2/2014, Koulutus ja oppiminen, Opiskelijat, Tutkimus ja innovaatiot

Simulaatio-oppiminen tuottaa osaamista motivoivasti ja oppijaa aktivoiden

Johdanto

Suomessa on kritisoitu vastavalmistuneiden hoitajien kliinisiä taitoja, vaikka koulutuksessa on lähes puolet käytännön harjoittelua (Paakkonen 2008, Lankinen 2013.) Yksi syy kliinisten taitojen puutteellisuuteen on se, että koulutuksessa tarvitaan runsaasti harjoittelupaikkoja, joista on kuitenkin jatkuvasti pula. Myöskään terveysalan organisaatiot eivät voi tarjota riittävästi autenttisia harjoittelumahdollisuuksia turvallisuuden vaarantumisen tai kiireen takia. Kliinisten taitojen lisäksi terveysalalla tarvitaan vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, joita on tärkeää harjoitella jo opintojen aikana. Ammatillisen vuorovaikutuksen kehittäminen AMK-opinnoissa on pedagogisesti ja praktisesti haastavaa; on harjoiteltava ja analysoitava sitä suhteessa toivottuun hoidolliseen tulokseen.

Ammatillista osaamista voidaan edistää harjoittelemalla suunnitelmallisesti simulaatioilla todenmukaisissa olosuhteissa. Simulaatioita käytetään erityisesti sellaiseen harjoitteluun, jonka osaaminen on työssä välttämätöntä tai jonka harjoittelu on mahdotonta tapausten harvinaisuuden tai riskialttiuden takia. Simulaatiokeskuksen kehittäminen Savonia-ammattikorkeakouluun (SIMULA) ja Simulaatiopedagogiikan kehittäminen (Simupeda) hankkeissa varustettiin simulaatiokeskus ja kehitettiin simulaatio-opetusta. Hankkeita rahoittivat Pohjois-Savon liitto EAKR- ja Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ESR-rahoituksella. Tässä artikkelissa kuvataan simulaatio-opetuksen kehittämistä Savonia ammattikorkeakoulussa.

Kokonaisvaltainen simulaatioharjoittelu terveysalalla

Simulaatioita – virtuaalisimulaatiot, roolipelit ja tapaustyyppiset harjoitukset – käytetään tutkintoon johtavassa ja täydennyskoulutuksessa. Kokonaisvaltaiset simulaatiot ovat tavoitteellisia ja toden tuntuisia harjoituksia, joissa on kliinisen oppimistavoitteen lisäksi tavoite esimerkiksi vuorovaikutuksesta, yhteistyöstä tai muusta sosiaalisesta elementistä. Savoniassa on kehitetty harjoituksia potilaan hoidollisten tarpeiden arviointiin, toimenpiteisiin ja vuorovaikutuksen oppimiseen esimerkiksi äkillisesti sairastuneen tilan arvioinnissa ja pelokkaan potilaan kohtaamisessa. Leikkaushoidon oppimiseen on luotu umpilisäkkeen tulehdusta sairastavan potilaan tarina, jossa potilas siirtyy polikliinisesta hoidosta leikkaussalin kautta heräämöhoitoon. Peräkkäisten simulaatioharjoitusten avulla oppijat hahmottavat leikkauspotilaan hoitopolun kokonaisuutena.

Kuva 1. Oppimien on toiminnallista ja myönteistä osaamisen soveltamista.

Simulaatiossa lavastetaan todenmukainen toimintaympäristö välineiden avulla esimerkiksi vastaanottotilaksi, leikkaussaliksi tai kodiksi. Potilaana on potilassimulaattori tai aito ihminen. Potilassimulaattori puhuu, vastaa ja sillä voidaan harjoitella erilaisia toimenpiteitä sekä mitata elintoimintoja. Jos aito ihminen on potilaana, niin hänet koulutetaan tehtävään. Savoniaan on hankittu kahdeksan simulaattoria ja luotu useita roolihahmoja, joita kouluttajat ovat simuloineet erilaisissa potilastilanteissa.

Simulaatioharjoituksessa on toimijat, jotka ovat harjoituksen mukaisissa ammattirooleissa, ja tarkkailijat, jotka seuraavat harjoitusta jälkipuintitilasta kuvaruudun kautta. Simulaatioiden onnistumiseksi tarvitaan hyvä av-tekniikka, jotta ääni ja kuva siirtyvät laadukkaasti tiloista toiseen mahdollistaen toimijoiden häiriöttömän työskentelyn harjoituksen aikana ja tarkkailijoille sen seuraamisen.

Kuva 2. Ohjaaja työskentelee pelilasin takana av-laittein varustetussa ohjaamossa.

Simulaatiopedagogian oppimiselle turvalliset ja jämäkät raamit

Konstruktivistiseen oppimisnäkemykseen perustuvassa simulaatiossa uutta opitaan aiempaa täydentäen ja uudistaen. Harjoituksessa opittua sovelletaan ja harjoituksen jälkeen arvioidaan toimintaa, tehtyjä päätöksiä ja päätösten taustalla olevia ajattelumalleja.

Oppimista tapahtuu simulaation kaikissa vaiheissa; orientaatiossa ja tilannekuvauksessa (briefing), harjoituksessa ja jälkipuinnissa (debriefing). (Salakari 2010, 17). Oppijoita motivoiva simulaatioharjoitus on mukaansatempaava ja toden tuntuinen, jonka avulla voi eläytyä tilanteeseen. Simuloidussa harjoituksessa voidaan myös pysähtyä miettimään eri ratkaisumalleja, joihin oikeissa hoitotilanteissa ei aina ole mahdollisuutta. Jälkipuinnissa autetaan oppijoita ymmärtämään miten tilanteessa parhaiten toimitaan sekä huomaamaan riskit ja niiden vaikutukset tilanteen etenemiseen. Simulaatioon osallistujat oppivat koko ryhmän ajattelusta ja osaamisesta yhdessä reflektoiden. Tämä tukee työssä tarvittavien yhteistyötaitojen kehittymistä.

Jälkipuinnissa oppijat itse huomaavat oppimistarpeitaan, eikä opettajan useinkaan tarvitse osoittaa kehittämiskohteita. Savoniassa on kokeiltu jälkipuinnin ohjaustapoja, joissa ohjaajan osallistuminen vaihtelee. Opettajajohtoinen systemaattinen jälkipuinti tukee aloittelevia oppijoita reflektiivisyyteen; ohjaaja tekee oppimistavoitteen suuntaisia, ajattelua aktivoivia kysymyksiä ja haastaa myönteisesti kaikkia osallistumaan. Pitkälle edenneiden opiskelijoiden ja työelämäkoulutusten jälkipuinneissa ohjaajan osuus vähenee ja oppijat keskustelevat pääosin keskenään. Ryhmän erilaiset dynamiikat edellyttävät ohjaajalta taitoa johdattaa keskustelua harjoituksen tavoitteen mukaisesti. Jatkossa on tarkoituksena kokeilla opiskelijoiden keskinäisiä jälkipuinteja, jossa opiskelijalle annetaan vastuu johtaa keskustelua sovituissa teemoissa. Näin edistetään opiskelijoiden reflektiivisyyttä, tehostetaan opettajan ajankäyttöä ja antaa mahdollisuuden kohdistaa kalliita harjoittelujaksoja optimaalisesti.

Simulaatioiden kehittäminen työelämän tarpeiden mukaisesti

Savoniassa simulaatioita on käytetty monipuolisesti terveysalalla käytännöllisten tehtäväkokonaisuuksien, työtehtäviin liittyvän ajan hallinnan, vuorovaikutuksen ja ryhmätyötaitojen harjoittelussa. Näyttää siltä, että ammattiin opiskeltaessa simulaatio-oppiminen on tehokkaampaa kuin perinteinen opetus; kliiniset taidot ja hoidon suunnittelutaidot ovat lisääntyneet, tiimityötaidot ja yleinen kriittinen ajattelu kehittynyt ja itseluottamus kasvanut. Myös mahdollisuus tehdä virheitä turvallisissa olosuhteissa on lisännyt oppijoiden ymmärrystä ammatillisesta osaamisesta.

Opiskelijoiden mielestä simulaatiot ovat olleet kannustavia, koska niissä luontevasti yhdistynyt teoriatieto, ja toiminnallisuus on tuottanut kokonaisvaltaisen ymmärryksen ja motivoinut täydentämään osaamista harjoitusten jälkeen. Työelämän ohjaajien mielestä simulaatioilla harjoitelleet opiskelijat ovat olleet aikaisempaa valmiimpia työssään. Simulaationa pidettyihin täydennyskoulutuksiin osallistuneet ovat kokeneet sen tehokkaaksi syväoppimisen mahdollistajaksi, koska harjoitusten avulla on uskaltauduttu tarkastelemaan aikaisempaa osaamista systemaattisesti. Kansainvälisissä tutkimuksissa on osoitettu useita hyötyjä simulaatio-oppimisesta muun muassa henkilöstön lisääntyneenä toimintavarmuutena (Cant & Cooper 2010; Blum, Borglund & Parcells 2010), sujuvina yhteistyö- (Strouse 2010; Fruscione & Hyland 2010) ja päätöksentekotaitoina (Kaddoura 2010, Mullen & Byrd 2013).

Kokeiluissamme kielteistä palautetta on saatu vain vähän ja se on kohdistunut simulaatioissa eläytymisen vaikeuteen. Alkujännityksen lauettua simulaatiot ovat lopulta olleet niin todentuntuisia, että oppijat ovat unohtaneet, että tilanne on harjoitus. Simulaatioiden tuottama tunne-elämys toiminnasta, onnistumisista tai epäonnistumisista, ylipäätään oppimisesta, on ollut kannustavaa.

Simulaatiot innovatiivisesti osaksi opetussuunnitelmaa ja monialaista ja -ammatillista yhteistyötä

Ammattikorkeakouluissa on yhä suurempi tarve tehostaa opetusta. Nykyteknologialla uudistettu simulaatio-opetus, jossa pedagogiikka on mietitty entistä tarkemmin, on tehokas ja mielekäs tapa oppia. Terveysalalla toteutettujen äkillisten tilanteiden harjoittelun lisäksi simulaatioita voidaan aikaisempaa enemmän käyttää muilla aloilla, koska simulaatio-oppiminen edistää kliinistä, vuorovaikutuksellista ja sosiaalista osaamista. Se ei voi täysin korvata harjoittelua todellisissa tilanteissa, mutta se mahdollistaa harjoittelun todellista vastaavissa olosuhteissa turvallisesti.

Terveysalan kliinisten taitojen ja viestinnän lisäksi Savoniassa kokeillaan simulaatioita vieraiden kielten ja ammatillisen opetuksen integroinnissa sekä sosiaalialan koulutuksessa. Moniammatillista koulutusta yliopiston ja toisen asteen kanssa lisätään kokeillen yhteisopetuksen erilaisia tapoja. Muiden alojen oppijat voivat harjoitella simulaatioilla esimerkiksi asiakaspalvelua, neuvottelu- ja johtamistaitoja sekä myynti- tai markkinointitilanteita. Simulaatio-opetusta on tarpeen kehittää myös eri ammattialojen erityisosaamista hyödyntäen; viestintä eri kielillä, hoitamisen taidot ja monipuolinen tekniikka edellyttävät saumatonta yhteistyötä, jota monialaisissa ammattikorkeakouluissa voidaan toteuttaa henkilöstön ja opiskelijoiden osaamista innovatiivisesti yhdistäen.

Simulaatio-opetuksen kehittämiseksi ammattikorkeakouluissa tarvitaan myös menetelmän nykyistä selkeämpää kuvaamista opetussuunnitelmiin, jotta simulaatioista ei muodostu aikansa ohimenevää muoti-ilmiötä. Tarvitaan harkintaa siitä, missä opinnossa ja miten simulaatioita käytetään. Koska simulaatio-opetus on pienryhmäopetusta, sen on oltava tehokasta; harjoituksia tulee edeltää teoreettinen opiskelu esimerkiksi luennoilla tai harjoitusta orientoivilla itseopiskelutehtävillä. Simulaatioharjoitusten tulee olla opintojakson osaamistavoitteiden mukaisia ja edetä siten, että ne ovat alkuun helppoja ja tutustuttavat oppijat sekä simulaatioihin että alan tietoperustaan. Harjoitusten on myös tärkeää olla realistisia, jotta opiskelijat löytävät niistä yhteyksiä työelämään ja omiin kokemuksiinsa.

Jälkipuinti on yhteisöllinen reflektointitilanne, jossa väistämättä kohdataan eri tavoin motivoituneita ja tilanteet kokevia oppijoita. Jälkipuintikeskustelua on tarpeen kehittää niin, että se auttaa oppijoita turvallisesti reflektoimaan ja tunnistamaan osaamisensa kehittämiskohteita. Simulaatioharjoituksessa toimijan roolista muodostunut kielteinen kokemus voi yksilöllisen reflektoinnin ja yhteisen jälkipuintikeskustelun myötä muodostua koko ryhmän merkitykselliseksi oppimiskokemukseksi. Jälkipuintikeskustelussa on myös rakentavasti otettava esiin virheet; oppiminen mallintaa hyvää suoritusta mutta ei välttele huonoa. Sen periaatteen mukaisesti virheistä puhutaan ja ne ovat simulaatio-oppimisen lähteitä. (ks. Cant & Cooper 2010.)

Kirjoittaja

Marja Silén-Lipponen, lehtori, SIMULA-hankkeen projektipäällikkö, FT, Savonia-Ammattikorkeakoulu, marja.silen-lipponen@savonia.fi

Blum C, Borglund S & Parcells D. 2010. High-fidelity nursing simulation: impact on student self-confidence and clinical competence. International Journal of Nursing Education Scholarship 7, 1.

Cant R & Cooper S. 2010. Simulation-based learning in nurse education: systematic review. Journal of Advanced Nursing 66, 3-15.

Corrigan K. 2013. Simulation-based training for pediatric OR nurses. AORN 97, 7-8.

Fruscione R & Hyland D. 2010. Collaborative efforts of nursing students and surgical technology students in the simulation laboratory. Teaching & Learning in Nursing 5, 78-84.

Kaddoura M. 2010. New Graduate Nurses’ Perceptions of the Effects of Clinical Simulation on Their Critical Thinking, Learning, and Confidence. Journal of Continuing Education in Nursing 41, 506-16.

Lankinen I. 2013. Päivystyshoitotyön osaaminen valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden arvioimana. Väitöskirja. Turun yliopisto C363.

Mullen L & Byrd D. 2013. Using simulation training to improve perioperative patient safety. AORN 97, 419-427.

Paakkonen H. 2008. Päivystyspoliklinikkasairaanhoitajan kliininen taito nyt ja tulevaisuudessa. Asiantuntijanäkemys Delfoi-tekniikalla. Väitöskirja. Kuopion yliopisto E 163.

Salakari H. 2010. Simulaattorikouluttajan käsikirja. Eduskills consulting.

Strouse A. 2010. Multidisciplinary Simulation Centers: Promoting Safe Practice. Clinical Simulation in Nursing 6,139-142.

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli