Kokeileva kehittäminen on tällä hetkellä pinnalla oleva asia. Sen hyödyntäminen eri organisaatioiden arjessa on kuitenkin vielä alkutaipaleella. Yritysten on pystyttävä uudistamaan toimintaansa ja synnyttämään myös radikaaleja innovaatioita nopeammalla tahdilla. Yksi luonteva tapa kokeilukulttuurin luomiseen organisaatioissa on kiinteä työelämälähtöinen yhteistyö oppilaitosten ja elinkeinoelämän välillä.
Saimaan ammattikorkeakoulu on mukana useissa suurissa tutkimus-, kehitys ja innovaatiohankkeissa, joiden tuloksellisuus pohjautuu vahvasti kokeilevaan kehittämiseen sekä nopeiden kokeiluiden synnyttämiseen yhteistyöorganisaatioissa. Luotu toimintamalli kokemuksemme perusteella sekä auttaa saavuttamaan hankkeissa tavoiteltuja tuloksia että täyttää vahvasti ammattikorkeakouluopetuksen tehtävää työelämälähtöisenä kouluttajana ja aluevaikuttajana.
Tässä artikkelissa esittelemme nykyisen kokeiluekosysteemimme. Mallissa tiimioppiminen, tiimiyrittäjyys sekä tutkimus- ja innovaatiotoimintaan tähtäävät hankkeet kytkeytyvät toisiinsa tavalla, joka vahvistaa kokeilevan kehittämisen kulttuuria ympäröivässä elinkeinoelämässä sekä julkisen sektorin toiminnassa. Ekosysteemin osana toimivat liiketalouden tradenomiopiskelijat ovat päässeet mukaan työelämälähtöisiin kehitystehtäviin ja käyttämään kokeilevan kehittämisen menetelmiä kokeneiden tutkijoiden ohjauksessa. Sen ansiosta heidän valmiutensa astua työmarkkinoille on vahvistunut.
Saimaan ammattikorkeakoulussa liiketalouden koulutusohjelmassa markkinoinnin suuntautumisvaihtoehdon valinneet tradenomiopiskelijat ovat vuodesta 2009 lähtien opiskelleet tiimiyrittäjämallilla. Käytännössä tiimiyrittäjyys tarkoittaa sitä, että ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä tämän opintopolun valinneet perustavat yhdessä osuuskuntamuotoisen yrityksen ja pyörittävät sitä seuraavat kaksi ja puoli vuotta. Opinnot koostuvat kirjojen lukemisesta, asiakasprojekteista, treeneistä sekä innovointitoimeksiannoista. Tiimioppiminen ja tiimiyrittäjyys pohjautuvat kokemusperäiseen oppimiseen (Kolb, 1984) sekä tiedon luomiseen (Von Krogh et al. 2000). Tiimiyrittäjät reflektoivat ja käsitteellistävät käytännön projekteissa opittua yhdessä tiimivalmentajan kanssa. Tätä oppia yhdistetään kirjoista ja muista tietolähteistä hankittuun tietopääomaan.
Tiimiyrittäjien kaksi ja puoli vuotta kestävään valmennusprosessiin kuuluu yhteensä neljä 12 tunnin ja vähintään yksi 24 tunnin innovointityöpaja. Innovointityöpajat ovat samalla opiskelijoiden osaamisen välinäyttöjä. Innovointien toimeksiantajina ovat usein lähialueen yritykset tai muut organisaatiot. Toimeksiantaja arvioi innovoinnin tuloksen ja maksaa onnistuneesta innovoinnista tiimiosuuskunnalle ennalta sovitun palkkion. Innovaatiotoimeksiannot tuottavat runsasta arvoa (Tikka ja Gävert, 2014) kaikille siihen osallistuville tahoille:
- Toimeksiantajalle kokeilu on riskitön – jos ei tule hyödyllistä tulosta, niin ei maksa mitään. Ainoastaan hyödyllisistä tuloksista maksetaan.
- Tiimiyrittäjille kokeilu on joka kerta erilainen, koska toimeksiantaja vaihtuu – innovointiprosessista opitaan joka kerta ja siinä tullaan paremmaksi koko ajan. Samalla toimeksianto toimii sisäänheittotuotteena: moni asiakkuus on saanut alkunsa innovointitoimeksiannon kautta.
- Tiimivalmentajalle (ja tiimille) toimeksianto on osoitus siitä, mitä osaamista tiimissä jo on ja mitä osaamista vielä puuttuu.
- Tutkijatiimille (valmentajille, jotka toimivat tki-hankkeissa myös tutkijoina) toimeksiannot nostavat esille runsaasti kehittämiskohteita toimeksiantajaorganisaatiosta – osaan näistä voidaan tarjota tukea tki-hankkeiden avulla.
Tiimiyrittäjät tutustuvat osana oman tiimin kehittämistä tiimirooleihin (Belbin, 2003), kokonaisvaltaisen innovointiprosessin vaiheisiin (Furr ja Dyer, 2014) sekä keinoihin, joiden avulla voi saada nopeasti aikaan tuloksia verkoston yhdistäjiin, tietäjiin ja myyntimiehiin (katso esim. Gladwell, 2013) vaikuttamalla.
Kokeilevalle kehittämiselle on tyypillistä, että käyttäjät tai asiakkaat saavat kehitettävän palvelun tai tuotteen kokeiltavaksi hyvin varhaisessa vaiheessa prosessia. Ajatuksena on saada nopeasti palautetta idean toimivuudesta, jolloin ideaa päästään vaiheittain ja systemaattisesti jalostamaan eteenpäin. Tällaisella kokeiluihin perustuvalla innovointimallilla pyritään kehitystoiminnan ketteryyteen. Samalla sidosryhmät, asiakkaat ja organisaatio itse sitoutuvat ideaan ja kehitystoimintaan jo varhaisessa vaiheessa. Schrage (2000) on esittänyt, että asiakkaan ajattelu käynnistyy vasta siinä vaiheessa kun hän näkee ”mitä voisi olla?” eli esimerkiksi luonnoksen kampanjan mainoksesta tai luonnosversion Facebook- tai web-sivustosta.
Kuvassa 1 esitellään Saimaan ammattikorkeakoulun tiimiosuuskuntien, Saimaan ammattikorkeakoulun sekä Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) tutkimustoiminnan ja yrityselämän sekä muiden organisaatioiden muodostama vuorovaikutteinen kokeiluekosysteemi nykyisessä muodossaan. Ammattikorkeakoulun ja yliopiston tutkijat kehittävät kokeiluekosysteemiä edelleen DigiKaappaus-hankkeessa[1].
Nykyisessä kokeilevan kehittämisen ekosysteemissä keskeisin elementti on eri tahojen ja erilaisissa rooleissa toimivien ihmisten yhteistyö. Paikalliset yritykset ja kaupungit ovat yhtäältä esittämässä työelämän tarpeita tradenomien osaamiselle, mutta toisaalta voivat itse vaikuttaa osaamisen kehittämiseen tarjoamalla mm. hyviä toimeksiantoja ja projekteja tiimiyrittäjäyhteisölle. Edelleen, tiimivalmentajat tarjoavat tiimin kehittämisen tukea valmentamalla ja tutkijan roolissa he voivat tarjota tutkimusmenetelmällistä osaamistaan. Tässä tarkastelussa on ekosysteemistä nostettu esille tiimiyrittäjien ja ammattikorkeakoulun muiden opiskelijoiden rooli, mutta on huomattava, että kaikki kuvassa 1 esitetyt osapuolet tekevät jatkuvasti tki-työtä.
Tiimiyrittäjät ovat saaneet innovointitoimeksiantoja muutamilta Saimaan ammattikorkeakoulun ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston yhteisistä tki-hankkeilta. Näissä toimeksiantajana on ollut suuri case-organisaatio ja mukana innovoimassa on tiimiyrittäjien mukana ollut pienempien case-organisaatioiden henkilöstöä. Yhdistämällä eri alan osaamista on saatu aikaan tuloksia, joita myös maakunnan lehdet ovat huomioineet myönteisesti. Innovointityöpajat ovatkin luonteva työkalu, jonka avulla erilaisten organisaatioiden edustajat pääsevät kokeilevan kehittämisen pariin. Työpaja toimii alustana, joka saattaa yhteen toimeksiantajatahon, tiimiyrittäjäopiskelijat, tutkijat ja asiantuntijat. Työpajatoiminta tuottaa organisaatioille nopeita kokeiluja ja ratkaisuehdotuksia heidän tarpeeseensa sekä empiiristä aineistoa tutkimustoiminnan pohjaksi. Lisäksi erilaiset organisaatiot pääsevät testaamaan tai näkemään kokeilevan kehittämisen prosessia käytännössä.
Tiimiyrittäjät pyytävät innovaatiotyöpajojen toimeksiantajilta systemaattisesta palautetta onnistumisestaan. Suurin osa toimeksiantajista päätyy lopulta tiimiyritysten asiakkaiksi. Tämä kertoo siitä, että he ovat olleet pääosin tyytyväisiä saatuihin tuloksiin. Erään yrityksen kertoman mukaan 12 tunnin innovointitoimeksianto oli osoitus uuden aikakauden palvelumuotoilusta, joka oli hyvinkin houkutteleva yrityksen näkökulmasta. Perinteisesti liiketoiminnan kehittämiseen ja strategiatyöhön liittyvät toimeksiannot ovat aikaa vieviä ja tekijöiltä odotetaan vahvaa substanssiosaamista. Tiimiyrittäjät markkinoivat innovointipalveluaan raikkaasti erilaisesta lähtökohdasta, mikä herätti tämän yrityksen mielenkiinnon antaa toimeksianto innokkaalle joukolle tulevia ammattilaisia. ”Lopputulos oli erinomainen, yrityksemme hyötyi toimeksiannon tuloksista”, totesi toimeksiantaja palautteessaan.
Kokeilusuunnitelma vie ideat käytäntöön
On hyvä muistaa, että innovaatiotyöpajat ovat usein melko kaukana organisaatioiden normaalista arjesta. Valitettavan usein työpajoissa synnytetyt uudet ideat jäävät kokonaan viemättä käytäntöön. Tämä on tunnistettu Saimaan ammattikorkeakoulun, Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja VTT:n yhteinen Peluri-tutkimushankkeessa, joka etsii 12 case-organisaation kanssa strategisia arvoinnovaatioita. Mukana olevat tutkijat ovat luoneet hankkeessa synnytettyjen nopeiden kokeilujen käytäntöön vientiä helpottamaan työkalun. Tämä kokeilusuunnitelmatyökalu kiteyttää kokeilun kannalta merkitykselliset asiat. Samalla se tekee näkyväksi kokeilun toteuttamiseen mahdollisesti liittyvät hidasteet ja esteet sekä tuo esiin onnistumisia edesauttavat seikat. Suppean analyysin pohjalta päästään kiinni tärkeimpään kysymykseen, siihen kuinka esteet voidaan ylittää tai poistaa kokonaan. Suunnitelmatyökalu ohjaa lopuksi nimeämään konkreettisesti kolme seuraavaa askelta kokeilun toteuttamiseksi (Juvonen ym. 2016, 32).
Huolellista heittäytymistä
Jotta ekosysteemi todella toimii, on erittäin tärkeää, että valmentaja (tai tutkija) ohjaa prosessia ja että osallistujat ovat kaikissa vaiheissa valmiita oman toimintansa reflektointiin. Opiskelijaryhmät arvioivat prosessia luontevasti oppimistapahtuman yhteydessä. Vastuuvalmentaja tai -tutkija puolestaan on avainasemassa, kun hän käy kokemuksia läpi toimeksiantajayritysten ja -organisaatioiden kanssa.
Monelle osallistuvalle organisaatiolle saattaa olla yllätys, että kokeiluja ja kehitystyötä voidaan tehdä käytännönläheisesti ja pienin resurssein
On myös syytä huomata, etteivät kaikki kokeilut tuota onnistumisia − ja tämäkin on oltava valmis kohtaamaan. Kokeilemiseen ja uuden luomiseen liittyy paljon epävarmuutta, mitä on siedettävä, jotta voi lähteä kokeilemaan. Kokeiluiden avulla ja prosessin edetessä epävarmuus vähenee. Kyky heittäytyä hallitusti kuvaa parhaiten tätä vaatimusta.
Kokeiluja ja tekemistä jäsentämään on hyvä hankkia työkaluja ja aiempaa tutkimustietoa, jotta prosessissa on jäsennelty viitekehys. On tärkeää, että luottamus ja yhteistyön edellytykset säilyvät myös uusia kehitystehtäviä ja tulevaa yhteistyötä ajatellen. Kokeileva kehittäminen tähtää parannuksiin, kehittämiseen ja innovaatioiden synnyttämiseen nopeasti ja ketterästi. Monelle osallistuvalle organisaatiolle saattaa olla yllätys, että kokeiluja ja kehitystyötä voidaan tehdä käytännönläheisesti ja pienin resurssein. Kehitysaskeleet saattavat näyttää hyvin pieniltä, mutta niillä voi olla tavoitellun asian tai kokonaisuuden kannalta suuri merkitys.
[1] DigiKaappaus-hanke aktivoi elinkeinoelämää, kaupunkeja ja kuntalaisia luomaan yhdessä uutta siten, että jokainen osapuoli hyötyy yhteistyöstä. Digikaappauksessa tutkitaan uusia toimintatapoja digitaalisten palveluiden kehittämiseen yhdessä. Tutkimuksessa hyödynnetään nopeaa kokeilevaa kehittämistä, jossa korostuu runsaan ennakkosuunnittelun sijasta tekemisen meininki. Toisaalta digitaalisten palveluiden ideointiin ja kehittämiseen osallistetaan kuntalaisia, millä varmistetaan palveluiden toiminta käyttäjien näkökulmasta. DigiKaappaus-hanke toteutetaan Saimaan ammattikorkeakoulun, Lappeenrannan teknillisen yliopiston, 11 yrityksen ja kahden kaupungin tiiviissä yhteistyössä. Hanke on rahoitettu Tekesin Liideri-ohjelmasta ja se toteutetaan vuosien 2016 – 2018 aikana.
Kirjoittajat
Anu Kurvinen, KTM, lehtori, Saimaan ammattikorkeakoulu, anu.kurvinen(at)saimia.fi
Pasi Juvonen, TkT, lehtori, tiimivalmentaja, Saimaan ammattikorkeakoulu, pasi.juvonen(at)saimia.fi
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
Belbin, R. M. (2010). Team Roles at Work, Taylor & Francis.
Furr, N. & Dyer, J. 2014. The Innovator’s Method. Bringing the Lean Startup into your Organization. Harvard Business Review Press. Printed in the United States of America.
Gladwell, M. (2013). Leimahduspiste. Kuinka pienet asiat saavat aikaan suuria muutoksia. WSOY.
Juvonen, P. (2016). Comparison of two learning and team entrepreneurship models at a Finnish University of Applied Sciences. Setting the scene for future development. International Conference on Interactive Collaborative Learning. Esitetty Belfastissa, Pohjois-Irlannissa 21.9.2016. Tullaan myöhemmin julkaisemaan Springerin toimesta konferenssijulkaisussa.
Juvonen, P, Kurvinen, A, Salmela, E. (2016). Perehdyttäminen paremmaksi – laatua ja tehokkuutta kokeilevasti kehittäen. Yrittäjä Etelä-Karjala. 2/2016.
Kolb, D. (1984). Experiental Learning. Prentice-Hall, Englewood Cliffs, NJ.
Schrage, M. (2000). Serious Play. How the World’s Best Companies Simulate to Innovate. Harvard Business School Press. Printed in the United States of the America.
Tikka, V. & Gävert, N. (2014). Arvonluonnin uusi aalto. Tekesin katsaus 309/2014. Saatavilla osoitteesta: https://www.tekes.fi/globalassets/julkaisut/arvonluonnin_uusi_aalto_309_2014.pdf
Von Krogh, G., Ichijo, K, & Nonaka, I. (2000). Enabling Knowledge Creation. How to Unlock the
Mystery of Tacit Knowledge and Release the Power of Innovation. Oxford University Press.
[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
