Taru Konst & Johanna Krappe
Kaikki Suomen 24 ammattikorkeakoulua hyväksyivät yhteisen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelman syksyllä 2020. Ohjelman yhteisenä tavoitteena on vähentää korkeakoulujen toiminnan jalanjälkeä ja lisätä niiden positiivista vaikuttavuutta eli kädenjälkeä yhteiskunnan kehittämisessä. Ammattikorkeakoulun kestävyyskädenjälkeä toteutetaan etenkin koulutuksen avulla, mutta miten sen vaikuttavuutta tulisi tarkastella ja arvioida?
Kädenjälki liittyy positiivisiin vaikutuksiin ja hyötyihin, joita toiminta tai toimenpiteet tuovat yhteiskunnalle tai ympäristölle. Kädenjälki sisältää organisaation toimet, jotka auttavat muita vähentämään päästöjään tai parantamaan kestävyyttään. Se liittyy työhön, jolla pyritään säilyttämään luonnon monimuotoisuutta, säästämään luonnonvaroja, tehostamaan materiaalien kierrätystä, edistämään sosiaalista kestävyyttä ja saavuttamaan puhtaampi ympäristö. (VTT 2024; Pajula ym. 2021; Grönman ym.2018.)
Kestävyyskädenjälki koulutuksessa tarkoittaa koulutuksen vaikutusten todentamista, eli sitä miten koulutuksen tuottama opiskelijoiden osaaminen ja motivaatio edistää kestävyyttä. Ammattikorkeakoulujen kädenjälki konkretisoituu ennen kaikkea opiskelijoiden viedessä kestävyysosaamista yhteiskuntaan sekä yhteistyökumppaneiden ja sidosryhmien hiili- ja luontojalanjälkeä pienentäviin projekteihin ja opinnäytetöihin.
Todentamisen haasteet
Kädenjäljen todentaminen on haastavaa korkeakoulutuksessa, jossa positiiviset vaikutukset perustuvat pitkälti tietoon, taitoihin ja asenteisiin (Joshi ym. 2025; Lehtonen 2023). Tämän vuoksi puhutaankin usein potentiaalisesta tai epäsuorasta kädenjäljestä. Korkeakoulut raportoivat pääosin potentiaalista kädenjälkeä, eli toimia, joiden oletetaan tuottavan kädenjälkivaikutuksia.
Varsinainen mittari olisi se, kuinka paljon esimerkiksi valmistuneen opiskelijan vastaanottavan työpaikan hiili- tai luontojalanjälki pienenee opiskelijan osaamisen seurauksena, kun työpaikka palkkaa tietystä ohjelmasta valmistuneen henkilön verrattuna jonkun muun palkkaamiseen. Todellisen kädenjäljen arviointi on vielä monin paikoin toistaiseksi vaikeaa, minkä vuoksi kädenjäljen arvioinnissa keskitytään tällä hetkellä potentiaaliseen kädenjälkeen.
Jalanjäljen laskentaan on nykyisin selkeitä menetelmiä, mutta kädenjäljen arvioinnin vaikeutta voidaan kuvata myös seuraavalla esimerkillä. Koulutuksella voidaan ainakin jossain määrin ohjata ihmisiä kohtuullistamaan kulutus- ja elintapojaan. Tämän arviointia kuitenkin vaikeuttaa se, että eri ihmiset voivat toimia samalla tavalla eri syistä ja eri tavalla samasta syystä. Osa opiskelijoista omaksuu korkeakoulussa opetetun kestävän elämäntavan, osa ei; osa omaksuu sen saamansa koulutuksen vuoksi, osa muista syistä. Miten voimme arvioida, onko opiskelijan päästövähennyksiin johtanut elintapojen muutos korkeakoulun ansiota ja missä määrin?
Kestävyysraportoinnista apua kädenjäljen todentamiseen
Kädenjäljen arvioinnin vaikeudesta huolimatta ammattikorkeakoulut Suomessa ovat tarttuneet haasteeseen ja pyrkivät yhteisen kestävyysraportointimallin avulla kuvaamaan koulutuksen kädenjälkeä. Raportin sisältö ja rakenne pohjautuvat 13 pilotointiin osallistuneen ammattikorkeakoulun yhdessä kehittämään raportointiviitekehykseen, joka huomioi EU:n kestävyysraportointidirektiivin (European Commission 2023) periaatteet. Vaikka direktiivi ei velvoita ammattikorkeakouluja raportoimaan sen mukaisesti, halusivat ammattikorkeakoulut keskeisinä yhteiskunnallisina ja alueellisina toimijoina lisätä avoimuutta ja vertailukelpoisuutta kestävyys- ja vastuullisuusraportoinnillaan (mm. Haynes 2023).
Raportointikehyksen ensimmäinen versio valmistui vuoden 2024 lopussa. Se sisältää yleiskatsauksen, jota seuraavat osiot ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja hallintoon (ESG) liittyvistä asioista. Lisäksi raporttiin on sisällytetty myös Koulutuksen kädenjälki sekä TKI-toiminnan kädenjälki niiden keskeisen aseman vuoksi ammattikorkeakoulujen toiminnassa.
Koska kestävyyskoulutuksen myönteiset vaikutukset tapahtuvat pitkällä aikavälillä ja ovat tietoihin, taitoihin ja asenteisiin perustuvia, on kädenjäljen todentaminen tietyllä selkeällä ja objektiivisella mittarilla vaikeaa. Kädenjäljen kuvauksessa kyse ei ole pelkästään laskennasta; tarvitaan myös useita laadullisia indikaattoreita.
Raportointikehyksessä koulutuksen kädenjäljestä raportoidaan CSRD-rakenteen mukaisesti mm. seuraavia osa-alueita: opintoihin liittyvät toimet, mittarit ja resurssit; toimien vaikuttavuuden seuranta tavoitteiden kautta ja vaikutukset sidosryhmiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että koulutuksen kädenjäljen todentamisessa huomioidaan esimerkiksi kestävyysopintojen määrä ja laatu, kestävyyttä edistävät opinnäytetyöt, opintojaksopalautteet sekä opiskelija- ja henkilöstökyselyjen tulokset, ts. ammattikorkeakoulun toimia, joilla kuvataan, miten kestävyysosaamista kartutetaan (Konst & Krappe 2025).
Turun ammattikorkeakoulun keinoja kädenjäljen todentamiseen
Opetussuunnitelmat ovat yksi keskeisistä keinoista todentaa kestävyysteemojen sisältyminen opetukseen. Turun ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmaohjeistuksen mukaisesti kestävän kehityksen tulee näkyä kaikkien koulutusten osaamistavoitteissa ja oppimisen sisällöissä. Vuonna 2024 tehtiin päätös tuoda kaikkien AMK-tutkintojen opetussuunnitelmiin kaikille pakolliset, vähintään 3 opintopisteen laajuiset yhteiset ja alakohtaiset kestävyysopinnot. Tätä tuettiin opetussuunnitelmatyön työkalujen avulla tuomalla kestävyysnäkökulma niin opintojakson toteutusten suunnitteluun kuin opinnäytetyön näkökulmaksi.
Pakollisten kestävyysopintojen lisäksi teema on integroitu laajasti ammattialakohtaisiin opintoihin. Ammattikorkeakoulussa on myös useita kestävyysteemoihin keskittyneitä koulutuksia niin AMK- ja YAMK-tutkinnoissa kuin avoimen ammattikorkeakoulun opinnoissa. Myös useat ammattikorkeakoulun tutkimusryhmät ovat keskittyneet erityisesti kestävyyttä edistäviin ratkaisuihin. Näiden koulutusten ja tutkimusryhmien toiminta kytkeytyy myös muiden ammattikorkeakoulun koulutusten ja TKI-toiminnan kestävyystyöhön ja tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden kehittää kestävyysosaamistaan laajan koulutustarjonnan ja hanketyöhön osallistumisen kautta. Kädenjälkeä arvioidaan osallistumisen todentamisella sekä kestävyysopintojen laadun, määrän ja luonteen avulla.
Kestävää kehitystä edistävien opinnäytetöiden määrää arvioidaan opinnäytetyösopimuksen kautta, jossa kysytään, onko opinnäytetyössä kestävää kehitystä edistävä näkökulma. Pelkkä kestävän kehityksen käsittely opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä ei riitä; työn on edistettävä yhtä tai useampaa kestävän kehityksen ulottuvuutta (ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen kestävyys). Tämä seuranta otettiin käyttöön vuoden 2024 lopussa. Vastaava kehitysprosessi käynnistettiin koskien opintojen aikaisia työharjoitteluja.
