitä antropologisesti. Aiheen käsittelyn tärkeys nousi esiin globalisaation mahdollistaman ammatillisen liikkuvuuden myötä. Vaikka olemmekin maantieteellisesti lähentyneet, kulttuurimme juuret vaikuttavat toimintaamme yhä syvällisellä tasolla. Antropologisesta näkökulmasta meitä ohjaavat kuitenkin samat inhimillisyydestä nousevat tarpeet, jotka perustuvat ansaitsemiseen ja ansaitsemaan oppimiseen. Ansaitsemisen ja ansaitsemisen oppimisen tarpeet tyydytetään yhteiskuntamme yhteiskunnan tarjoamin keinoin. Jokaisen yhteiskunnan tulee näin ollen löytää omat keinonsa näiden perustarpeiden tyydyttämiseen, ja keinoja taas työstävät erilaiset instituutiot käsitteidensä avulla.
Ansaitseminen tulisi olla kaikin puolin hyödyllistä ja mielekästä sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta. Ammatin harjoittaminen ei kuitenkaan ole neutraalia toimintaa, vaan sen tulisi myötäelää myötäillä ja suhteutua yhteiskuntamme yhteiskunnan muutoksiin.
Marita Aho (asiantuntija, Elinkeinoelämän keskusliitto EK) kommentoi Katrin Krausin puhetta nostamalla esiin ammatillisen muutosherkkyyden tarvetta. Koulutuksessamme vallitsee muutoksen ilmapiiri, joka etsii uusia koulutukseen liittyviä tarpeita. Eräs Suomen ammatilliseen koulutukseen liittyvä haaste on koulutuksen yhdenmukaisuus ja siihen liittyvä joustamattomuus. Kansainvälistymisen tarpeet kohdataan jo huomattavan laajasti koulutuksen kentällä. Koulutuksen tulisi olla näiden vaateiden mukaisesti nopeasti muuntuvaa ja kohdistaa enenevästi positiivista huomiota opiskelijoiden sisäiseen yrittäjyyteen.
Antti Suvannolla (Tampereen yliopisto) oli mielenkiintoisia ajatuksia opettajuudesta. Hän peräänkuulutti opettajan läsnäoloa uudenlaisessa oppimisympäristössä, joka enenevästi työntää vastuuta oppilaalle. Oppilas tarvitsee Suvannon mukaan opettajaa. Hän totesi ytimekkäästi: ”Teaching is teasing”. Meidän tulisi myös hänen mukaansa päästä eroon kehämäisestä ammattiin – työelämään – ansaitsemiseen liittyvästä ajattelumallista ja pyrkiä kohti itsemme jatkuvaan kehitykseen suuntaavaan malliin. Tässä mallissa meidän tulisi omaksua ajatus jatkuvan oppimisen polusta ja näin ollen uudistaa käsityksiä kulttuurista, organisaatiosta ja käyttäytymisestämme.
Myös yleisön joukosta nousi mielenkiintoisia kommentteja. Marjatta Huhta nosti puheenaiheeksi liian yksilökeskeisen koulutuspolun, joka ei todellisuudessa aina johda valmiuteen työelämässä. Anja Heikkinen sen sijaan nosti ammatillisen koulutuksen kehittämisen tärkeiksi tekijöiksi eri toimijatahojen verkostoitumisen ja tieteellisen tutkimuksen merkityksen.
Opiskelijoiden arvomaailma
Yliopettaja, TtL Heidi Kassara, Tampereen ammattikorkeakoulu
Väitöstutkimukseni tarkoituksena on kehittää teoria ilosta ammatillisessa opiskelussa. Olen kerännyt aineistoa terveysalan opiskelijoilta ja opettajilta haastattelemalla, kyselyllä ja asiantuntijaryhmäkeskusteluilla. Tutkimuksessa ammattiin opiskelevat opiskelijat ovat kuvanneet, että ilo on hyvää oloa, onnellisuutta ja riemua. Yksi tärkeimmistä iloa tuovista tekijöistä yksi tärkeimmistä on yhteenkuuluvuuden tunne. Myös monet opiskeluun ja oppimiseen liittyvät tekijät tuovat iloa. Iloa sammuttavat ongelmat ryhmässä ja vaikeudet opiskelussa. Ilolla ammatillisessa opiskelussa on merkitystä, iloa tuovat asiat jättävät jäljen ja iloa tuovat kokemukset ovat voimavara ja kasvattavat opiskelijaa ihmisenä ja ammattiin. Tarkoitus on jatkaa näistä aineistoista saamiani löydöksiä kehittämällä teoriaa. Työnimenä sillä on tällä hetkellä ”Ilon pedagogiikkaa ammatilliseen opiskeluun”.
Hämeen ammatillisen opettajakorkeakoulun opetusjohtaja Leena Nikander ja yliopettaja Riitta Metsänen kysyivät ”Kenen ja mitä arvoja toteutamme monikulttuurisissa ryhmissä”. HAMKissa opettajakoulutusryhmät ovat monikulttuurisia, mikä asettaa haasteen, mutta myös opettaa monikulttuurisuutta. Tärkeää on selvittää, mitä tarkoitamme kulttuurilla, millainen on oma kulttuurimme ja millaisia arvoja olemme sisäistäneet lapsuudesta lähtien. Koulutuksessa ja myös opettajakoulutuksessa on tarkasteltava, millaisista taustoista ja kulttuureista opiskelijat tulevat, huomioida taustat ja millaisia arvoja opetetaan. Erilaisuus on rikkautta. Myös menetelmällisiä ratkaisuja tulee miettiä. Realistinen aikuispedagogiikka tarkoittaa opettajan realistista suhtautumista ja toimintaa monikulttuurista ryhmää opetettaessa.
Yliopettaja Kimmo Mäki ja Savonia ammattikorkeakoulun Veli-Matti Taskila puhuivat AMKPEDA -verstaasta. He olivat otsikoineet esityksensä: ”Harvoin yhdessä nähtyä” – ammattikorkeakoulupedagogiikka. AMKPEDA on toiminnallinen verstas, jossa opiskelijat voivat opiskella erilaisilla suoritus- ja arviointitavoilla. Verstaalla on vahva työelämälähtöisyys, monialaisuus ja joustavuus. Siinä hyödynnetään aitoja omia kokemuksia työelämästä. Yhtenä lähtökohtana on osaamisperustaisuus, jossa tavoitteena on tunnistaa osaaminen ja jossa opiskelija nähdään oman osaamisensa asiantuntijana. Välineet tukevat oppimista. Verstaalla on myös tehty tutkimusta, jossa on etsitty mm. ammattikorkeakoulupedagogiikan tunnuspiirteitä ja sudenkuoppia. Aineisto on saatu Kimmo Mäen väitöskirjasta, haastattelemalla viiden pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulun opettajia ja tekemällä pieni laadullinen kysely SAMOKin kesäleirillä 2012. Näkyvänä tuloksena verstaasta on myös Ammattikorkeakoulupedagogiikka 2 -kirja, joka julkaistiin tutkimuspäivien iltatilaisuudessa.
