1/2014, Aluekehitys, Koulutus ja oppiminen, Opiskelijat, Työelämä

Koulut sotkevat markkinat? – Aluevaikuttavuuden tarkastelua tutkimusharjoitusten näkökulmasta

Koulut ovat lähteneet oppilailla teetetyillä polkuhintaisilla palveluilla yritysten apajille. Tilanteesta kärsivät niin oppilaat kuin yrityksetkin. Entistä tiiviimpi yhteistyö osapuolten välillä voisi tarjota ratkaisun.” (Tammelin 2012, 8.) Yrittäjäsanomissa esitetyt ajatukset ovat eittämättä ajankohtaisia, varsinkin kun korkeakoulujen on tulevaisuudessa hankittava entistä suurempi osa rahoituksesta muualta julkisen rahoituksen lisäksi. Asia on kuitenkin kaikkea muuta kuin mustavalkoinen. On mietittävä, milloin kilpailu on todellista eikä vain ”ehkä mahdollista” ja mitkä ovat toiminnan laajemmat vaikutukset.

Aktiivisena alueella

Tampereen ammattikorkeakoulun liiketalouden koulutusohjelmissa on menetelmäopetuksessa jo pitkään tehty harjoitustöinä tutkimuksia, joihin opiskelijat hankkivat toimeksiannon yritysmaailmasta. Näitä tutkimuksia on toteutettu arviolta noin viisisataa pelkästään Tampereen kampuksen koulutusohjelmissa. Toimeksiantajina on paitsi yrityksiä, myös yhdistyksiä ja julkisia organisaatioita Pirkanmaan alueella.

Olemme siis vaikuttamassa alueemme elinkeinoelämässä, mutta sotkemmeko samalla markkinoita? Vaikka emme varsinaisesti markkinoi tutkimuksia vaan opiskelijat hankkivat toimeksiantonsa pääsääntöisesti itse, yritykset ottavat myös yhteyttä ja kyselevät mahdollisuutta teettää (alihinnoiteltuja tai ilmaisia) oppilastöitä.

Epäreilusti mukana?

”Perheyrityksemme toimii tutkimusalalla, ja itse opetan tutkimusmenetelmiä, joten olen joutunut pohtimaan asiaa varsin omakohtaisesti”, toteaa Tuula Andersson, toinen artikkelin kirjoittajista.  ”Jos opettaja ja opiskelijat tekevät työnsä hyvin, sana leviää ja yritykset kyselevät ilmaisia tutkimuksia kasvavassa määrin, tai vähintäänkin tinkivät kaupallisen tutkimuksen hinnasta vedoten ilmaiseen vaihtoehtoon. On myönnettävä, että ajatus epäreilusta toimintatavasta hiipii aika ajoin mieleen. Olemmekin usein pohtineet, olisiko tutkimus tilattu tutkimusyritykseltä, ellei sitä olisi teetetty opiskelijoilla?”

Suurimmaksi osaksi vastaus onneksi lienee ”ei tai tuskin”. Opiskelijoille annetuilla toimeksiannoilla ei useinkaan ole ennalta mietittyä, tulenpalavaa tarvetta vaan sopiva aihe kehitetään opiskelijoiden ottaessa yhteyttä. Lisäksi toimeksiantajat ovat usein sellaisia pk-sektorin yrityksiä tai yhdistyksiä, jotka eivät käytä tai joilla ei ole varaa käyttää markkinahinnoiteltuja tutkimuspalveluja. Toteutetut tutkimukset perustuvat toki tällöinkin aitoihin tietotarpeisiin, mutta tutkimusyritykset eivät niihin ylety. Pitäisikö tällaiset työt silti jättää kokonaan tekemättä?

Syksyn 2013 aikana Tampereen kampuksella toteutettiin menetelmäopetuksen opintojaksoilla runsaat 20 tutkimusprojektia. Toimeksiantajina oli pienyrityksiä, jokunen yhdistys, mutta myös suuria yrityksiä ja kolmannen sektorin organisaatioita. Näiltä kysyttiin mm., olisiko tutkimusta ylipäätään tehty tai teetetty muualla, jos opiskelijat eivät olisi sitä tehneet. Vastaus saatiin vain neljältä toimeksiantajalta. Niistä kaksi olisi tehnyt tutkimuksen itse ja kahdessa tapauksessa tutkimusta ei olisi tehty ollenkaan.

Laatu ja kustannukset?

”Entäs sitten, kun tutkimustarve on yrityksessä ennalta todettu, palvelun tuottajaa mietitty ja korkeakoulun tuottaman laadun uskotaan vastaavan laatua markkinoilla?”, miettii Mika Boedeker, jolla on yli kymmenen vuoden kokemus menetelmäopetuksesta. ”Kouluhan ei anna laatutakuuta samalla tavoin kuin kaupallinen tutkimusyritys. Opiskelijat saavat toki ohjausta, mutta viime kädessä he ovat itse vastuussa työn jäljestä; opettaja ei tee tutkimusta heidän puolestaan.”

”Jos yrityksessä ei ole kokemusta eikä osaamista tutkimuspalveluiden ostamisesta, niiden on vaikea arvioida, mitä eroa on opiskelijalaadulla ja tutkimusyrityksen laadulla. Opiskelijat toteuttavat useimmiten elämänsä ensimmäistä tutkimusprojektia, joten sen laatu ei voikaan vastata osaavan ammattitutkijan työn laatua”, vastaa Andersson. Se voi silti olla riittävän hyvää yrityksen tavoitteisiin ja käytettävissä oleviin (taloudellisiin) resursseihin nähden.

Lisäksi ”ilmaisetkaan” oppilastyöt eivät ole toimeksiantajille täysin ilmaisia. Joku toimeksiantajayrityksessä joutuu panostamaan aikaa ja vaivaa opiskelijoiden ohjaukseen. Aikatauluissa on myös joustettava, kun projektien aikataulut on sovitettava koulun aikatauluihin. Tämä on yritysmaailmassa usein haasteellista.

Oppiminen ja osaaminen

Toimeksiantajat ottavat siis tietoisen riskin oppilastöitä teettäessään. Miksi jopa isot yritykset sitten ryhtyvät moiseen? Asiaa on hyvä tarkastella myös elinkeinoelämän vaatimusten sekä opiskelijan oppimisen näkökulmista. Puheenvuorot ”kentältä” vaativat käytännönläheistä koulutusta kosketuksessa elinkeinoelämään. Yritykset haluavat osaavia, luotettavia työntekijöitä ja toimeksiantojen kautta opiskelijat pääsevät kiinni aitoihin yrityselämätilanteisiin. Tarjotessaan toimeksiantoja yritykset pääsevät kosketuksiin potentiaalisten työntekijöiden kanssa ja voivat myös toisinaan valita ”parhaat päältä”.  ”Esimerkiksi korkeatasoinen menetelmäopetus mahdollistaa omalta osaltaan sen, että yrityksille on tarjolla osaavaa työvoimaa”, toteaa Andersson. ”Olen yhtä mieltä Yrittäjäsanomien artikkelin kanssa siitä, että yritykset voisivatkin miettiä mahdollisia yhteistyökuvioita oppilaitosten kanssa sen sijaan, että nousevat tätä toimintaa vastaan.” Jos (usein piilevinä olevia) toimeksiantoja ei saisi oppilastöinä toteuttaa, koska jokin yritys saattaisi ne tehdä liiketoimintanaan, menetetään osa edellä mainittua kosketuspintaa ja kokemusta.

Oppimisen näkökulmasta tarkasteltuna edut ovat kiistämättömiä. Opiskelijoilta saadun palautteen perusteella oppimismotivaatio ja sitoutuminen ovat lähes poikkeuksetta korkeampia silloin, kun he kokevat tekevänsä jotain ”oikeasti”.  Vaikka tutkimusprojektit koetaan vaativina ja työläinä, niitä lopulta pidetään erinomaisina oppimiskokemuksina. Samalla opitaan myös työelämätaitoja: projektinhallintaa, neuvottelutaitoja, vastuun ottamista, yrittäjämäistä toimintaa jne. Ja kaikkea tätä voi harjoitella ”turvallisessa ympäristössä”, mikä ei liene aivan vähäpätöinen seikka sekään. Muun muassa tekemällä oppimisesta ja projektioppimisesta didaktisina lähestymistapoina on paljon tietoa ja myönteisiä kokemuksia. Aidot työelämän toimeksiannot ovatkin parhaimmillaan juuri sitä, mitä näissä malleissa tavoitellaan.

Yhteistyöllä tuloksia

ICT-alalla toimiva Edera Partners Oy teetti viime syksynä liiketalouden opiskelijoilla tarvekartoituksen, jonka tuloksia se käyttää palveluportfolionsa kehittämisessä. Yrityksessä oltiin juuri miettimässä, miten uuden kasvustrategian pohjaksi saataisiin tietoa asiakkaiden tarpeista, kun opiskelijaryhmä otti siihen yhteyttä ehdottaen tutkimuksen tekemistä. Lopullinen tutkimusaihe ideoitiin yhdessä opiskelijoiden kanssa. Yritys ohjasi tutkimuksen tekemistä tiiviisti ja yrityksen johtohenkilöt panostivat ohjaukseen paljon myös omaa aikaansa.

Tutkimuksessa selvitettiin lähes neljänsadan yrityksen it-infrastruktuurin nykytilaa, palvelutarpeita ja kehityssuunnitelmia. Tutkimuksen toteutti neljän opiskelijan ryhmä. He perehtyivät projektissa vaativaan b-to-b -toimialaan, internet-tiedonkeruuseen, tilastolliseen analyysiin ja tutkimustulosten tulkintaan.

”Jouduimme tutkimusprojektissa todella ’koville’. Etukäteen emme osanneet ollenkaan kuvitella, miten paljon työtä tutkimusprojektin toteuttaminen vaati”, kertovat tutkimusryhmän opiskelijat. ”Nyt jälkeenpäin ajatellen kokemus oli kuitenkin hyvä ja positiivinen. Käytännön työ teki opetetusta teoriasta todellista osaamista, joka on suoraan hyödynnettävissä työelämässä.”

Edera Partners Oy:n toimitusjohtaja Kai Lehtosen mukaan tutkimustulokset auttavat aidosti yritystä valitsemansa kasvustrategian toteuttamisessa. ”Olimme enemmän kuin yllättyneitä siitä perusteellisuudesta, jolla ryhmä urakkaansa ryhtyi. Hämmästyimme myös sitä, kuinka hyvin ryhmä pystyi heille ennalta tuntemattoman toimialan vastauksista tekemään merkityksellisiä havaintoja ja johtopäätöksiä. Opiskelijoilla oli aiheeseen tuore ote: yrityksen oma tuotekehitys- ja markkinointihenkilöstö ei olisi tullut ajatelleeksi kaikkia niitä näkökulmia, joita opiskelijat tuloksista löysivät. Nyt meillä on – omien näkemyksiemme sijaan – tutkittua tietoa mm. siitä, millaisista palveluista asiakkaillemme olisi eniten hyötyä. Ilman opiskelijoita olisimme joutuneet tekemään kartoituksen itse, mutta silloin olisi menetetty yksi loistava oppimistilanne”.

Kaikille tilaa toimia

On aivan varmasti sellaista toimintaa, mitä koulut tekevät epäreilusti kilpaillen, verovaroin tuettuna. Jos siihen vielä liittyy aktiivinen markkinointi sekä alihinnoittelu, samalla alalla toimivien yritysten huoli ja närkästys on perusteltua. Yhtälailla on kuitenkin sellaista toimintaa, joka ei lopultakaan kavenna yritysten liiketoimintamahdollisuuksia vaan tarjoaa niitä jopa lisää.

Tarvitaankin enemmän yhteistä ymmärrystä siitä, millä tapaa kaikki voivat toimia samalla kentällä reilun pelin hengessä. Yritykset voivat itse asiakkaina kitkeä epätervettä kilpailua harkitsemalla tarkemmin, mistä palvelun tai tuotteen hankkivat tai mitä siitä maksavat. Tuottajina yritysten kannattaa keskittyä sellaiseen tarjontaan ja laatuun, jota opiskelijat eivät kykene toteuttamaan. Toisaalta selkeä liiketoiminta yhteisillä markkinoilla pitää toteuttaa liiketoiminnan pelisäännöin eivätkä koulut saisi tässä sortua epäterveen kilpailun synnyttämiseen ja ylläpitämiseen.

Tilaa pitää kuitenkin löytyä myös sellaisille win-win-win -asetelmille, joissa opiskelija, elinkeinoelämä ja koulu hyötyvät: opiskelija oppii, elinkeinoelämä saa osaavampaa työvoimaa ja koulu voi rakentaa mielekkäitä ja tehokkaita oppimisympäristöjä ja -tilanteita. Lisäksi koulu voi olla tukemassa sellaisia toimijoita, joilla ei ole resursseja hankkia markkinahintaisia palveluja, ja tätä kautta palauttaa alueelleen yhteiskunnalta saamiaan resursseja.

Kirjoittajat

Mika Boedeker, yliopettaja, KTT, Tampereen ammattikorkeakoulu, Liiketalous, mika.boedeker@tamk.fi

Tuula Andersson, lehtori, KTM, tutkimusalan yrittäjä, Tampereen ammattikorkeakoulu, Liiketalous, tuula.andersson@tamk.fi

Tammelin, Lotta 2012. Yritykset kiukustuivat – koulut sotkevat markkinat. Yrittäjäsanomat 2/2102, s. 8.

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli