“Spaces are themselves agents for change. Change spaces will change practice.”
(JISC, Designing for Effective Learning: A guide to 21st century learning space design 2006)
Miten OIS?
On itsestään selvää, että korkea-asteen koulutusta on kehitettävä työelämän muuttuvia vaateita vastaavaksi. Siksi myös Savonia-ammattikorkeakoulussa on ideoitu, suunniteltu ja toteutettu erilaisia opetuksen ja koulutuksen kehittämishankkeita ja -kokeiluja vuosien varrella. Yksi mielenkiintoinen ja ajankohtainen esimerkki on pian päättymässä oleva OIS-hanke (Open Innovation Space, 2010 – 2013, rahoittajana Euroopan sosiaalirahasto ja Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus). Siinä Savonia-ammattikorkeakoulu yhteistyökumppaninaan Itä-Suomen yliopisto on rakentanut pedagogista toimintamallia, jossa opetus-, tutkimus- ja kehittämistoimintaa vahvistetaan yhteistyössä alueen työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Malli nojaa seuraaviin koulutuksen kehittämistä ohjaaviin ns. OIS-periaatteisiin: työelämäläheisyyteen, opiskelijakeskeisyyteen, monialaisuuteen, toiminnallisuuteen ja yhteisöllisyyteen. Tätä toimintamallia on edelleen “testattu” hankkeen piloteissa. Niissä opiskelijat osana opintojaan ovat kehittäneet monialaisesti tuotteita ja palveluja työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Tavoitteena on ollut tukea Itä-Suomen aluekehitystä ja innovaatioiden syntymistä.
Tässä asiantuntija-artikkelissa keskitymme OIS-hankkeeseen tilojen näkökulmasta. Havainnollistamme käytännön esimerkein sitä, miten tilat (Spaces) luovat perustan innovatiiviselle (Innovative) oppimiselle. Avaamme erityisesti fyysisten ja sosiaalisten tilojen muotoa ja merkitystä uudenlaisen, avoimen (Open) oppimisen paikkana ja mahdollistajana. Esittelemme seuraavassa OIS-tilan ja Olkkarin (ks. kuvat), jotka tuotettiin osana hanketta ja sen opinnäytetöitä. Havainnollistamme niiden avulla uudenlaisen pedagogisen toimintamallin juurtumisen avainaineksia. OIS-periaatteiden mukaisesti esimerkeissämme kuuluu vahvasti opiskelijoiden ääni ns. koulutuksen kokemusasiantuntijoina virallisten pedagogisten ja tilasuunnittelun asiantuntijoiden rinnalla.
Nojaamme tarkastelussamme trialogisen oppimisen (ks. käsitteestä lisää Paavola & Hakkarainen 2009) ideaan, sillä siihen tulkintamme mukaan tiivistyy OIS-hankkeen oppimisnäkökulma ja oppimisen kehittämisen suunta. Tarkoitamme OIS-hankkeen oppimisnäkökulmalla opiskelijan yksilöllisen sisäisen tiedonhankinnan prosessin (opiskelijakeskeisyys) lisäksi vuorovaikutuksessa osallistumisen (monialaisuus ja toiminnallisuus) kautta syntyvää kognitiota ja siihen liittyvää uuden tiedon luomista (yhteisöllisyys) tietyn työelämälähtöisen tavoitteen saavuttamiseksi (työelämäläheisyys). Tavoitteemme hankkeessa oli innovoida, kokeilla ja arvioida erilaisia tapoja tukea yhteistä tiedonluomista trialogisesti ja pitkäjänteisesti yksilökeskeisen ajattelun sijaan. Tällä vastataan ympäröivän yhteiskunnan ns. pirullisiin ongelmiin ja epävarmaan tulevaisuuteen. Toisin sanoen yhdessä ihmetellen, etsien ja kokeillen voidaan rakentaa uutta, työelämää palvelevaa ja erityisesti ennakoivaa ymmärrystä. Tämä voi olla yksi kilpailuvaltti koulutusorganisaatioiden välisessä kilpailussa.
Pois pönötyksestä – OIS-tila ja Olkkari oppimisen kehtona
Kun tavoitteena on rakentaa ja kehittää uudenlaista innovatiivisen oppimisen tilaa, ei pelkkä vanhojen opetustilojen tuunaus riitä. Siksi OIS-hankkeessa suunniteltiin ja toteutettiin kaksi uutta tilainnovaatiota – toisaalla toteutettuja vastaavia tilaratkaisuja (kuten Design Factory, Espoo ja Network Oasis, Joensuu) innovointipohjana hyödyntäen. Seuraavassa esittelemme lyhyesti kuvien kera sekä OIS-tilan että Olkkarin. Samalla myös analysoimme miten juuri näillä tiloilla ja tiloissa trialoginen oppiminen (Sami Paavolan/2012 suunnitteluperiaatteita soveltaen) ja innovatiivinen toiminta mahdollistuvat tai mikä niitä estää. Hyödynnämme pohdinnassamme myös OIS-hankkeen piloteissa kerättyä kokemus- ja tutkimustietoa.
Olkkari ja OIS-tila sijaitsevat Kuopiossa Technopoliksen kampusalueella, jossa on Savonian ja Itä-Suomen yliopiston toimintoja yrityskeskittymän keskellä. Olkkari on suunniteltu opiskelijoiden ja henkilökunnan matalan kynnyksen kohtaamis- ja rentoutumispaikaksi. Samassa tilassa toimii opiskelijakunnan kahvila. Tila suunniteltiin hyvin opiskelijalähtöisesti ja toteutus noudattaa pitkälti opiskelijoiden toiveita hengailu- ja taukopaikkana. OIS-tila sen sijaan on suunnattu avoimeen opiskelu- ja työskentelykäyttöön. Sitä voi hyödyntää vapaasti sekä opetuksessa että itsenäisessä projektityöskentelyssä. OIS-tilan suunnittelussa painotettiin avoimuutta ja muunneltavuutta. Tilan muunneltavuus ja kalusteiden liikuteltavuus ovatkin avaintekijöitä toimivan oppimisympäristön luomisessa.
OIS-tila on suunniteltu projektimaiseen toimintaan, jossa yhdessä yli koulutusalarajojen ratkotaan erilaisia työelämästä nousseita haasteita ja kehitetään innovaatioita. Lähtökohtaisesti tila mahdollistaa tuotekehityspolun mukaisen projektin kulun, mutta sitä voi joustavasti soveltaa myös muihin tarkoituksiin. Ääntä eristävillä väliseinillä voidaan iso tila jakaa helposti pienempiin tiloihin. OIS-tila on suunniteltu tukemaan opiskelijoiden ja henkilöstön tietojen ja taitojen “ristipölytystä” tarjoamalla rennon ja helposti lähestyttävän ympäristön yhteistyölle ja rajoja rikkovalle pörinälle. Kalusteiden muodolla ja sijoittelulla ryhmiin (kasvotusten) on pyritty vahvistamaan yhdessä tekemisen tuntua. Pitkäkestoiset paikallaan olemiset ovat puuduttavia, joten erilaiset säädeltävät istuinkalusteet sekä sähkösäätöiset pöydät helpottavat ergonomisen työskentelyasennon löytämistä. Pieni keinumisliike istuimessa auttaa keskittymään ja pitää aktiivisena, jolloin myös luovuus lisääntyy. Useat meistä inspiroituvat luonnosta, joten aitojen- tai silkkikasvien tuominen tilaan pehmentää laitosmaisuutta ja edesauttaa luovaa ajattelua.
Tilojen keskeneräisyydellä ja altistamalla tila jatkuvalle muutokselle, kuten kalusteiden uudelleen järjestelylle, on positiivinen vaikutus ryhmätyöskentelyyn ja ideoiden tuottamiseen. Rohkealla värien käytöllä ja tekstiilipinnoilla luodaan virikkeellinen ja aisteja stimuloiva ympäristö, joka on samalla rauhallinen ja turvallinen. Tilassa olevilla tekstiileillä on myös akustoiva vaikutus ja ne lisäävät tilan kodikkuutta. Rento, viihtyisä ja mielenkiintoinen oppimisympäristö edistää opiskelumotivaatiota sekä vaikuttaa positiivisesti oppimistuloksiin.
Olkkari sen sijaan kutsuu vapaamuotoisempaan olemiseen, mutta myös siellä voi kehkeytyä yhteistyöavauksia yli ja ohi perinteisten rajojen. Olkkarin kalustus on kodinomaista sohvineen ja säkkituoleineen. Käyttämällä verhoja tilanjakajina pystytään avoimeen tilaan luomaan kaksi pienempää soppea, joissa voi halutessaan rentoutua – onpa siellä nähty opiskelija päiväunillakin. Pohdittaessa oppimisen uusia muotoja onkin tärkeää huomioida, että parhaat ideat tunnetusti syntyvät epämuodollisissa ympäristöissä esim. kahvikupin ääressä. Näissä ympäristöissä pääsee irrottautumaan vanhoista oppimistyyleistä (makaamalla palmun alla tai istumalla jumppapallolla) ja opetusmenetelmistä (opettajakeskeisesti oppilaat pulpetissa kuunnellen) sekä heittäytymään uudenlaiseen tasavertaiseen rooliin aktiivisesti ja rohkeasti. OIS-ajattelun mukaan oppiminen onkin kollektiivista, jaettua ja kehkeytyvää asiantuntijuutta, jota kukaan ei voi yksin omistaa – edes opettaja.
Myöskään OIS-tilaa ei kukaan varsinaisesti omista, vaan se on kaikille avoin ja neutraali (koulutusalavapaa) kohtaamistila. Tilojen sijainti keskeisellä paikalla korkeakoulujen ja yritysten välittömässä läheisyydessä mahdollistaa myös yhteistyökumppaneiden fyysisen läsnäolon projekteissa sekä toimeksiantajan että aktiivisen projektitoimijan roolissa. Tämä voi myös olla yksi avaintekijä pitkäkestoisessa, tulevaisuutta ennakoivassa kehitystoiminnassa ja suhteessa aitoihin “kentän” toimijoihin
Kun pelkkä tila ei riitä…
Nykyajan innovatiivisia työympäristöjä mallintava oppimisympäristö on yksi keino tarjota työelämävalmiuksia tulevaisuuden asiantuntijoille pirullisten ongelmien ratkaisemiseksi. Syytä on kuitenkin kysyä, ”rakennetaanko” huippuosaajia vanhoilla opetusmenetelmillä ja -tiloilla.
Olemme kuvanneet edellä OIS-oppimista tilojen näkökulmasta. Vaikka olemme keskittyneet vain kahteen hankkeessa rakennettuun fyysiseen tilaan, OIS-periaatteisiin nojaavaa oppimista ja opetusta tapahtuu jatkuvasti erilaisissa tiloissa kampusalueilla ja niiden ulkopuolella. Siinä suhteessa artikkelimme ei tee oikeutusta OIS-hankkeelle ja -oppimiselle koko laajuudessaan.
Kahden konkreettisen tilan kautta olemme pilotoineet ja havainnollistaneet, miten tiloilla mahdollistetaan trialogista oppimista. Fyysiset tilat eivät kuitenkaan yksin riitä. Suurin haaste onkin ”korvien välissä”. Ilman OIS-oppimisen vaatimaa kulttuurin muutosta (kuten tahtoa ja tapoja toimia uusilla tavoilla), ei tilojen tarkoituksenmukainen käyttö voi kukoistaa. Tämä asia nousi esiin mm. tarkastellessamme OIS-tilan käyttöastetta ja -tapoja. Osittain syynä suppealle käytölle voi olla sosiaalinen media ja virtuaaliset tilat, jotka mahdollistavat ryhmätyöskentelyt, ideoinnit ja projektin etenemisen verkossa ilman kasvokkaista kanssakäymistä. Myös tilojen sijoittelulla sekä tietoisuudella niiden olemassa olosta on merkitystä. Jos tila ei ole helposti saatavilla, vaan sijaitsee hieman syrjässä muista toiminnoista, riittääkö opiskelijoilla ja muilla toimijoilla motivaatiota hakeutua tilaan. Vai tehdäänkö töitä helpommin saatavilla olevissa tiloissa, vaikka ne eivät täysin vastaisi tarkoitusta?
Olemme (kuva 8) vakuuttuneita OIS-tilojen tarpeellisuudesta toteutettaessa monialaisia työelämäläheisiä projekteja luovuutta ja innovatiivisuutta korostaen. Siksi OIS-hankkeessa kerättyjä kokemuksia pilottitiloista onkin tärkeää hyödyntää koko kampusta suunniteltaessa, eikä rajata ideointia ja pörinää jatkossa vain erillisiin fyysisiin tiloihin.
Kirjoittajat
Marja Gröhn-Rissanen, projektipäällikkö, TtM, ESH, Savonia-ammattikorkeakoulu, marja-liisa.grohn-rissanen@savonia.fi
Sanna Laulainen, tutkijatohtori, YTT, Itä-Suomen yliopisto, sanna.laulainen@uef.fi
Paula Leinonen, tilasuunnittelija/muotoilija, paula.i.leinonen@gmail.com
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
Paavola Sami (2012) Trialoginen oppiminen. Teoksessa Liisa Ilomäki (toim.) Laatua e-oppimateriaaleihin. E-oppimateriaalit opetuksessa ja oppimisessa. Opetushallitus, Oppaat ja käsikirjat 2012:5, sivut 115–120. http://www.oph.fi/download/144415_Laatua_e-oppimateriaaleihin_2.pdf [Luettu 25.4.2013]
Paavola, Sami & Hakkarainen, Kai (2009). From meaning making to joint construction of knowledge practices and artefacts – A trialogical approach to CSCL. Teoksessa C. O’Malley, D. Suthers, P. Reimann & A. Dimitracopoulou (toim.) Computer Supported Collaborative Learning Practices: CSCL 2009 Conference Proceedings. (pp. 83–92) Rhodes, Creek: International Society of the Learning Sciences.
Opinnäytetyöt
Paula Leinonen, 2011. ParempiOIS : Monialainen yhteistyö avoimessa innovaatioympäristössä
Marjo Vartiainen-Losoi, 2012.Olontila : Paikka työskentelyn ja opiskelun vastapainoksi
Mari Salmela, 2012. KuinkavOISimme? Savonian OIS- hankkeen ydinkysymysten visualisointi
Muu materiaali
Radio- Kantti 20.11.11: OIS antaa luvan innostua oppimisesta.
[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
