Sulautuvalla opetuksella vastauksia koulutuksen haasteisiin
Sairaanhoitajakoulutuksen, samoin kuin muiden käytännön ammatteihin valmistavien ammattikorkeakoulutusten, haasteena on kehittää koulutusta nykyistä paremmin vastaamaan nykyisen ja tulevaisuuden yhteiskunnan vaatimuksiin. Muun muassa tutkitun tiedon lisääntyminen ja helppo saatavuus sekä teknologian nopea kehitys ovat muuttaneet eri alojen käytäntöjä ja todellisuutta viimeisten vuosien aikana. Työelämän käytäntöjen muuttumisella on suora vaikutus koulutukseen. Koulutuksen pitää kyetä vastaamaan yhteiskunnasta ja työelämästä tuleviin haasteisiin. Esimerkiksi lisääntynyt aikuisopiskelijoiden määrä ja oppijoiden erilaiset yksilölliset tarpeet ovat ilmiöitä, jotka pitää huomioida opetusta suunniteltaessa. Työelämän kehittämisen mahdollistavat opetussuunnitelmat ja pedagogiset ratkaisut edellyttävät koulutusorganisaatioiden ja työelämän organisaatioiden tiivistä yhteistyötä. Sulautuvan opetuksen viitekehyksessä toteutettu koulutus saattaa olla tarkoituksenmukainen malli lähestyä edellä mainittuja haasteita. Sulautuvassa opetuksessa rakennetaan oppimisympäristö, jossa yhdistyvät lähiopetus ja tietoverkkojen kautta tapahtuva opetus (Graham 2005). Oppimisympäristöön voidaan myös yhdistää työssä ja työstä oppiminen sekä vanhemman kollegan mentorointi, kuten tässä artikkelissa kuvatussa SaWe-hankkeessa toteutetussa sairaanhoitajakoulutuksessa tehtiin.
Sulautuvan SaWe-koulutuksen periaatteet
Savonia-ammattirkorkeakoulun SaWe-hankkeessa (Sairaanhoitajaksi verkossa ja verkostoissa) toteutettiin sairaanhoitajien aikuiskoulutus sulautuvana opetuksena vuosina 2010–2013. Koulutuksessa oli tavoitteena, että valmistuvilla sairaanhoitajilla on kyky kehittää asiantuntijuuttaan ja että he ovat itseohjautuvia. Tavoitteena oli myös, että heillä on ongelmanratkaisu- ja päätöksentekokyky sekä valmius kehittää työtään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Hakkaraisen (2004) mukaan nykyisen ja tulevaisuuden työelämän osaaminen ei ole vain yksilöllistä asiantuntijuutta ja yksilön taitoja, vaan työelämässä edellytettävä osaaminen on enemmänkin verkostojen ja erilaisten tiimien yhteisöllistä asiantuntijuutta sekä jaettua tietämystä ja osaamista. Tynjälä (2010) yhdistää tasokkaaseen oppimiseen teoreettisen, käytännöllisen ja sosiokulttuurisen tiedon sekä itsesäätelytiedon integraation. Hänen mukaansa eri tiedonlajien tulee olla koulutuksessa koko ajan läsnä, jotta oppijan asiantuntijuus kehittyy. Asiantuntijuuden kehittymisessä on myös tärkeää, että oppija osallistuu asiantuntijayhteisöjen toimintaan. Harjoittelu aidoissa työympäristöissä sekä muut työelämässä käytettävät opiskelumuodot, kuten erilaiset työelämän kanssa yhteistyössä toteutettavat projektit, ovatkin tärkeä osa opiskelua ja osaamisen kehittymistä.
Koulutuksen toteutus
Koulutuksessa käytettiin sekä teknologian että uudenlaisen pedagogiikan tuomia mahdollisuuksia. Koulutuksen oppimisympäristö rakennettiin sulautuvan oppimisen periaatteiden mukaisesti (KUVIO 1). Tällä tavalla rakennettu oppimisympäristö mahdollistaa opiskelijan opiskelun ja oppimisen niin, että opiskelussa vuorottelevat ja lomittuvat luokkaopetus, yksin ja ryhmässä tapahtuva itsenäinen opiskelu sekä käytännön harjoittelussa ja omalla työpaikalla tapahtuva oppiminen.
Moodle toimi SaWE-koulutuksen oppimisympäristönä. Moodlen rinnalla käytettiin netistä vapaasti saatavilla olevia ryhmätyökaluja kuten Google Docsia esimerkiksi ryhmätehtävien työskentelyalueena. Opiskelijat rakensivat myös henkilökohtaisen oppimisympäristön, Personal Learning Environment (PLE) blogina. PLE toimi erityisesti harjoittelun tukena. PLE:ssa opiskelija, käytännön harjoittelun ohjaaja ja harjoittelua ohjaava opettaja kävivät vuoropuhelua opiskelijan oppimisesta kunkin harjoittelun ajan. Näiden työkalujen lisäksi opiskelijoilla oli käytössä Savonia ammattikorkeakoulun sähköinen eHOPS opiskelun suunnittelun ja etenemisen seurannan välineenä.
Koulutus sisälsi 26–30 lähiopiskelupäivää vuodessa. Lähiopiskelupäivien sisältö pyrittiin suunnittelemaan niin, että se tuki opiskelijan itsenäistä oppimista. Lähiopiskelupäivät sisälsivät aktivoivia luentoja, simulaatioita ja seminaarityyppistä työskentelyä. Opiskelijoiden osaamisen arvioinnissa käytettiin tenttejä (yksilö/ryhmä), erilaisia kirjalliset tuotoksia ja käytännön osaamisen näyttöjä. Oleellinen osa arviointia olivat itse- ja vertaisarviointi.
Ryhmässä tapahtuvaa opiskelua varten opiskelijat oli jaettu 6–7 hengen kiinteisiin, koko koulutuksen ajan pysyviin ryhmiin. Ryhmien muodostamisen periaatteena oli, että ryhmän jäsenet ovat mahdollisimman erilaisista työympäristöistä. Tällä haluttiin turvata se, että erilaisista kokemusmaailmoista ja monenlaisista lähtökohdista tuleva kokemustieto hyödyttää ja edesauttaa parhaiten ryhmien oppimista.
SaWe-koulutuksen suunnittelu ja toteutus koulutusorganisaation ja harjoitteluorganisaatioiden yhteistyönä
Koska tarve koulutukseen tuli sekä koulutuksen että työelämän näkökulmista – yhteiskunnan, koulutuksen ja terveydenhuollon organisaatioiden muutoksista nousi tarve kehittää koulutusta joustavammaksi, työelämälähtöisemmäksi ja uusinta teknologiaa hyödyntäväksi (Jokinen ym., 2010) – lähtökohdat koulutusorganisaation ja terveysalan organisaatioiden yhteistyölle ja koulutuksen yhteissuunnittelulle olivat hyvät. Työelämän organisaatiot olivat tiiviisti mukana koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa koko prosessin ajan. Koska koulutus toteutui hankkeessa, yhteistyön keskeisiä toimintamuotoja olivat ohjausryhmän ja projektiryhmän kokoukset. Projektiryhmä, jossa oli opettajien lisäksi työelämän edustajia ja opiskelijoita, kokoontui säännöllisesti suunnittelemaan ja arvioimaan koulutusta. Myös ohjausryhmä oli aktiivinen koulutuksen kehittämisessä – opetussuunnitelmaa tarkasteltiin ja arvioitiin myös sen kokouksissa koko hankkeen ja koulutuksen ajan.
Harjoitteluorganisaatioissa toimivien ammattilaisten rooli oli merkityksellinen opiskelijoiden ohjauksessa. Harjoittelujaksojen aikana jokaisella opiskelijalla oli henkilökohtainen ohjaaja. Ohjaajan rooli oli lähiohjauksen lisäksi tukea opiskelijaa reflektioimaan PLE-ympäristössä. Lähes jokaisella opiskelijalla oli opettajatuutorin ja harjoittelua ohjaavan opettajan lisäksi omasta työpaikastaan sairaanhoitaja henkilökohtaisena mentorina. Työpaikan mentori tuki opiskelijoiden ammatillisen identiteetin kehittymistä ja sosiaalistumista sairaanhoitajan ammattiin. Mentoreille järjestettiin koulutusta ja tapaamisia koko koulutuksen ajan.
Koulutuksen haasteet
Opettajien kokemat haasteet liittyivät sulautuvan opetuksen pedagogiikkaan: vaikkakin opettajat kokivat, että sulautuvan opetuksen yhteissuunnittelu ja toteutus oli innostavaa ja opettajan ammattitaitoa kehittävää, niin yhteissuunnittelu ja oppimistavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta tarkoituksenmukaisten oppimisaktiviteettien kehittäminen vei runsaasti aikaa. Sulautuvaan opetusta suunniteltaessa on ilmeistä, että opetuksessa mukana olevat opettajat tarvitsevat tietoa erilaisista pedagogisista lähestymistavoista ja tukea opetuksen ja oppimisen uudelleen suunnitteluun ja toteutukseen. (Jokinen & Mikkonen, 2013.)
Opiskelijoiden näkökulmasta suurin haaste liittyy siihen, miten koulutuksessa pystytään ottamaan entistä paremmin huomioon aikuisopiskelijoiden erityispiirteet. Kehitettäviä asioita ovat: aikuisopiskelijoiden aikaisemmin hankitun osaamisen huomiointi, lähiopetuksen ja itsenäisen opiskelun suhde ja sisällöt, aikuiselle mielekkäät ja tarkoituksenmukaiset oppimismenetelmät ja -tehtävät ja joustavuus opintojen suorittamisessa. (Jokinen & Mikkonen, 2011.)
Yhteenveto
Artikkelissa kuvatun hankkeen ja aikuiskoulutuksen myötä koulutusorganisaation ja harjoittelupaikkojen yhteistyö tiivistyi; myös opiskelijat olivat aiempaa huomattavasti enemmän opetuksen suunnittelussa mukana; kehitettiin uudenlainen, joustava koulutusmalli, jossa on laaja näkemys oppimisympäristöistä. Hankkeen myötä opittiin myös asioita, joita ei alun perin hanketta suunniteltaessa edes ymmärretty laittaa tavoitteisiin. Koulutuksen ja hankkeen myötä esimerkiksi mentorointia on kehitetty ja kehitetään edelleen.
SaWe-hankkeessa toteutetun sairaanhoitajakoulutuksen kokemusten mukaan voidaan sanoa, että sulautuva opetus sopii hyvin aikuiskoulutuksena toteutettavan koulutuksen toteutusmuodoksi. Sulautuvan opetuksen oppimisympäristö on parhaimmillaan merkityksellinen sekä opiskelijan oppimisen, työelämän kehittämisen että opettajien ammatillisen kehittymisen näkökulmasta. Etenkin silloin kun sulautuvaan oppimisympäristöön yhdistetään lähi- ja verkko-opetuksen lisäksi työssä ja työstä tapahtuva oppiminen, se edistää teorian ja käytännön integrointia, lisää opiskelijoiden motivaatiota ja sitoutumista oppimiseen ja tuottaa hyviä oppimistuloksia. Opiskelijoiden, työelämän toimijoiden ja opettajien yhteistyö kehittää myös työpaikkoja. Lisäksi sulautuvan opetuksen yhteissuunnittelu ja toteutus tukee opettajien ammatillista kasvua.
Kirjoittajat
Pirkko Jokinen, yliopettaja, TtT, Savonia-ammattikorkeakoulu, Terveysala Kuopio, pirkko.jokinen@savonia.fi
Irma Mikkonen, yliopettaja, KT, Savonia-ammattikorkeakoulu, Terveysala Kuopio, irma.mikkonen@savonia.fi
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
Graham, R.G. 2006. Definition, Current Trends and Future Directions. In: C. J. Bonk & C. Graham (Eds.) The Handbook of Blended Learning: Global Perspectives, Local Designs. San Francisco, CA: Pfeiffer Publications, 3–21
Jokinen, P. & Mikkonen, I. 2013. Teachers’ experiences of teaching in blended learning environment. Nurse Education in Practice. http://dx.doi.org/10.1016/j.nepr.2013.03.014.
Jokinen, P. & Mikkonen, I. 2011. Kokemuksia sulautuvasta opetuksesta sairaanhoitajakoulutuksessa. Teoksessa: L. Myyrä & T. Joutsenvirta (toim.) Sulautuvaa opetusta verkkokeskusteluista ohjaukseen, 44–58.
Jokinen, P., Mikkonen, I., Miettinen, M., Varjoranta, P. & Vuorio, O. 2010. Aikuisopiskelijan matka sairaanhoitajaksi: opiskelua verkostoissa ja verkoissa. Pro terveys 6, 22–25.
Hakkarainen, K. & European Association for Learning and Instruction. 2004. Communities of networked expertise: professional and educational perspectives. Oxford: Elsevier.
Tynjälä, P. 2010. Asiantuntijuuden kehittämisen pedagogiikkaa. Teoksessa Collin ym. Luovuus, oppiminen ja asianntuntijuus: koulutuksen ja työelämän näkökulmia. WSOY: Helsinki, 79–95.
[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