Vuonna 2024 koko henkilöstölle järjestettiin kestävän kehityksen ja vastuullisuuden perehdytys, ja vuoden lopussa perehdytyksen jatkoksi suunniteltiin koko henkilöstön kestävän kehityksen verkkokoulutusjakso, jonka toteutus alkoi vuonna 2025. Henkilöstön koulutussuunnitelmaan on sisällytetty kestävän kehityksen osaamistavoite ja henkilöstökyselyssä on vastuullisuuden kokemusta ja osaamista mittaavia kysymyksiä, joiden kehittymistä seurataan vuosittain.
Opiskelijoiden kokemusta ammattikorkeakouluopintojen tuottamasta kestävyysosaamisesta ryhdyttiin vuonna 2024 seuraamaan myös Spark-opintojaksopalautteen kautta. Opiskelijapalautetta kestävyysosaamisesta ja sen tarpeesta kerätään lisäksi säännöllisesti vastavalmistuneiden opiskelijoiden AVOP-kyselyiden ja viisi vuotta aiemmin valmistuneiden uraseurantakyselyiden avulla. Ammattikorkeakoulu käyttää lisäksi elinkeinoelämän edustajista koostuvaa neuvottelukuntaa säännöllisesti arvioimaan koulutuksen sisältöön liittyviä tarpeita myös kestävyyden ja vastuullisuuden näkökulmasta.
Yksi ammattikorkeakoulun uudistetun kestävän kehityksen ohjelman (Turun AMK 2024) tavoitteista vuonna 2024 oli sitouttaa ja kannustaa koko ammattikorkeakouluyhteisöä ja sen sidosryhmiä edistämään kestävää kehitystä. Opiskelijoiden rooli kestävyystyössä on keskeinen, ja osana kestävyystyötä käytiin keskustelua opiskelijoiden toiveista ja tavoista osallistua ja vaikuttaa. Opiskelijoiden aktiivisuutta ja osallistumista heijastavat seurantamittarit ovat vielä työn alla.
Kädenjälki voi tukea kaksoissiirtymää
Työ kädenjäljen arvioimiseksi on koulutuksessa vielä uutta ja noussut ajankohtaiseksi ammattikorkeakoulujen yhteisen CSRD-kestävyysraportoinnin myötä. Kirjallisuutta ja julkaisuja korkeakoulujen kädenjäljestä ei myöskään kansainvälisesti ole mainittavammin olemassa. Ensimmäiset kokemukset koulutuksen kestävyyskädenjäljen todentamisesta ammattikorkeakouluissa osoittavat, että kädenjäljen arviointi on sekä monimutkaista että jatkuvasti kehittyvää. Uusia indikaattoreita tarvitaan ja olemassa olevia kehitetään, sillä selvää on, että kestävyyskädenjäljen todentamiseen ei ole laadittavissa hiilijalanjälkilaskurin kaltaista työkalua.
Kestävyyskädenjälki koulutuksessa tarkoittaa koulutuksen vaikutusten todentamista, eli sitä miten koulutuksen tuottama opiskelijoiden osaaminen ja motivaatio edistää kestävyyttä.
Myös ns. kaksoissiirtymän huomiointi, jolloin pyritään samanaikaisesti edistämään digitalisaatiota sekä ekologisesti kestäviä ratkaisuja, voi antaa uusia näkökulmia koulutuskädenjäljen kehittämiseen ja todentamiseen. Yhä kasvava lähi- ja verkko-opetuksen yhdistävä hybridioppiminen voi olla ekologisesti kestävä oppimismuoto, kun huomioidaan sekä digitaalisten ratkaisujen tuomat säästöt (esim. fyysisen liikkumisen vähentäminen, tilankäytön optimointi) että teknologian vastuullinen käyttö (esim. laitteiden energiankulutus, sähköjätteen kierrätys) päivittäisessä opetuksessa. (mm. Martins ym. 2025.)
Työn haastavuudesta huolimatta työ kädenjäljen todentamiseksi koetaan tärkeäksi. Kädenjälkiajattelu voi muuttaa korkeakoulun kestävän kehityksen tavoitteita merkittävästi siirtämällä painopistettä pelkästä haittojen minimoinnista kohti aktiivista myönteisiin vaikutuksiin pyrkimistä. Korkeakouluille on myös tärkeää löytää tehokkaita tapoja kuvata kestävyyskoulutuksensa tuloksia (mm. Filho ym. 2022). Kädenjälki voi myös olla keskeisessä roolissa kestävyyteen kannustamisessa, kun keskitytään yritysten ja organisaatioiden ja myös yksilöiden myönteisiin tekoihin.
Kirjoittajat
Taru Konst, FT, KTL, kestävän kehityksen koordinaattori, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu, taru.konst(at)turkuamk.fi
Johanna Krappe, FM, Head of RDI & Global Engagement, Turun ammattikorkeakoulu, johanna.krappe(at)turkuamk.fi
Lähteet
European Commission (2023). Corporate sustainability reporting. https://finance.ec.europa.eu/capital-markets-union-and-financial-markets/company-reporting-and-auditing/company-reporting/corporate-sustainability-reporting_en
Filho, W., Coronado-Marín, A., Salvia, A., Frankenberger, S.F., Wolf, F., LeVasseur, T., Kirrane, M., Doni, F., Paço, A., Blicharska, M., Schmitz, M., Grahl, A. & Moggi, S. (2022). International Trends and Practices on Sustainability Reporting in Higher Education Institutions. Sustainability, 14, 12238. https://doi.org/10.3390/su141912238
Grönman, K., Pajula, T., Sillman, J., Leino, M., Vatanen, S., Kasurinen, H., Soininen, A. & Soukka, R. (2018). Carbon handprint – An approach to assess the positive climate impacts of products demonstrated via renewable diesel case. Journal of Cleaner Production, Vol. 206, pp. 1059-1072. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0959652618329664?via%3Dihub
Haynes, E. (2023). The Value of Sustainability Reporting in Higher Education Institutions. Governance & Accountability Institute. https://ga-institute.com/Sustainability-Update/the-value-of-sustainability-reporting-in-higher-education-institutions/
Joshi, M., Konst, T. & Krappe J. (2025). National Collaboration Guiding the Higher Education Institutions in Finland to a More Sustainable and Responsible Future. North American and European Perspectives on Sustainability in Higher Education. Springer Nature: World Sustainability Series.
Konst, T. & Krappe, J. (2025). Handprint of ESD – Case Universities of Applied Sciences in Finland. Proceedings of the 12th EESD Conference (EESD2025), June 15-18, London, United Kingdom.
Lehtonen, T. (2023). Kouraantuntuva kädenjälki. Vasa University blogs, 15.3.2023. https://blogs.uwasa.fi/ajatusyhteys/2023/03/15/kouraantuntuva-kadenjalki/
Martins, F., Cezarino, L. O., Challco G. C., Liboni, L., Dermeval, D., Bittencourt, I., Paiva, R., da Silva, A., Marques, L., Isotani, S. & Bittencourt, I. I. (2025). The Role of Hybrid Learning in Achieving the Sustainable Development Goals. Sustainable Development 33, no. 4: 4792–4809. https://doi.org/10.1002/sd.3374
Pajula, T., Vatanen, S., Behm, K., Grönman, K., Lakanen, L., Kasurinen, H. & Soukka, R. (2021). Carbon handprint guide: V. 2.0 Applicable for environmental handprint. VTT Technical Research Centre of Finland. https://publications.vtt.fi/julkaisut/muut/2021/Carbon_handprint_guide_2021.pdf
Turun AMK (2024). Turun ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen ohjelma 2024–2030. https://www.turkuamk.fi/wp-content/uploads/2024/10/turunamk_keva_ohjelma_2024.pdf
VTT Technical Research Centre of Finland Ltd (2024). Handprint. https://www.handprint.fi/
Abstract
The article explores the concept of the sustainability handprint of education and the efforts made by Finnish universities of applied sciences to define and measure the handprint in the context of sustainability education. Assessing the handprint in education is still a new field of work, and it has become particularly relevant with the introduction of joint CSRD sustainability reporting among the universities of applied sciences.
In this article, we present observations made so far and offer practical examples of approaches implemented at Turku University of Applied Sciences to examine and verify the educational handprint. The handprint validation in education is a challenging task that requires the use of multiple indicators. Despite its complexity, universities of applied sciences consider this work important and see it also as a means to support the twin transition, referring to the simultaneous and interconnected green and digital transformations of society.
Vastaa