1/2013, Koulutus ja oppiminen, Opiskelijat, Tutkimus ja innovaatiot, Työelämä

TKI-työn ja opetuksen kehittämisprojektin tulokset, kehittämishaasteet ja suositukset

TKI-työn ja opetuksen integroinnin taustaa

Ammattikorkeakoulujen TKI-työn tulee vahvasti integroitua yhteen työelämäprosessin kanssa, joka edellyttää koulutuksen ja työelämän tiivistä yhteistyötä eri oppimisympäristöjen kanssa. Suotuisan oppimisympäristön rakenteet ja kulttuuri mahdollistavat sen, että opiskelijat, opettajat ja työelämän edustajat voivat yhdessä saavuttaa hyviä tuloksia. (Lumme, Sarajärvi & Paavilainen 2011.) Työpaikalle viety koulutus voi parhaimmillaan virittää koko työyhteisön oppimis-, tutkimus- ja kehittämistoimintaan (Lohiniva & Sarajärvi 2004). Terveys- ja hoitoalalla käytännön harjoittelun rinnalle ollaan luomassa uusia toimintamalleja työelämän ja korkeakoulun rajat ylittävälle oppimistoiminnalle, joka edistää TKI-työn ja opetuksen integrointia niissä autenttisissa tilanteissa joissa hoitotyötä opitaan. Tällöin työelämästä nousevia kysymyksiä voidaan reflektoida luonnollisissa tilanteissa ja näin TKI-työ, teoria ja käytäntö integroituvat opiskelijan oppimisessa. (Sarajärvi 2002, Sarajärvi ym. 2011.)

Työelämälähtöinen TKI-työn ja opetuksen integrointi luo uusia haasteita opettajan työn tarkastelulle ja osaamisen kehittämiselle. Opettajan työn uudelleen jäsentyminen edellyttää vahvempaa TKI-työn ja verkostotyöskentelyn osaamista. Opettajalta odotetaan yhä enemmän toimimista oppimisen ohjaajana sekä työelämäyhteyksien ja oppimisympäristöjen rakentajana. Tässä artikkelissa kuvataan Metropolia Ammattikorkeakoulun, Terveys- ja hoitoalan TKI-työn ja opetuksen integraation kehittämisprojektia, sen vaiheita ja projektin pilotoinnin tulosten pohjalta tehtyjä kehittämishaasteita TKI-työn ja opetuksen integrointiin sekä suosituksia uusien toimintakäytänteiden kehittämiseen.

Kehittämistyön toteuttaminen

Nykytilan kartoitusvaihe

TKI-työn ja opetuksen integraation kehittämisprojektin nykytilan kartoitusvaiheessa syksyllä 2009 laadittiin TKI-työn ja opetuksen integraation toimenpideohjelma. Toimenpideohjelman laatimista varten perehdyttiin sekä kansalliseen että kansainväliseen alan kirjallisuuteen sekä tehtiin kartoitus, jossa selvitettiin TKI-työn opintojen integroitumista ammattiopintoihin.  Aineisto kerättiin haastattelemalla Terveys- ja hoitoalan TKI-työn opettajia (N=32). Toinen aineisto kerättiin kirjallisesti terveys- ja hoitoalan substanssiaineiden opettajilta (N=40). Aineistot analysoitiin sisällönanalyysillä (Tuomi & Sarajärvi 2011). Saatujen tulosten mukaan TKI-työn ja opetuksen integraation kehittämishaasteeksi nousi 1) työelämän ja koulutuksen yhteistyön lisääminen, 2) opetussuunnitelman kehittäminen, 3) opettajien toimenkuvan uudistaminen ja 4) TKI-työn tulosten käyttöönotto opetuksessa. (Lumme & Sarajärvi 2011.)

Pilotointivaihe

Kartoituksesta saatujen tulosten pohjalta laadittiin TKI-työn ja opetuksen integraation pilotointiohjelma, joka toteutettiin vuosina 2010–2011. Pilotoinnin toteuttamisen koordinaattorina toimi yliopettaja, pilotoinnin ohjaajina kolme lehtoria ja 11 käytännön harjoittelun ohjaajaa. Pilotoinnin ensisijaisena tavoitteena oli

  • koota käytössä olevat hyvät TKI-työn ja opetuksen integroinnin toimintakäytänteet
  • kokeilla ja kehittää uusia vaihtoehtoisia toimintakäytänteitä TKI-työn ja opetuksen toteuttamisesta työelämäkumppanuudessa
  • luoda toimintatapoja, miten hankkeissa tuotettua tietoa hyödynnetään opetuksessa ja työelämässä
  • laatia suosituksia hyvistä TKI-työn ja opetuksen integraation toimintakäytänteistä opetuksen kehittämiseksi
  • koota tietoa opettajien osaamistarpeista TKI-työn ja opetuksen integroinnin edistämiseksi

Pilotoinnissa TKI-työn ja opetuksen integrointi nivottiin käytössä oleviin opetussuunnitelmiin ja meneillään oleviin työelämän kehittämisprojekteihin. Pilotointi toteutettiin osana opiskelijoiden käytännön harjoittelua. Tehtävät käytännön harjoittelujaksoille suunniteltiin siten, että koulutuksen alkuvaiheen opiskelijoilla oli TKI-opinnoista havainnointitehtävä, pidemmällä opinnoissaan olevilla opiskelijoilla haastattelutehtävä ja loppuvaiheessa olevilla opiskelijoilla kyselylomake, jotka nivottiin sisällöllisesti substanssiopintoihin. Opiskelijat keräsivät aineistot, analysoivat ja esittivät niitä harjoittelujaksoon yhteyteen järjestetyissä reflektioseminaareissa, peilaten omaa osaamistaan tieteelliseen tietoon, asiantuntijan kokemustietoon ja asiakaslähtöisyyteen hoitotyössä.

Kokemukset pilotoinnista

Pilotoinnin jälkeen opettajilta kerättiin kokemuksia kirjallisina dokumentteina ja ryhmähaastatteluina sekä opiskelijoilta kyselylomakkeilla pilotoinnin aikana muodostuneista toimintakäytänteistä. Opettajien näkemyksen mukaan opiskelijat kokivat harjoittelujaksojen aikana pidetyt reflektioseminaarit hyvinä oppimiskokemuksina. Seminaareissa opiskelijat reflektoivat omaa kehittymisosaamistaan teorian ja käytännön integraation näkökulmasta ja tuottamalla uusia ajatuksia hoitotyön kehittämiseen. Reflektioseminaarien myötä opiskelijoiden oma osaamisen arviointi muuttui aikaisempiin harjoittelujaksoihin verrattuna substanssin sisällön pohtimisesta oman substanssi- työyhteisö-, kehittymis-, ja kehittämisosaamisen reflektointiin. Toinen tärkeä muutos oli se, että opiskelijoiden tehtäviin lisättiin näyttöön perustuvan hoitotyön idea, jolloin opiskelijat oppivat etsimään uutta tietoa ja perustelemaan toimintaansa näyttöön perustuen. (Sarajärvi, Salmela, Luukkanen & Hinkkanen  2011.)

Pilotoinnin aikana TKI-työn ja opetuksen integrointi koettiin haasteellisena, koska eri opettaja oli vastannut teoriaopinnoista ja toinen käytännön harjoittelun ohjauksesta. Täten käytännön harjoittelun ohjaajat eivät olleet tietoisia eri opintojaksoilla olevien opiskelijoiden teoriaopintojen sisällöistä, eivätkä näin ollen kyenneet tukemaan riittävästi opiskelijoita harjoittelussa. Opettajien mukaan opiskelijat kokivat haasteena myös sen, että teoriaa TKI-työn menetelmistä oli liian vähän ennen käytännön harjoittelua, joka vaikutti oppimistehtäviin liittyvien aineistojen keruumenetelmiin ja aineistojen analysointiin. Opettajien asennoitumisessa teorian ja käytännön reflektointiin koettiin myös haasteita, osa opettajista ei nähnyt teorian reflektointia välttämättömänä. Näin ollen teoria ja käytäntö jäivät osin irralliseksi opiskelijoiden oppimisessa. (vrt. Sarajärvi ym. 2011)

Näyttöön perustuvan toiminnan idean nähtiin vahvistavan hoitotyön asiantuntijuuden kehittymistä. Opiskelijat olivat ilmaisseet, että heti koulutuksen alusta alkaen tulisi pohtia asiantuntijuuden kehittymistä, jotta opiskelija kykenisi paremmin itse arvioimaan kehittymistään substanssi-, työyhteisö-. kehittymis- ja kehittämisosaamisessaan opintojen edetessä. Opiskelijoiden mielestä tulisi rakentaa selkeä malli, jonka mukaan sekä opiskelijat itse että opettajat voivat arvioida opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymistä koko opiskelun ajan. (Sarajärvi ym. 2011)

Kehittämishaasteet ja suositukset TKI-työn ja opetuksen integroinnille

Lähtökohtana on, että TKI-työn ja opetuksen integroinnin tulee olla opiskelijoiden oppimista edistäviä, valinnan mahdollisuuksia lisääviä ja tarjota oppimiseen erilaisuutta kehittämällä opetussuunnitelmia, hyödyntämällä erilaisia oppimisympäristöjä, lisäämällä yhteistyötä työelämän edustajien kanssa ja tarjoamalla oppimiseen enemmän yksilöllisiä ratkaisuja. Saatujen tulosten pohjalta kehittämishaasteiksi nousivat seuraavat teemat; 1) opetussuunnitelman kehittäminen, 2) oppimisympäristöjen merkitys, 3) työelämän ja koulutuksen yhteistyön lisääminen ja 4) opettajan rooli ja osaaminen.

Opetussuunnitelman tulee ohjata ja tukea opiskelijan oppimista siten, että TKI-työ ja substanssiaineet ovat integroituneita toisiinsa. Opetussuunnitelmissa tulee ennakoida työelämän tulevaisuuden näkymät, ammattirakenteen ja tehtävien muutokset, uuden teknologian käyttöönotto, kansainvälistyminen, työn organisatoriset muutokset ja niiden vaikutukset asiantuntijan osaamiseen.

Suositukset:
Opetussuunnitelman rakenne on joustava ja se sisältää laajat opintokokonaisuudet, jotka mahdollistavat TKI-työn ja opetuksen integroinnin sekä opiskelijoille yksilöllisten ratkaisujen suorittamisen opinnoissa. 
Opetussuunnitelman pohjautuu näyttöön ja TKI-työn menetelmiä syvennetään koko koulutuksen ajan substanssiopintoihin integroituneena. 
Opetussuunnitelmaa kehitetään yhteistyössä opettajien, opiskelijoiden ja työelämän edustajien kanssa. Tämä mahdollistaa sen, että kaikilla on sama käsitys oppimisesta ja päämääristä.                                                     

Oppimisympäristöjä  tulee luonnehtia vahva työelämälähtöisyys, verkostoituminen ja teknologian hyödyntäminen. Sellaiset oppimisympäristöt ovat suotuisia, joissa opiskelijat voivat kriittisesti reflektoida omia toimintakäytänteitään ja niiden merkityksiä todellisissa hoitotilanteissa.

Suositukset:
Luokkaopetuksen vähentäminen ja siirtyminen opiskelijoita aktivoiviin oppimisympäristöihin.
Työelämä oppimisympäristönä mahdollistaa opiskelijan oman osaamisen kriittisen reflektoinnin autenttisissa tilanteissa. Se tukee tutkitun tiedon etsimistä oman toiminnan perustaksi ja näin mahdollistaa TKI-työn ja substanssiopintojen integraation.
Hankkeissa oppimisen mahdollistaminen. Hankkeissa opiskelija oppii toimimaan TKI-työn periaatteiden mukaisesti, toiminaan erilaisissa verkostoissa ja kehittämään hoitotyötä. 
Digitaalisten menetelmien käytön lisääminen, koska niiden on todettu aktivoivan opiskelijan roolia ja motivaatiota. Tämä asettaa haasteita perinteisen opettajan osaamiselle. 
Simulaatio-opetuksen lisääminen, koska se on käytännönläheistä ja opiskelijaa aktivoivaa ja motivoivaa.
Muut opiskelijakeskeisten menetelmien lisääminen. Opiskelijakeskeisten tiimi- ja verkostoyhteistyön hyödyntäminen ohjatusti.

Työelämäyhteistyö liittyy läheisesti oppimisympäristöön, mutta on käsitteenä laajempi. Lähtökohtana on, että ammattikorkeakoulu vahvistaa yhteistyötä työelämään ja verkostoituu tiiviimmin työelämän kanssa, jossa ratkaisuja työelämän kehittämiseen tehdään yhteistyössä ja yhteisissä hankkeissa.

Suositukset:
Verkostoitumisen lisääminen, koska se on tulevaisuudessa yhä merkittävämpi tapa tuottaa ja jakaa uutta tietoa sekä kehittää työelämää ja koulutusta sekä kansallisesti että kansainvälisesti. 
Työelämäyhteistyön tiivistäminen, koska se edistää yhteisen ymmärryksen löytymistä sekä hoitotyön koulutuksen että työelämän kehittämisessä. Tämä on edellytys sille, että keskustelemme yhteisillä käsitteillä, ymmärrämme paremmin toisten asiantuntijuutta, löydämme yhteiset tavoitteet koulutuksen ja työelämän kehittämiselle ja näin mahdollistetaan TKI-työn integroituminen opiskelijoiden oppimisessa.

Opettajan rooli ja osaaminen. Opettajan rooli on muutoksessa, joka tuo haasteita opettajan osaamiselle ja sen kehittämiselle. Opettajan osaamisessa korostuu ”rajapinnoilla” toimiminen, jossa kohtaavat työelämä ja opiskelijan oppiminenOpettajan osaamista tulee tarkastella opettajan toimintaympäristön muutoksina ja työrooliin liittyvinä muutosvalmiuksina.

Suositukset:  
Opettaja toimii opiskelijoiden oppimisen ohjaajana sekä työelämäyhteyksien ja oppimisympäristöjen rakentajana, ei ns. perinteisenä ”luokkahuoneen” opettajana.
Opettaja on opiskelijan tukija, joka toimii esimerkkinä opiskelijoille perustaen oman toimintansa näyttöön. 
Opettaja on kehittäjä, hän edistää TKI-työn ja opetuksen integrointia ja näin ollen osallistuu koulun ja työelämän yhteistyöprojekteihin sekä nivoo opetuksen sisällöllisesti erilaisiin projekteihin.  
Opettaja on TKI-työn ja opetuksen osaaja. Opettajan rooli muuttuu substanssiosaamisen opettamisesta TKI-työn ja substanssiosaamisen integroijaksi. 
Opettaja toimii tiimeissä ja verkostoissa, ei ole yksin ”puurtaja”. Tiimityö opettajan työssä lisää yhteenkuuluvuutta, säästää opettajan resursseja ja vähentää opetuksen päällekkäisyyttä. Tiimityö mahdollistaa osaamisen jakaminen, ”kaikkien ei tarvitse osata kaikkea”. 
Opettaja on opiskelijoiden kehittymisosaamisen tukija, jotta opiskelijat oppivat ottamaan vastuun omasta kehittymisestään ja kykenevät arvioimaan omaa oppimistaan. 

Kirjoittajat

Anneli Sarajärvi, yliopettaja, TtT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, anneli.sarajarvi@metropolia.fi

Marja Salmela, Tutkija lehtori, TtT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, marja.salmela@metropolia.fi

Elina Eriksson, dosentti, johtaja, THT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, elina.eriksson@metropolia.fi

Lohiniva, V & Sarajärvi, A 2004. Työpaikka oppimis-, tutkimus- ja kehittämisympäristönä.  Kirjassa (toim.) Kotila, H & Mutanen, A. Tutkiva ja kehittävä ammattikorkeakoulu. Edita Publish.  s177-195.

Lumme, R. Sarajärvi, A & Paavilainen, R 2009.  T&K-työn ja opetuksen integraatiolla kohti  työelämäläheistä oppimista. KEVER verkkolehti vol. 8, no 4. http://www.uasjournal.fi/index.php/kever/article/view/1182/1078

Lumme,  R  & Sarajärvi, A  2011.   T&K-työn ja opetuksen integraation pilotointi terveys- ja hoitoalalla –Pilotointisuunnitelma.  Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Sarajärvi, A. Salmela, M. Luukkanen, M & Hinkkanen, Leena. 2011. TKI-työn ja opetuksen integraatio hoitotyön koulutusohjelmassa -Pilotoinnin tuloksia. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Julkaisematon painos.

Sarajärvi, A. Mattila, L-R.   Rekola, L  2011. Näyttöön perustuva toiminta –Avain hoitotyön kehittymiseen. WSOYpro. Helsinki

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2011. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 7. painos. Tammi, Jyväskylä.

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *