Resilienssiajattelusta suuntaa osallistuvaan TKI-toimintaan

Kiinnostus sosio-ekologiseen resilienssiajatteluun (mm. Stockholm Resilience Centre) välineenä edistää kestävää kehitystä on pandemian myötä lisääntynyt. Metropolian koordinoimassa Augmented Urbans -hankkeessa (myöh. AU, 2018–2021) tutkimme yhdessä Itämeren alueen kaupunkien ja korkeakoulujen kanssa, miten ennakoimattomiin muutoksiin varautuminen, resilienssiajattelu, voitaisiin paremmin sisällyttää osaksi kaupunkisuunnittelua (kuva 1). Tässä asiantuntija-artikkelissa AU-kehitystyö toimii esimerkkinä resilienssiajatteluun ja yhteiskehittämiseen pohjautuvasta TKI-toiminnasta. Reiluun ja ihmisten hyväksyttävissä olevaan siirtymään kohti ekologisesti kestävää yhteiskuntaa tarvitaan laajaa osallisuutta ja yhteisen ymmärryksen rakentamista (Sitra 2020), joka mahdollistuu osallistuvassa tutkimuskumppanuudessa (Sipari 2021).

Augmented Urbans ‒ resilienssiperiaatteista käytäntöön

Augmented Urbansin paikalliset pilotoinnit (kuva 1) toteutettiin kahdessa muotoiluajattelun kaksoistimanttimallin vaiheessa (Design Council UK, ks. hankkeen sovellus kuviossa 1). Yhteiskehittämistä tehtiin sekä paikallisten sidosryhmien kanssa että hanketasolla. Yhteinen ymmärrys resilienssiajattelusta ja sen käytännön soveltamisesta kasvoi prosessin aikana. Resilienssi voi tilanteesta riippuen olla joko hyvä tai huono ominaisuus, riippuen siitä, tukeeko kyseinen järjestelmä kestävää kehitystä.

Keskeisenä viitekehyksenä toimivat seitsemän resilienssiperiaatetta (Biggs ym. 2012). Metropolian ja Gävlen yliopiston yhteistyönä hankkeen piloteista tunnistettiin käytännön esimerkkejä periaatteiden tavoista näkyä ja toteutua kaupunkisuunnittelussa. Tavoitteena oli havainnollistaa resilienssiajattelun käsitteitä kaupunkisuunnittelijoille ja muille hankekumppaneille. Koska periaatteet limittyvät yhteen ja tarjoavat näkökulmia sekä suunnitteluprosessien että suunnitelmien tarkasteluun, laadittiin lisäksi syventävä työpajakokonaisuus, jossa kaupunkisuunnittelijat ohjataan pohtimaan suunnittelualueitaan yksityiskohtaisemmin eri resilienssiperiaatteiden ja kestävän kehityksen ulottuvuuksien kautta.

Ensimmäinen resilienssiperiaate kannustaa monimuotoisuuden ja jopa redundanssin vaalimiseen: erilaisista toimijoista, lajeista ja tiedon lähteistä muodostuvat kokonaisuudet pystyvät useimmiten reagoimaan muutoksiin paremmin kuin keskenään samankaltaiset ryhmät (mt., 425). Viimsin pilotissa periaatetta sovellettiin alueen pääkatua ja sen ympäristöä suunniteltaessa. Uusi suunnitelma koostuu vaihtelevista, monikäyttöisistä ja eri toimintoja mahdollistavista kaupunkitiloista, joissa on huomioitu myös lajikirjoa.

Toinen periaate, kytkeytyminen, voi sekä vahvistaa että heikentää sosio-ekologisten järjestelmien resilienssiä; oli kyse sitten tiedon liikkumisesta, järjestelmätason linkityksistä tai fyysisen ympäristön ratkaisuista. Vahvasti linkittyneet järjestelmät toipuvat usein nopeasti häiriöistä, mutta toisaalta se voi johtaa häiriöiden nopeaan leviämiseen. (Mt., 428.) Periaate kääntyy käytännöksi Tallinnan pilotissa (kuva 2), jossa kaupunkia halkova entinen voimalinjan suoja-alue muuntuu monikäyttöiseksi puistotilaksi ja eri kaupunginosia yhdistäväksi pyöräilyn, jalankulun ja joukkoliikenteen käytäväksi.

