Minna Salakari & Jan Holmberg
Inklusiivisen pedagogiikan keinoin voidaan luoda oppimisympäristöjä, joissa jokainen opiskelija voi tuntea itsensä tervetulleeksi, arvostetuksi ja osalliseksi. Se tarkoittaa opetuksen, ohjauksen ja yhteisön kehittämistä niin, että opiskelijoiden moninaiset taustat, tarpeet ja elämäntilanteet huomioidaan. Erityisesti aikuisopiskelijoiden tukeminen edellyttää joustavuutta, saavutettavuutta ja yhteisöllisyyttä – käytäntöjä, jotka hyödyttävät koko opiskelijayhteisöä.
Inklusiivinen pedagogiikka korkeakouluympäristössä tarkoittaa opetuksen ja yhteisön kehittämistä niin, että jokaisella opiskelijalla on yhdenvertaiset mahdollisuudet oppia, osallistua ja kokea kuuluvansa osaksi korkeakouluyhteisöä. Inklusiivisuuden vahvistaminen näkyy opetuksessa, ohjauksessa ja vuorovaikutuksessa sekä koko korkeakoulun toimintakulttuurissa. (Florian 2019; Lakkala ym. 2019; Koukkari 2016; European Agency for Special Needs and Inclusive Education 2014.)
Yksi keskeisimmistä inklusiivisen pedagogiikan osa-alueista on tukea yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Oppimisympäristöjä kehitetään sellaisiksi, että opiskelijat kokevat olevansa tervetulleita, arvostettuja ja osa yhteisöä. Osallisuutta vahvistetaan, kun luodaan tilaa aktiiviselle osallistumiselle niin opetuksessa kuin korkeakoulun yhteisissä toiminnoissa. Kun edistetään vuorovaikutusta ja yhteisöllistä oppimista opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä sekä opiskelijoiden kesken, se myös tukee tätä tavoitetta. (Florian 2019; Lakkala ym. 2019; Koukkari 2016; European Agency for Special Needs and Inclusive Education 2014.)
Oppimistarpeet ja kulttuurinen moninaisuus inklusiivisessa opetuksessa
Jotta tunnistetaan ja huomioidaan opiskelijoiden moninaisuus, se edellyttää, että opetus ja ohjaus suunnitellaan siten, että opiskelijoiden erilaiset taustat, oppimistyylit ja tarpeet tulevat näkyviksi ja arvostetuiksi. Tämä tarkoittaa muun muassa kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden, neurokirjon, vammojen sekä erilaisten elämäntilanteiden ymmärtämistä ja huomioon ottamista. (Opetushallitus 2025; Pesonen & Nieminen 2021, 23, 39–40.)
Opetuksessa pyritään tarjoamaan joustavia oppimismahdollisuuksia ja yksilöllistä tukea, jotta kukaan ei jää ulkopuolelle tai koe syrjäytyvänsä (Opetushallitus 2025; Pesonen & Nieminen 2021, 23; European Agency for Special Needs and Inclusive Education 2014). Pesonen ja Nieminen (2021, 23, 39–40) korostavat, että inklusiivinen opetus korkeakouluissa vaatii opettajilta valmiutta tunnistaa ja vastata opiskelijoiden erilaisiin tarpeisiin, tarjoten joustavia oppimismahdollisuuksia ja yksilöllistä tukea.
Tärkeä osa inklusiivista pedagogiikkaa on, että opetuksen saavutettavuutta parannetaan: opetus tulee lähtökohtaisesti suunnitella niin, että se on saavutettavaa mahdollisimman monelle ilman erityisjärjestelyjä (mm. Happo & Talonen 2022; Karttunen & Parviainen 2021). Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että hyödynnetään esteettömiä oppimateriaaleja, käytetään monipuolisia opetusmenetelmiä sekä tarjotaan vaihtoehtoisia osallistumisen ja osaamisen osoittamistapoja. Saavutettavuus tukee paitsi yhdenvertaisuutta, myös oppimisen sujuvuutta ja motivaatiota koko opiskelijajoukolle.
Miten tukea aikuisopiskelijoiden osallisuutta ja oppimista?
Korkeakoulutuksessa opiskelee yhä enemmän aikuisia, joilla on hyvin moninaisia elämäntilanteita, taustoja ja oppimispolkuja. Myös aikuisopiskelijoiden kohdalla on erityisen tärkeää, että vahvistetaan inklusiivista pedagogiikkaa. Olemme omalla urallamme havainneet, että aikuisopiskelijat yhdistävät usein opiskelun työn, perhe-elämän ja muun arjen vaatimusten kanssa, mikä luo tarpeen joustaville opetusjärjestelyille ja ymmärrykselle erilaisista oppimisen reiteistä.
Inklusiivisen pedagogiikan kolme keskeistä elementtiä ovat joustavuus, yhteisöllisyys ja saavutettavuus.
On tärkeää huomioida, että erityisesti aikuisoppijat tuovat oppimisympäristöön mukanaan arvokkaita kokemuksia ja osaamista, mutta samalla heillä voi esimerkiksi olla pidempi tauko opiskelusta, haasteita digitaalisten oppimisympäristöjen hallinnassa tai epävarmuutta opiskelutaidoistaan. Inklusiivinen pedagogiikka tarkoittaa tällöin selkeää viestintää, vaiheistettuja tehtäviä, mahdollisuuksia vertaisoppimiseen sekä sitä, että opiskelijoita rohkaistaan tuomaan esiin omaa osaamistaan ja kokemuksiaan. (mukaillen Pesonen & Nieminen 2021, 119–120.)
Kun aikuisopiskelijoiden keskuudessa tuetaan osallisuutta, se tarkoittaa myös, että heidät kohdataan yksilöinä – ei vain oppijoina vaan myös työelämän, perhe-elämän ja yhteiskunnan aktiivisina toimijoina. Mahdollisuus tulla kuulluksi, osallistua vuorovaikutukseen sekä oppia yhdessä muiden kanssa vahvistaa sekä oppimismotivaatiota että sitoutumista opintoihin. Inklusiivisessa korkeakouluyhteisössä tunnistetaan tämä ja rakennetaan oppimista tukevia käytäntöjä, jotka palvelevat koko opiskelijakuntaa, myös heitä, jotka palaavat opintojen äärelle vuosien tauon jälkeen. (Opetushallitus 2024; Hogan & Sathy 2022, luku 1; European Agency for Special Needs and Inclusive Education 2014).
Joustavuus, yhteisöllisyys ja saavutettavuus opetuksen keskiössä
Oman opettajuutemme aikana olemme huomanneet, että yksi konkreettinen tapa vahvistaa inklusiivista pedagogiikkaa korkeakouluissa on tarjota opiskelijoille joustavia oppimismuotoja: opiskelija voi osallistua opetukseen paikan päällä, etäyhteydellä tai katsomalla tallenteen itselleen sopivaan aikaan. Joustot ovat erityisen merkityksellisiä aikuisopiskelijoille, joilla on usein työn, perhe-elämän tai muiden velvoitteiden asettamia rajoitteita.
Selkeä ja saavutettava viestintä on mielestämme toinen keskeinen tekijä inklusiivisessa opetuksessa. Kun opintojaksokuvaukset, tehtävänannot ja aikataulut ovat selkeästi jäsenneltyinä verkkoalustoilla ja oppimateriaalit ovat esteettömiä, tukee tämä kaikkien opiskelijoiden mahdollisuuksia hahmottaa kokonaisuuksia ja suunnitella omaa oppimistaan. Erityisesti opiskelijat, joille suomen kieli on toinen kieli tai jotka tarvitsevat erityistä tukea oppimiseen, hyötyvät saavutettavista ja selkokielisistä materiaaleista. (Opetushallitus 2024; Hogan & Sathy 2022, luku 2 ja luku 5; European Agency for Special Needs and Inclusive Education 2014.)
Kolmantena keskeisen tekijänä mainitsemme yhteisöllisyyden rakentamisen ja vertaisoppimisen tukemisen. Ne ovat olennainen osa inklusiivista pedagogiikkaa (Hogan & Sathy 2022, luku 5). Opiskelijoita tuleekin rohkaista jakamaan omia kokemuksiaan työelämästä tai aiemmista opinnoista, jolloin erilaiset näkökulmat rikastuttavat oppimisprosessia. Ryhmätöitä ja yhteistoiminnallisia tehtäviä tulee suunnitella niin, että opiskelijoiden erilainen osaaminen ja tausta nähdään voimavarana.
Kirjoittajat
Minna Salakari, filosofian tohtori, lehtori, Turun ammattikorkeakoulu, minna.salakari(at)turkuamk.fi
Jan Holmberg, sairaanhoitaja (YAMK), ammatillinen opettaja, erityisasiantuntija, Turun ammattikorkeakoulu, jan.holmberg(at)turkuamk.fi
Lähteet
European Agency for Special Needs and Inclusive Education. (2014). Viisi keskeistä viestiä inklusiiviseen opetukseen: Teoriasta käytäntöön. https://www.european-agency.org/sites/default/files/Five_Key_Messages_for_Inclusive_Education_FI.pdf
Florian, L. (2019). On the necessary co-existence of special and inclusive education. International Journal of Inclusive Education, 23(7–8), 691–704. https://doi.org/10.1080/13603116.2019.1622801
Happo, I., & Talonen, E. (2022). Saavutettavuuden edistäminen koulutuksessa on meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Oamk Journal. https://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2022102563263
Hogan, K. A., & Sathy, V. (2022). Inclusive teaching: Strategies for promoting equity in the college classroom. West Virginia University Press.
Karttunen, J., & Parviainen, T. (2021). Keskustelua sosiaalisesta ja koulutuksellisesta inkluusiosta. https://blogit.jamk.fi/aokkhankkeet/keskustelua-sosiaalisesta-ja-koulutuksellisesta-inkluusiosta
Koukkari, M. (2016). Inklusiivinen oppimisympäristö on opiskeluyhteisö kaikille. ePooki – Oulun ammattikorkeakoulun verkkojulkaisu, (34). https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/121402/ePooki%2034_2016%20Inklusiivinen%20oppimisymparisto.pdf
Lakkala, S., Takala, M., Miettunen, H., Kyrö-Ämmälä, O., Sarivaara, E., & Kielinen, M. (2019). Steps towards and challenges of inclusive education in northern Finland. In M. C. Beaton, D. B. Hirshberg, G. R. Maxwell, & J. Spratt (Eds.), Including the North: A comparative study of the politics on inclusion and equity in the circumpolar North (pp. 125–142). University of Lapland. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-136-1
Opetushallitus. (2025). Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kulttuurinen-moninaisuus-ja-kielitietoisuus
Pesonen, H., & Nieminen, J. H. (2021). Huomioi oppimisen esteet. Santalahti Kustannus.
Abstract
Inclusive pedagogy in higher education aims to create learning environments where all students have equal opportunities to participate, learn, and feel a sense of belonging. This approach emphasizes community-building, flexible teaching practices, and accessible learning materials, particularly benefiting adult learners with diverse backgrounds and life situations.
Recognizing and responding to students’ varied needs, for example cultural diversity, neurodiversity, and differing learning styles are essential. Inclusive teaching involves clear communication, peer learning, and practices that value students’ prior experiences. By fostering flexibility, accessibility, and a sense of community, inclusive pedagogy supports student engagement and success across the entire academic spectrum.
Vastaa