Viivi Koski ja Mikael Seppälä
*musiikkia*
Viivi: Kuuntelet AMK-lehti / UAS Journalin podcastia. Studiossa host Viivi Koski ja vieraana tällä kertaa on Laurea ammattikorkeakoulusta Mikael Seppälä, tervetuloa.
Mikael: Kiitos paljon.
Viivi: Tänään puhutaan UAS Journalin numerosta 4/2021, jonka teemana oli Kestävä kehitys ja vastuullisuus. Tarkemmin tänään pohditaan ekologisuutta ja kiertotaloutta. Avaisitko alkuun meille, mitä tässä yhteydessä tarkoittaa ekologisuus?
Mikael: Joo, ekologisuus tarkoittaa tässä yhteydessä etenkin mulle sitä, että yhteiskunta pyörii sekä taloudellisten arvojen että ihmiskeskeisten arvojen varassa, ja ekologisuus on ehkä sitä, että pystytään huomioimaan kanssa niitä ympäristöön liittyviä arvoja, jotka eivät välttämättä saa yleensä puheenvuoroa niissä paikoissa missä ihmiset on päättämässä asioita ja missä ihmiset tekevät töitä.
Viivi: Entä sitten kiertotalous?
Mikael: Kiertotalous viittaa siihen, että pystytään toimiin tässä maapallon kantokyvyn rajoissa. Ei ehkä ole kestävää, että louhitaan esimerkiksi maaperästä erilaisia aineksia ja käytetään niitä kertaalleen meidän kulutustavaroiden ja muiden valmistamisessa ja sitten heitetään ne pois, ja sitten louhitaan taas lisää seuraavien tuotteiden kehittämiseen.
Kiertotalous viittaa tässä yhteydessä siihen, että ehkä se ekologisuuden edistäminen vaatii sitä, että käytettäisiin niitä aineksia sieltä maaperästä mitä ollaan jo kertaalleen louhittu mahdollisuuksien mukaan, ettei niin paljon kuormiteta planeettaa.
Viivi: Joo ja jos palataan vielä tarkemmin tämän numeron tähän laajempaan teemaan niin miten tämä kaikki linkittyy kestävään kehitykseen ja vastuullisuuteen?
Mikael: Kuten sanoin alussa ekologisuuden määritelmän kautta, me pyöritetään taloutta ja ihmisten tekemistä aika paljon taloudellisilla ja ihmiskeskeisillä arvoilla ja kyllähän se on vastuullisuutta, että otetaan kolmas pilari tässä tekemisessä huomioon.
Siinä on ehkä keskeistä se, että talousjärjestelmät ja ihmiset ovat olleet tällä planeetalla aika vähän aikaa vasta, ja se pitkä kaari on ollut sitä, että planeetta on pyörinyt ihan itsenäisesti ja on mahdollistanut sen ylipäänsä, että on syntynyt ihmiskunta ja ihmiskunta on keksinyt talousjärjestelmät jossain vaiheessa. Niin ehkä meidän pitäisi tässä tekemisissä ottaa kanssa tämä pidempi perspektiivi huomioon, ei vain taaksepäin, vaan myös katsoa eteenpäin, miten tulevaisuudessa vastaavanlaiselle kehitykselle luodaan edellytyksiä, eikä tuhota kaikkea näitä tässä muutaman sadan vuoden aikana. Kun ollaan synnytty ihmiskunnassa tällaiseksi todella tehokkaiksi toimijoiksi.
Viivi: Tuo oli hyvä tapa kertoa, miten tämä linkittyy.Olit tosiaan myös mukana kirjoittamassa juttua tähän numeroon. Kertoisitko meille mistä kirjoitit?
Mikael: Joo, me kirjoitettiin siitä minkälaisen roolin ammattikorkeakoulut voisivat ottaa tässä kiertotalouden ekosysteemien ruokkimisessa. Silloin, kun puhutaan ekosysteemeistä niin yleensä tarkoitetaan sellaisia avoimia monien toimijoiden ja organisaatioiden muodostamia kokonaisuuksia.
Toimintatapoja, joilla me halutaan edistää yhdessä sellaisia epämääräisempiä asioita, joita kukaan ei välttämättä pysty yksin ymmärtämään ja sitten toisaalta mihin tarvitaan sitä moniorgaanista yhteistyötä, kun ne haasteet ovat niin laajoja, esimerkiksi kun puhutaan kiertotaloudesta.
Kiertotaloudessa tarvitaan ekosysteemiä just sen takia, kun mietitään materiaalikiertoja, niin eihän siihen riitä, että on vaan yksi tai kaksi organisaatiota, vaan meidän pitäisi saada monia organisaatioita mahdollistamaan näitä kiertoja yhteiskunnassa. Se on iso syy, miksi me tarvitaan näitä ekosysteemejä siinä ja hyvä vaan tiedostaa, kun puhutaan ekosysteemeistä, niin siellä on ehkä kolmen tyyppisiä ekosysteemejä mistä yleensä puhutaan.
On tutkimuksellisia ekosysteemejä, missä yliopisto lähtöisesti kehitetään yhteiskunnan kanssa uutta tietämystä tai uutta teknologiaa. Sitten on innovaatioekosysteemi, minkä parissa työskentelen paljon ja ammattikorkeakoulut on aktiivisia niissä myös ja mitä me edistetään tässä CEGO -hankkeessa. Kehitetään uusia tuotteita sekä palveluita ja tutkitaan tavallaan mitä tällä sektorilla voitaisiin tehdä. Kolmas ekosysteemi tyyppi on liiketoimintaekosysteemi, siellä bisnekset miettivät sitä ”okei, miten me tämän teeman parissa saadaan edistettyä isoja kasvumarkkinoita”.
Viivi: Toit tässä esille ton CEGO-hankkeen, eli Circular Economy Goes East and West -hankkeen. Kertoisitko siitä lisää? Mikä se on?
Mikael: Joo, CEGO-hankkeessa meillä on toimijoina Laurea koordinaattorina ja sitten meillä on Uudenmaan kehittämisyhtiöt Posintra ja Novago, ja siitä tulee se “East and West”. Novago toimii läntisellä Uudellamaalla, Posintra toimii itäisellä, ja sitten Keuke toimii Pohjois-Uudellamaalla.
Näiden kehittämisyhtiöiden kanssa me yritetään vahvistaa Uudenmaan alueiden yritysten kiertotalousvalmiuksia. Yks tapa tavallaan, millä me vahvistetaan kiertotalousvalmiuksia, on se että Uudellamaalla ei välttämättä ole olemassa kiertotalouden tuki-ympäristöä.
Jos sä olet PK-yritys Uudellamaalla, sulle tarjotaan hirveän monesta suunnasta erilaisia juttuja, jotka ei välttämättä palvele suoraan sun yrityksen tarvetta ja me pyritään edistämään sitä, että PK-yrityksille syntyisi sellainen vähän yhtenäisemmin näkevä tuki-ympäristö. Esimerkiksi jos yritys haluaa kehittää osaamistaan tai jos se haluaa yhteiskehittää palveluita ammattikorkeakoulujen kanssa, niin se tietää, että tuolla on olemassa toimijoita, jotka tarjoaa osaamistaan.
Toi on se iso juttu mitä me CEGO-hankkeessa tehdään ja sen tueksi me tuodaan yhteen niitä toimijoita, joilla on intressiä kiertotaloutta ja PK-yritysten tukemista varten ja yritetään niiden kanssa muodostaa kuvaa, miten voitaisiin tukea niitä paremmin ja mitä kannattaisi tulevaisuudessa tehdä, mitä ei olla aikaisemmin tehty.
Viivi: Onpa mielenkiintoinen. Mikä tarkemmin on siis Laurea-ammattikorkeakoulun rooli tässä hankkeessa?
Mikael: Laurea on koordinaattorina tässä hankkeessa, eli me hoidetaan sellaista tylsää hankehallintaa, mikä ei ehkä kiinnosta kuulijoita niin paljon, mutta me tuodaan osaaminen tuohon. Laureassa on pitkät perinteet palvelumuotoilun koulutuksen edistämisen parissa ja me ollaan oltu yksi perustajia tässä Euroopan laajuisessa Living Lab -verkostossa nimeltä ENoLL, eli European Network of Living Labs. Meillä on aika hyvää ymmärrystä siitä, miten erilaisia tuotteita ja palveluita voidaan kehittää tällaisessa yhteistoiminnallisessa ympäristössä.
Se uutuusarvo, mitä tässä CEGO-hankkeessa yritetään kehittää, on oikeastaan se et ei riitä et kehitetään yksittäisiä tuotteita ja palveluita siellä täällä. Vaan jos me halutaan edistää systeemistä muutosta, eli toimintaympäristö muuttuisi paremmaksi kiertotalouden suhteen, niin tarvitaan sitä, että ne toimijat ketkä on aktiivisia ja keskeisiä sillä sektorilla tulee yhteen ja lähtee pohtimaan, mitä tekisi yhdessä. Me käytetään tätä innovaation johtamisen ja ekosysteemin käsitteitä raamittamaan sellaista työtä, jossa ei suoraan hypätä ratkaisu maailmaan, missä palvelumuotoilussa ja yhteiskehittämisessä pyöritään, vaan edistetään toimijoiden välistä strategisen ymmärryksen syntyä ja siihen perustuvaa toimintaa.
Käytännössä tällaisissa jutuissa tulee ajatuksia siitä minkälaisille alueille meidän kannattaisi ammattikorkeakoulujen, kuntien ja muiden alueen kiertotalous toimijoiden lähteä kehittään uusia projekteja, joiden avulla pystytään tukeen PK-yrityksiä paremmin.
Viivi: Tässä olet tuonut hyvin esiin yhtä tapaa, miten ammattikorkeakoulut voi kaikkeen tähän kiertotalouteen vaikuttaa, mutta mikä on ammattikorkeakoulujen rooli yleisellä tasolla?
Mikael: Joo, mun mielestä ammattikorkeakoulut ovat Suomessa todella mielenkiintoisessa roolissa. Yliopistomaailmassa rahoitus on hirveän kilpailtua ja tavallaan julkaisemisen tapa on sellainen, että jos haluat tehdä jotain uutta tieteen saralla, et voi kirjoittaa niitä samoja juttuja, joita joku joskus on kirjoittanut, vaan julkaisemisessa haetaan aina seuraavaa uutta juttua, ja yliopistorahoitus on tosi kilpailtua, kun on rajattu määrä rahaa, niin voidaan rahoittaa vaan parhaita juttuja.
Ammattikorkeakouluissa ei taas ole velvollisuutta kehittää sitä uusinta uutta, mikä tarkoittaa sitä, että voidaan tuoda yhteen niitä juttuja, joita on kehitetty jo aikaisemmin jossain muualla ja edistää yliopistoja vähän enemmän uuden tiedon leviämisessä yhteiskunnissa. Siinä mielessä ammattikorkeakoulut ovat yrityselämän kanssa vuorovaikutuksessa olemisessa ihan keskeisessä roolissa. Etenkin siinä, että pystytään olemaan lähempänä yritysten tarpeita, mitä sitten yliopistot pystyvät olemaan.
Viivi: Ollaan tässäkin tätä vähän sivuttu, puhutaan tosiaan paljon toimintaympäristön muutosta edistävästä innovaatiotoiminnasta, eli mitä sillä tarkoitetaan?
Mikael: Jos mietitään mikä rooli palveluilla ja tuotteilla on tässä yhteiskunnassa, niin nämähän ovat niitä konkreettisia juttuja: erilaiset organisaatiot tai yritykset myyvät niitä ja asiakkaat hyödyntävät niitä. Julkisella puolella taas kunnat ja muut julkiset toimijat tarjoavat palveluita.
Logiikka on periaatteessa siinä, että arvo syntyy asiakkaan ja organisaation vuorovaikutuksessa. Kun puhutaan toimintaympäristön muuttamisesta, niin katsotaan hyvin monia asiakkaiden ja organisaatioiden välisiä suhteita. Lähdetään katsomaan, että miten lähtisimme näitä kaikkia tukemaan. Aika monesti valtiolliset toimijat ottavat toimintaympäristön muuttamisen roolia, koska niillä on tarjota rahoitusta erilaisiin teemoihin tai niillä on lainsäädäntöä, millä pystyy ohjaamaan sitä. Valtiolliset toimintatavat ovat aika vahvasti sellaisia top-down -juttuja, eli siellä on joitakin poliitikkoja tai valtiollisia toimijoita, jotka koordinoivat joidenkin toimintojen ohjausta. Siinä on se haaste, että siitä katoaa kytkös käytännön tekemiseen.
Kun puhutaan tästä toimintaympäristön muutoksesta, erityisesti erilaisten verkostojen ja ekosysteemien avulla, se lähtee valtion toimijaverkostojen kautta, eli tuodaan keskeisiä toimijoita yhteen ja lähetään niiden kanssa tutkimaan, miten valtion pitäisi tukea tätä tekemistä, että valtiollisten tavoitteiden lonkerot menisivät käytännön tasolle. Ajattelen, että toimintaympäristön muuttaminen tarkoittaa tässä tapauksessa tätä.
Tuodaan vaikka esimerkiksi yliopistoja, korkeakouluja, yrityksiä, kunnallisia toimijoita, valtiota, erilaisia rahoittajia, järjestöjä yhteen ja luodaan paikkoja, joissa nämä käyvät keskustelua toimintaympäristön muutoksesta ja mahdollisesti tekevät konkreettisia projekteja, toimintoja ja toisaalta ehkä lobbaavat valtiota tai käyvät keskustelua valtion kanssa siitä, että “hei ollaan huomattu, että jos haluatte parantaa tiettyä sektoria tai kiertotalouden ekosysteemejä” esimerkiksi. Nehän tarvitsevat ekosysteemi rahoitusta tai tietynlaista sääntelyä, joka pakottaa yritykset jakamaan omia materiaalivirtoja koskevaa dataa. Tällaisia asioita toimijaverkostot eivät pysty sanelemaan, niihin tarvitaan sitä erilaisten toimijoiden vuorovaikutusta.
Viivi: Tässä sun kirjoittamassa jutussa, kun puhuttiin muutosta edistävässä innovaatiotoiminnasta, puhuttiin myös kolmen horisontin mallista. Mikä se on?
Mikael: Kolmen horisontin malli avaa vähän sitä minkälaisilla erilaisilla aikajänteillä pystytään toimimaan innovaatioiden kehittämisessä. Siinä ensimmäinen horisontti viittaa siihen, mitä me pystytään tekemään suhteellisen nopeasti, eli pystytään aika nopeasti tekemään pieniä parannuksia nykyiseen tekemiseen, tuotteisiin ja palveluihin. Nokia on hyvä esimerkki, kun se sai vallitsevan aseman kännykkämarkkinoilla silloin 90-luvun ja 2000-luvun alkupuolella. Ne kehittivät kännyköitä siten, että vain lisäsivät niihin uusia teknisiä ominaisuuksia eli oli vähän isompaa näyttöä, vähän paremmat teknologiat taustalla. Sitten kännykkämarkkinoilla tapahtui toisen horisontin mullistus.
Toinen horisontti viittaa siihen, että tulee jotain toimijoita, jotka mullistavat markkinat kokonaan, eli käytännössä kännykkämarkkinoille tuli Apple, jolle nokialaiset aluksi naureskelivatkin, että “hei, eihän tässä teidän iPhonessa ole näitä parhaita teknisiä ominaisuuksia, toisin kuin meidän laitteissa, joten ei kukaan osta näitä teidän juttuja, koska meillä on paremmat tekniset ominaisuudet”. Apple lähtikin mullistamaan sitä hommaa tuomalla erilaisia palveluita. Niillähän oli alussa iTunes-musiikit ja ne rakensivat kännykkää käyttökokemuksen kautta, että oli pelkästään lähinnä iso näyttö. Nykyään meillä ei ole sellaisia vanhan liiton puhelimia hirveän paljoa, paitsi ehkä jotkin Doron mummopuhelimet. Apple onnistui disruptoimaan sen koko markkinan, eli mullistamaan sen tavan, jolla markkinat toimii. Teknologia ei ollut enää keskiössä, vaan enemmän keskiössä oli appsit ja erilaiset palvelut, joita niissä kännyköissä pysty tuomaan. Apple siis teki markkinoita muuttavan toisen horisontin liikkeen.
Kun puhutaan kolmannesta horisontista, katsotaan sitä, miten yhteiskunta muuttuu. Hyvä esimerkki on Applen suhteen se kun Apple valmistaa puhelimia, niin nehän joutuvat hyödyntämään materiaaleja, jotka tulevat sieltä kaivoksista ja muualta. Apple ei yksin pysty rakentamaan kiertotaloutta, jossa joku jossain kerää kerää niitä Applen kännyköitä ja palauttaa ja Apple kerää näistä vanhoista kännyköistä ne kaikki valmistusmateriaalit, mistä ne on valmistettu ja palauttaa ne syötteeksi omiin tuotantoketjuihinsa.
Apple ei pysty sitä tekemään yksin, joten kolmannen horisontin innovaatio viittaa siihen, että on lainsäädäntöä, joka pakottaa Applen kaltaiset ja muut toimijat keräämään takaisin ne kännykät ja käsittelemään raaka-aineita silleen, että niitä pystyisi käyttämään muissa valmistusprosesseissa uudestaan. Se ei ole yhdestä toimijasta käsin kiinni enää se kolmannen horisontin tekeminen ja sen takia me tarvitaan monitoimijaympäristöjä, eli ekosysteemejä kolmannen horisontin edistämiseen.
Viivi: Jes, mä arvostan, miten kerroit tämän asian, sillä tämä oli mullekin vähän hämärä, mutta nyt ymmärsin tämän.
*kevyt naurahdus*
Entä sitten näin opiskelijan näkökulmasta, joka tietysti itseäni kiinnostaa, onko opiskelijoilla millainen asema ja merkitys näissä aiheissa?
Mikael: Ekosysteemin pyörittämiset on aika isoja projekteja ja toimintoja. Aika usein sanotaan, että jos haluat pyörittää ekosysteemiä, sun pitäisi pystyä keskustelemaan kaikkien keskeisten sidosryhmien kanssa ja sopimaan niiden kanssa erilaisia palavereita, joissa keskustellaan näistä yhteisistä asioista. Ja pitäisi pystyä tukemaan niitä siinä, että ne pystyvät määrittelemään yhteistä tehtävää tai visioita, minkä takia nämä organisaatiot tekisivät yhteistyötä. Pitäisi pystyä tuottamaan jotain ennakointitietoa siitä, mihin ala on menossa tulevaisuudessa.
Pitäisi pystyy tuottamaan tietoa, jos mietitään vaikka kiertotaloutta mitkä ne jotkut kiertotalouden osa-aluetta koskevat materiaalivähennykset on jossain, ja pitäisi pystyä tuottamaan muitakin tietoja. Aika massiivisia juttuja pitäisi tehdä, että pystyy synnyttämään tarpeellista tietoa ja luomaan niitä paikkoja, joissa ekosysteemissä mukana olevat ihmiset kohtaavat. Ei ole olemassa yksittäistä ihmistä, joka pystyy pyörittämään ekosysteemiä, koska ihmisillä on aika erikoistuneita osaamisalueita ja verkostot ovat hyvin erilaisia. Yleensä ekosysteemin koordinointi, tai nykyään käytetään käsitettä orkestrointi, eli yritetään saada orkesteria soittamaan yhteen. Siinä tarvitaan erilaisia perspektiivejä etenkin ekosysteemin tietopohjan eli taustatutkimuksen tai toimijakartoituksen tekemisessä tarvitaan paljon tukea. Siinä voisi olla iso rooli opiskelijoille, jotka haluavat sekä itse ymmärtää esim. kiertotalousekosysteemin aihealuetta että tutustua keskeisiin toimijoihin sillä sektorilla, etenkin tiedon tuottamisessa voisi olla hyvä.
Onhan meillä ammattikorkeakouluissa paljon palvelumuotoiluopiskelijoita ja näen, että kuka tahansa opiskelija, joka on kiinnostunut fasilitointiosaamisen kehittämisestä. Olisi tosi arvokasta saada mukaan vaikka järjestämään ekosysteemin erilaisia työpajoja ja muodostamaan yhteistä kuvaa.
Luulen, että tämä on aika uusi aihe, jonka parissa ei vielä ole Suomessa hirveän paljon tekijöitä ja koen, että on hirveän arvokasta, että saataisiin rakennettua koulutuksenkin kautta sitä ihmisten joukkoa, jotka pystyvät toimimaan tällä sektorilla.
Ajattelen, että palvelumuotoilu on tällä hetkellä todella lähellä tuonkaltaista työtä, mutta palvelumuotoilussakin, kuten sanoin, se ehkä viittaa juuri ensimmäisen ja toisen horisontin inkrementaalisiin tai disruptiivisiin palvelujen kehittämiseen. Sille sektorille, jossa edistetään toimintaympäristön muutosta, tarvitaan vähän erilaisia lähestymistapoja kuin palvelumuotoilussa perinteisesti. Olisi hirveän arvokasta, että saadaan kasvatettua ihmisten määrää, jotka kykenevät toimimaan monien organisaatioiden keskiössä ja edesauttamaan niiden yhteistyön syntymistä.
Viivi: Onpa mielenkiintoista. Kun ollaan niin alussa Suomessa niin on jännää nähdä, miten tämä tästä etenee. Tällä me päästään jakson loppua kohden. Olisiko sulla tiivistelmä siitä, mitä haluat kuulijan muistavan tästä jaksosta?
Mikael: Joo, tiivistelmä on se, jos me puhutaan kiertotaloudesta, että sehän on toimintaympäristön muutos, jossa ei riitä yksin se, että kehitetään uusia tuotteita ja palveluita, vaan tarvitaan sitä, että koko yhteiskunta muuttuu, ettei me kuormiteta planeettaa liikaa, vaan hyödynnetään ja uusiohyödynnetään resursseja, joita me ollaan kerätty joskus aikaisemmin. Että pystytään mahdollistamaan se, tarvitaan sitä että koko yhteiskunta osallistuu, eli erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden, korkeakoulujen, valtion, yritysten, järjestöjen ja muiden toimijoiden yhteistyötä. Siihen tämä ekosysteemityö pyrkii vastaamaan.
Sellaisena yleisenä kysymyksenä kuten sanoit äsken, tällaisen ekosysteemin kehittäminen on alkuvaiheessa vielä. Tosi isot kansainväliset toimijat kuten OECD miettivät sitä, miten saataisiin kehitettyä näitä eri yhteiskuntien toimintatapoja siihen suuntaan, että hanakammin tarttuu näihin toimintaympäristöä koskeviin kysymyksiin. Koko ala on muodostumassa, eikä ole vielä sellaista työkirjaa, jonka voisi lukaista ja todeta, että näin tämä homma tehdään. Ja kun ei ole vain yksittäistä osaamisaluetta, jota siellä tarvitaan, niin koko ala on muotoutumassa parhaillaan.
Meillä on Suomessa hirveän hyvää osaamista sen suhteen, meillä on esimerkiksi sellainen organisaatio kuin CLIC Innovation, joka on kymmenen vuotta työskennellyt tällaisten yritysten ja tutkimuslaitosten ilmastoaloitteiden kehittämisen parissa tällaisella ekosysteemiperspektiivillä. Täällä on tehty hirveän hyvää tutkimustyötä aiheen tiimoilta. Kansainvälisestikin musta tuntuu, että Suomessa ollaan aika hyvässä paikassa tämän suhteen. Ehkä se mitä tällä hetkellä tarvitaan on juuri se, että jotenkin saadaan summattua sitä hienoa tekemistä, jota tehdään Suomessa ja ulkomailla ja saadaan rakennettua sen ympärille sitä osaajien joukkoa. Luulen, että ammattikorkeakoulut ovat tässä tosi keskeisessä roolissa.
Viivi: Kiitos, Mikael Seppälä, vielä haastattelusta ja näistä keskusteluista ja kiitos kaikille meidän kuuntelijoille. Tässä jaksossa käsiteltiin aiheita liittyen AMK-lehti / UAS Journalin vuoden 2021 neljänteen numeroon ”Kestävä kehitys ja vastuullisuus”. Mä olen Viivi Koski ja me kuullaan taas ensi jaksossa, kiitos!
Mikael: Kiitos!
*musiikkia*