Kolmas periaate kiinnittää huomiota järjestelmän toisiinsa yhteydessä olevien osien väliseen vuorovaikutukseen; mitkä tekijät vahvistavat tai heikentävät järjestelmää ja miten näitä voidaan seurata (mt., 431). Muuttujia tunnistamalla ja niihin vaikuttamalla voidaan pyrkiä säätämään järjestelmiä. Tukholman kokeilussa virtuaalitodellisuus valjastettiin avuksi kaupunkitilaan vaikuttavien, pitkälti näkymättömien, muuttujien nostamiseksi yhteiseen keskusteluun (kuva 3).

Neljäs periaate, Complex Adaptive Systems -systeemiajattelun vahvistaminen, perustuu sosio-ekologisten järjestelmien ymmärtämiseen monimutkaisina ja ennakoimattomina riippuvuussuhteiden verkostoina, joihin liittyy lukemattomia eri näkökulmia. Näitä ymmärtääkseen on ymmärrettävä myös järjestelmän toimijoiden tapaa ajatella ja ajatusmallien vaikutusta heidän toimintaansa (mt., 432). Cesiksen pilotissa periaatetta sovellettiin yhdistämällä eri toimijoiden ‒ ml. koululaiset, ikäihmiset, matkailijat, yrittäjät ‒ yhteiskehittelyn tulokset (mm. tunnistetut sosiaaliset ja kulttuuriset arvot sekä ideat aktiviteeteiksi, matkailupalveluiksi ja luontoa suojeleviksi ratkaisuiksi) ja ilmakuvaamistekniikalla tunnistetut tiedot alueen biotoopeista suunnitelmaan, jossa arvokkaana luontokohteena suojeltu Gauja-joen ympäristö kytketään tiiviimmin osaksi kaupunkia.

Monimutkaisuutensa lisäksi sosio-ekologiset järjestelmät ovat elävinä järjestelminä jatkuvassa muutoksessa. Näin ollen myös olemassa olevaa tietopohjaa ja käytäntöjä on jatkuvasti päivitettävä ja tarkistettava. Viidennessä resilienssiperiaatteessa, oppimiseen kannustamisessa, korostuukin jatkuva oppiminen, käytännön kokeilut ja iteratiivinen kehitystyö (mt., 434). Gävlen pilotissa kehitettiin muun muassa AR-sovellusta, joka opastaa huolehtimaan biodiversiteetiltään rikkaammista julkisista tiloista.

Kuudes periaate, eri toimijoiden laaja-alainen osallistuminen, rakentaa onnistuessaan luottamusta, luo keskinäistä ymmärrystä ja auttaa tunnistamaan muussa tapauksessa ehkä huomiotta jääviä näkökulmia (mt., 436). Helsingin pilotissa tuettiin usealla eri tavalla kaupunkilaisten osallistumismahdollisuuksia Teollisuuskadun kaavarungon suunnitteluprosessiin (video 1). Hankkeessa järjestettiin muun muassa kolme pop-up-tapahtumaa, joissa alueen suunnittelusta vastaavat arkkitehdit ja muut kaupungin asiantuntijat olivat paikalla tapaamassa kaupunkilaisia ja esittelemässä meneillään olevaa suunnitteluvaihetta.

Video 1 : Helsingin pilotissa kokeiltiin erilaisia työkaluja, myös VR-sovelluksia, osallistuvan kaupunkisuunnittelun tueksi https://youtu.be/Odabd5eMlYM

Seitsemäs periaate on edistää jaettua ja moninapaista hallintoa. Instituutioiden ja hallintoportaiden välinen yhteistoiminta vahvistaa yhteyksiä ja oppimista, mikä puolestaan nopeuttaa reagointia muutokseen (mt., 437). AU-työ Riian alueella kohdistui Daugava-joen resilienssiä vahvistavan hallintoyhteistyön sekä data-aineiston jakamiskäytännön muodostamiseen. Paikallistiimi pyrki myös pienillä, harkituilla interventioilla käynnistämään muutosta ihmisten työ- ja ajattelutavoissa kohti vahvempaa ympäristötietoisuutta ja halua toimia resilienssin puolesta.

Kohti osallistuvaa TKI-kumppanuutta

Osallistuvassa tutkimuskumppanuudessa kaikkien asianosaisten yhdenvertaista osallistumista mahdollistetaan TKI-prosessin kaikissa vaiheissa tutkimusaiheen määrittämisestä alkaen (Lehtonen ym. 2020; Sipari 2020). Osallistuminen, kestävän kaupunkiympäristön suunnittelu ja uuden teknologian sekä muotoiluajattelun hyödyntäminen ovat keskiössä myös EU:n Uusi eurooppalainen Bauhaus -aloitteessa, joka heijastelee laajempaa TKI-toimintaympäristön muutosta. Ammattikorkeakoulun kumppanuuteen perustuvilla ekosysteemeillä on mahdollisuudet ja valmiudet toimia tällaisessa muutoksessa.

Metropolian TKI-toiminnassa toimintaperiaate ”ihminen edellä” merkitsee vahvaa painotusta ihmisten ja yhteiskunnan kestävään kehitykseen perustuvaan hyvinvointiin (Vilkuna 15.12.2020). Tätä tukevat Metropolian innovaatiokeskittymät, joissa TKI-toiminnan lähtökohtana ovat yhteiskunnalliset ilmiöt, joihin haetaan ratkaisuja monialaisen yhteistyön kautta. Niissä osallisina ovat eri toimijaryhmät kuten yliopistot ja korkeakoulut, yritykset, julkinen sektori ja kansalaiset sekä kansalaisjärjestöt (Elomaa-Krapu ym. 2020). Meneillään oleva, Kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä -hanke (myöh. Hytke, 2021–2023) tähtää kestävän hyvinvoinnin edistämiseen ihmisten arjessa teknologiaa hyödyntämällä. Tarkoituksena on rakentaa osallistuvaa TKI-toimintamallia Metropolialle sen verkostoissa hyödynnettäväksi. Kuviossa 2 kuvataan hankkeen toimenpiteitä ja suunniteltua etenemistä.

Osallistuvan tutkimuskumppanuuden arvoja ovat avoimuus, kunnioitus ja yhdenvertaisuus tiedon tuotossa, jakamisessa ja hyödyntämisessä. Siinä tunnistetaan ja tunnustetaan jokaisen osallistujan ainutlaatuinen asiantuntijuus, joka rikastaa yhteisen ymmärryksen rakentumista (Sipari 2020). Näitä samoja arvoja ja periaatteita on tunnistettavissa edellä esitetyissä, AU-hankkeessa sovelletuissa resilienssiperiaatteissa. Taulukossa 1 tarkastellaan, miten resilienssiperiaatteita voitaisiin soveltaa osallistuvan tutkimuskumppanuuden rakentamisessa osana Hytke-hankkeessa kehitettävää toimintamallia.

Taulukko 1: Augmented Urbans -kokemuksista tunnistettuja huomioita osallistuvan TKI-kumppanuuden rakentumiseen Hytke-hankkeessa

RESILIENSSIPERIAATE	HUOMIOITA OSALLISTUVAAN TKI-KUMPPANUUTEEN
Monimuotoisuuden vahvistaminen	- Moninaisuus yhteiskehittäjäjoukon kokoamisessa, huomioitava myös resursointi (aikaa ja puitteet kehittämiselle) - Monimuotoisuuden huomiointi myös yhteiskehitettävässä ratkaisussa
Yhteenkytkeytyminen ja linkittyminen	- Yhteiskehittäjien välistä vuorovaikutusta tukevat ratkaisut - Linkittyminen kehittämiskohteena olevaan ilmiöön liittyviin verkostoihin ja tietolähteisiin - Yhteiskehityksen tulosten avoin jakaminen - Yhteiskehitettävän ratkaisun kytkeminen osaksi olennaisia (mm. sosiaalis-, teknis-, taloudellisia) järjestelmiä
Hitaiden muuttujien ja palauteketjujen tunnistaminen	- Yhteiskehittämiskohteena olevan ilmiön vuorovaikutussuhteiden ymmärtäminen sekä tietotarpeiden tunnistaminen yhteiskehittämisprosessin kohdentamiseksi oikein - Menetelmät hitaiden muuttujien seuraamiseksi
Complex Adaptive Systems -ajattelun vahvistaminen	- Pyrkimys ymmärtää yhteiskehittämiskohteena olevaa ilmiötä monimuotoisuudessaan - Eri toimijaryhmien kartoitus ja pyrkimys ymmärtää heidän ajatteluaan ja toimintatapojaan - Linkittyvien sosiaalisten, ekologisten ja taloudellisten järjestelmien hahmottaminen, tietotarpeiden tunnistus ja näiden kokoaminen - Menettelyt koostaa eri tietoaineistoja yhteiskehittelyn pohjaksi
Oppimiseen kannustaminen	- Yhteisoppimisen menettelyt, mm. oppimisen fasilitointi ja opitun näkyväksi tekeminen - Käytännön kokeilut, simulaatiot ja testaus sekä näiden arviointi
Laaja-alaisen osallistumisen vahvistaminen	- Puitteiden luominen merkitykselliselle osallistumiselle, mm. ennakkovalmistautuminen, keinot eri osallistujaryhmien tavoittamiselle, selkeä viestintä, osallistumisen tekeminen mahdollisimman “vaivattomaksi” - Osallistumisen fasilitointi ml. kunnioittava kohtaaminen, luottamuksen rakentaminen, vastavuoroisuus ja tasa-arvoinen jakaminen
Jaetun ja moninapaisen hallinnon edistäminen	- Keskeisten toimijoiden tunnistaminen ja sitouttaminen yhteiseen kehittämiseen - Vastuun jakaminen jo yhteiskehittämisvaiheessa - Jatkosta sopiminen; yhteiskehittämisen kumppaneiden voimaantuminen ja vastuuttaminen yhteiskehitetyn ratkaisun ylläpitämisestä ja edelleen kehittämisestä myös hankkeen päätyttyä

Askeleita tulevaisuuteen yhdessä

Siirtymä ekologisesti kestävään yhteiskuntaan vaatii monenlaista osaamista ja eri lähestymistapoja, jotka heijastuvat tulevaisuuden TKI-toimintaan. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteet ovat kokonaisuus, jossa systeemisyyden ymmärtäminen ja sen mukaan toimiminen on oleellista ‒ kyse on kestävyyden eri ulottuvuuksien yhteensovittamisesta (Varis & Ylönen 2021, 23). Resilienssiajattelu periaatteineen tarjoaa suuntaviivoja tälle ajatukselle perustuvan TKI-toimintamallin luomiseen ja kestävän tulevaisuuden rakentamiseen yhdessä.

Metropolian innovaatiokeskittymien kehittämisessä on tunnistettu tärkeäksi, miten vuorovaikutus ja yhteistoiminta rakentuvat systeemisessä kokonaisuudessa kestävää hyvinvointia edistäväksi osallistuvaksi TKI-kumppanuudeksi. Osallisuus synnyttää merkityksellisyyden kokemuksia, joista kestävä hyvinvointi osaltaan kumpuaa (Salonen 9.7. 2021). Hytke-hanke koordinoi seuraavan kahden vuoden ajan tätä kehitystyötä Metropoliassa ja hyödyntää työssään tässä artikkelissa esiteltyjä, tunnistettuja huomioita osana osallistuvan TKI-kumppanuuden sekä siihen liittyvän arvioinnin viitekehyksen yhteiskehittämistä. Lisäksi hankkeessa toteutetaan kestävän hyvinvoinnin edistämiseen kohdentuvia käytännön pilotointeja osallistuvan TKI-toimintakulttuurin vahvistamiseksi.

Ammattikorkeakouluilla on merkittävä, mutta osin vielä lunastamaton rooli sekä kestävän kehityksen että ekososiaalisen sivistyksen edistäjinä (Varis & Ylönen 2021, 22–23). Kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen pyrkivä resilienssiajattelu ja eri toimijoiden yhdenvertaista osallistumista mahdollistava tapa tehdä TKI-toimintaa tarjoavat avaimia sen täyttämiseen.

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS