Viivi Koski, Minna Elomaa-Krapu & Anita Ahlstrand
*musiikkia*
Viivi: Kuuntelet UAS Journal AMK-lehden Podcastia. Studiossa host Viivi Koski ja vieraana Metropolia-ammattikorkeakoulun asiakaslähtöisten hyvinvointi- ja terveyspalveluiden innovaatiojohtaja Minna Elomaa-Krapu, ja HyMy-kylän palvelutoiminnan vetäjä Anita Ahlstrand, tervetuloa.
Minna: Kiitos.
Anita: Kiitoksia.
*musiikkia*
Viivi: Anita, voisitko alkuun avata meille, että mikä tämä HyMy-kylä -projekti on.
Anita: No, Hymykylä ei varsinaisesti ole projekti, vaan HyMy-kylä on Metropolia Ammattikorkeakoulun asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymään kuuluva oppimis- ja kehittämisympäristö. Ja tämä HyMy tulee sanoista hyvinvointia Myllypurosta. HyMy-kylä aloitti toimintansa helmikuussa 2020 ja siellä tuotetaan oppimisen yhteydessä monipuolisia hyvinvointi- ja terveyspalveluita. Eli toisin sanoen sosiaali- ja terveysalan opiskelijat siellä suorittavat erilaisia opintoja aidossa asiakastilanteessa ohjaavien opettajien valvonnassa.
Viivi: Mitkä teidän roolit tarkemmin ovat tässä projektissa, ja keitä sitä on tekemässä?
Minna: Tämä onkin erittäin hyvä kysymys. Meillä on ollut monenlaisia rooleja, ja itse tietenkin tässä olen ollut innovaatiokeskittymän johtajana ehkä tämmönen alulle sparraaja ja luotsaaja, mutta kyllä intohimo tämän uudenlaisen oppimisympäristön ja kehittymisalustan rakentamiseen on ollut jaettua. Meillä on asiantuntijoita, opettajia, lehtoreita, ja sitten keskiössä on ollut myöskin kolmen osaamisalueen päälliköt, eli terveysosaamisalueen, hyvinvoinnin, kuntoutus- ja tutkimisen osaamisalueet.
Tässä on sillä lailla tosi mielenkiintoista se, että me ollaan jo alusta asti tehty tällainen aika kiva johtamisjärjestelmä, jossa kehittämisen johtamisvastuu on ollut jaettua. Osaamisaluepäälliköitten ja tällaisen laajennetun johtotiimin kanssa, jossa on sitten palvelutoiminnan vetäjiä ja muita asiantuntijoita, käydään yhdessä tärkeitä asioita läpi ja näin tämä kehittäminen ja oppimisympäristön ajan tasalla pysyminen on mahdollista. Eli se purkaa sellaisia tiettyjä johtamisrakenteen siirtoja pois. Tästä syystä Hymykylä on varsin nopeasti näin kolmessa vuodessa kehittynyt erinomaiseksi oppimis- ja kehittämisympäristöksi.
Anita: Mun rooli taas oikeastaan palvelutoiminnan vetäjänä on se, että koordinoin ensinnäkin sitä operatiivista arkea, tai operatiivista toimintaa, yhdessä tutkinnon asiantuntijoiden kanssa ja elän sitä arkea heidän kanssaan. Siellä on eri tutkinnoista henkilöstöä ja opiskelijoita. Tämä tarkoittaa sitä, että tehdään tiiviisti yhteistyötä 15 sotetutkinnon opettajan, harjoittelunohjaajien, opiskelijoiden ja eri asiantuntijoiden kanssa sekä toisaalta taas osaamisaluepäälliköiden ja muiden esimiesten ja johtotiimin kanssa.
Sen lisäksi tietysti tähän kuuluu mikä tahansa yksikkö, joka tarjoaa palveluja, kuten kuuluisa viestintä ja markkinointi ja sitä koordinoin, mutta sitäkään en tee yksin. Eli siinä on koko Metropolian viestintätiimi mukana tiiviisti ja lisäksi viestinnän lehtoreita. Sitäkin rakennetaan yhdessä sekä yhdessä myös kylän toimijoiden kanssa.
Toinen puoli tämän operatiivisen toiminnan lisäksi on kehittämistoiminta, jota myös koordinoin. Siellä rakennetaan ja yhteiskehitetään uusia palvelukokonaisuuksia yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa ja meidän asiantuntijoiden kanssa, opiskelijat tiiviisti mukana. Se tarkoittaa sitä, että me tarvitaan myös sitä verkostotyötä ja sitä verkostojen rakentamista. Oikeastaan toimin sellaisena mahdollistajana, yhyttäjänä, että ihmiset löytää toisensa, ja pääsevät sitten yhteistyöhön. Eli fasilitoin ja sparraan. Yhtenä isona asiana on tietysti se, kun tulemme monista tutkinnoista, ja toimintamme on moniammatillista ja myös monialaista, että meillä on muita aloja myös mukana tässä. Että rakentuisi sellainen toimintakulttuuri, sitä myös sparraan, ja vien eteenpäin yhdessä muiden kanssa.
Viivi: Okei. Mistä tämä on sitten saanut alkunsa?
Minna: No, oikeastaan tämä lähtee Myllypuron kampuksesta ja ihan tavallaan sieltä perusteista, miksi Myllypuron kampus sijoitettiin Itä-Helsinkiin. Metropolia Ammattikorkeakoulu allekirjoitti Helsingin kaupunginvaltuuston kanssa elinvoimasopimuksen, ja sopimuksen yhtenä tavoitteena on, nimensä mukaisesti, kehittää alueen hyvinvointia kestävästi. Ja toki kun katsotaan tämän hetken poliittista ilmapiiriä niin soteintegraatio ja hyvinvointialueet ovat hyvin keskeisessä asemassa. Ajateltiin silloin, että halutaan lähteä jo etukenossa rakentamaan sellaista korkeakoulua, joka pystyy ketterästi toimimaan kumppaneiden kanssa myös alueellisena vaikuttajana ja kehittäjänä. Sitten kun katsotaan Itä-Helsinkiä taas niin siellä on ihan selkeä tarve tuottaa palveluja, jotta voidaan kaventaa terveyseroja. Toki Metropolia halusi ratkaisijakorkeakoulun roolissa olla tuottamassa alueelle sellaisia palveluja, joita ei sieltä vielä löydy. Ja pyrkiä nimenomaan löytämään sellaiset kuilut, gapit, joita julkinen tai yksityinen sektori tai yhteisöt eivät siellä Itä-Helsingin alueella vielä pysty tuottamaan. Tarve on ollut myös se, että meidän opiskelijat oppivat paitsi tällaistä monialaista, poikkialaista työtä, myös tälläista tulevaisuuden soteosaamista, jossa on kyky nähdä yksilöiden tarpeet, ja kyky räätälöidä sitä hoitoa ja hoitopolkua sen mukaisesti, mikä on yhteiskunnan tai yksilön tarve alueellisesti.
Viivi: Okei, kuulostaapa mielenkiintoiselta. Miten tämä toiminta on sitten lähtenyt käyntiin, ja mikä korkeakoulun rooli haasteiden ratkaisijana on?
Anita: No, kun me aloitettiin vuonna 2020 helmikuussa, oikeastaan me muutettiin kampukselle siinä joulutauolla edellisen vuoden lopussa, niin ehdittiin tyhjentää niin sanotusti pahvilaatikoita ja käynnistellä kuukauden verran. Käynnistellä tiettyjä palveluja. Sen jälkeen tuli korona, ja sen myötä ovet olivat kiinni koko sen 2020 kevään. Syksystä 2020 me pystyttiin sitten taas käynnistämään. Tähän kohtaan on pakko mainita, että meillä on niin loistavat monimuotoiset tilat, että me pystyttiin organisoimaan meidän palvelutarjonta ja palvelu ja asiakkaiden vastaanottaminen terveysturvallisesti. Eli loistavat tilat mahdollistivat sen, ja sitten myös meidän ketterä, joustava henkilöstö, jotka siinä kevään aikana miettivät, miten me pystytään niitä palveluita tarjoamaan ja opintoja vielä tekemään. Me ollaan myös poikkeusoloissa voitu tarjota sellaisia palveluja, joita esimerkiksi Myllypuron alueella ei ole voitu koronan takia tarjota. Tai sitten että ne on jostain syystä lopetettu sieltä alueelta, tai niitä ei ole lainkaan siellä saatavilla. Tästä voisin sanoa esimerkkinä, että koronan aikaan ikäihmisten ohjattu ryhmätoiminta on ollut tauolla monessa paikkaa. Meillä se on kuitenkin toteutunut jollakin tapaa, ei tietysti ihan koko tarpeeseen olla voitu vastata. Sitten perhekahvila, yhtenä esimerkkinä, sellaista alueella ei ole ja tarve on kuitenkin suuri. Optikkoliikettä ei ole, joka me pystytään täyden palvelun optikkoliikkeenä sitten tarjoamaan.
Ja keväällä 2021, kun me saatiin luvat toimia yksityisenä terveydenhuollon yksikkönä, niin se on edelleen edesauttanut meidän roolia tavallaan tässä alueella osana hyvinvointi- ja terveyspalveluiden järjestelmää. Toki meidän kehitystyö on vielä ihan kesken, siellä on paljon uutta tuloillaan ja paljon vielä kehitettävää. Mutta toisaalta nämä poikkeusolot ovat mahdollistaneet kehittämistyölle sen ylimääräisen ajan ja rauhan.
Viivi: Kuulostaapa monipuoliselta. Keitä nämä Hymykylän asiakkaat sitten ovat?
Anita: Meille HyMy-kylään voi tulla asiakkaaksi kuka vaan. Eli palveluja voi hyödyntää ilman lähetettä kaikenikäiset ihmiset. Ainoa poikkeus on meidän suun terveydenhuollon palvelut, joita tarjotaan Helsingin kaupungin potilaille. Tällä hetkellä meillä asiakkaana on toki alueen asukkaita, perheitä, kolmannen sektorin, meidän yhteistyökumppaneiden jäseniä, erilaisten yhdistysten jäseniä. Ihan kaiken ikäisiä, ikäihmisiä, nuoria aikuisia, työikäisiä, yrittäjiä, omaishoitajia, haavoittuvassa asemassa olevia. Ihan oikeastaan kaikenlaisia asiakkaita.
Minna: Jos jatkan, Anita, tuosta mitä sanoit niin voisi vaan sanoa, että tarve on korkeakouluna nimenomaan se, että me ollaan aktiivisessa vuoropuhelussa kaupunkilaisten, työelämän ja muiden sidosryhmien kanssa. Nyt esimerkiksi Myllypuron erilaiset yhteisöt ja asukkaat ovat olleet meille elintärkeitä ja kovin tarkkaan kuunnellaan heidän tarpeita. Sitten jos tarpeet on sellaiset, että me ei ihan korkeakouluna yksin niihin pystytä niin hyvin näppärästi kootaan ratkaisijajoukko meidän erilaisista kumppaneista ja lähdetään ratkaisemaan sitä haastetta yhdessä. Tämä perhekahvila, jonka Anita nosti, on erinomainen esimerkki siitä yhteistyöstä. Toisen minkä nostaisin tässä on matalan kynnyksen palvelupistepysäkki, joka on jalkautunut Myllypurosta myös Itä-Keskukseen ja näin ollen pystynyt ehkä laajentamaan sitä haarukkaa, että saadaan ja tavoitetaan asiakkaita.
Viivi: Millaisia palveluita HyMy-kylä tarjoaa?
Anita: HyMy-kylä tarjoaa monipuolisesti hyvinvoinnin ja terveyden palveluja, sosiaalipalveluja, ja nämä palvelut ovat siinä mielessä erityisiä, että me pystytään hyödyntämään uutta teknologiaa ja moderneja tiloja ja monialaista ja moniammatillista osaamista. Eli meillä on laajaa hyvin monipuolista osaamista.
Tällä hetkellä meillä on tarjolla fysioterapiaa, jalkaterapiaa, liikelaboratoriopalveluita, kattava kyläoptikkomyymälä, toimintaterapiaa, monipuolisia perhepalveluja, senioripalveluja, osteopatiaa ja suun terveydenhuollon erilaisia palveluja. Kuten Minna sanoi, myös matalan kynnyksen neuvonta- ja ohjaustoimintaa pysäkkitoimintana. Sen lisäksi meillä on mahdollisuus räätälöidä kumppaneille erilaisia palveluja, esimerkiksi tyhypäiviä tai tehdä yhteistyössä tapahtumia, pop-uppeja. Eli me emme ainoastaan ole siellä kampuksen sisätiloissa vaan me myös pystytään liikkumaan sinne missä ne ihmiset on, ja se on meidän vahvuus tässä.
Viivi: Miten tämä toiminta on sitten vaikuttanut opiskelijoiden ja opettajien elämään ja yhteistyöhön?
Anita: No, aika monellakin tapaa. Itse kun olen aikasemmin ollut myös kuntoutuksen puolella opettajana, minusta on mahtava nähdä meidän kylän henki, miten se on tässä tosi lyhyessä ajassa ja oikeestaan poikkeusolojenkin myötä vahvistunut tai syntynyt, ja sitä mukaa vahvistunut. Eli se miten tämä vaikuttaa on se, että me tehdään yhdessä, me tehdään monialaisesti, moniammatillisesti. Me ei olla enää siellä oman tutkinnon poterossa vaan yhteisessä kylässä. Me ymmärretään tänä päivänä paremmin, mitä yhteiskehittäminen on juuri meille. Ja mitä palvelumuotoilu tuo meille lisää tähän koko toiminnan kehittämiseen, ja puhutaan jaetusta vastuusta ja kehittäjäkumppanuudesta.
On ollut ihana huomata, että ihmiset haluavat oppia toisilta. Se näkyy tuolla meidän arjessa ja opiskelijajoukon työskentelyssä. Tähän täytyy ihan uutena sanoa, että me viime viikolla käynnistettiin tämmönen meidän yhteinen keskustelualusta Teams, jossa on sekä meidän opettajat ja henkilöstö HyMy-kylästä että opiskelijat. Yhteydenpito on aivan äärimmäisen ketterää ja tavallaan tasavertaisina toimitaan. Se on pieni juttu, mutta sillä on iso vaikutus siihen, miten me yhdessä tätä hommaa pyöritetään. Tämä ei ole ollut helppoa, tämä on vaatinut sitä, että on mahdollistettu kohtaamisen paikkoja ja mahdollistettu yhteiskehittämistä ja pala kerrallaan rakennettu uutta toimintakulttuuria. Ollaan jouduttu ravistelemaan omia ja tutkinnon perinteitä ja ajatuksia ja hyppäämään pois mukavuusalueelta. Tämä poikkeusolo on vahvistanut sen, että on pakko puhaltaa yhteen hiileen ja onnistumisen kokemukset on valtavat.
Viivi: Ihanaa kuulla, miten tämä on tuonut teidän porukkaa yhteen.
*musiikkia*
Viivi: Te julkaisitte tästä jutun UAS Journalin vuoden 2021 kolmannessa numerossa. Miten tämä toiminta kytkeytyy yhdenvertaisuuteen yleisellä tasolla?
Minna: Kiitos, erittäin tärkeä kysymys, ja minusta vaikuttava kysymys, koska tänä päivänä korkeakoulu ei voi mielestäni olla ottamatta roolia tällaisen sosiaalisesti kestävän toiminnan puolestapuhujana ja edistäjänä. Yhdenvertaisuus oli meillä jo ihan silloin 2019, ennen kuin ehkä kestävä kehitys on niin voimakkaasti tullut puheeksi, meidän kantava arvo ja teema, jota lähdettiin rakentamaan HyMy-kylään. Yksi millä ollaan yhdenvertaisuutta pystytty rakentamaan sinne on, vähän niin kuin Anita jo avasikin, erityisesti pedagogiset valinnat. Se on vähän sellaista piilo-opetussuunnitelmaa ja piilotyössäoppimista. Näillä pedagogisilla menetelmillä me lähdettiin tähtäämään jo suunnitteluvaiheessa, suunniteltiin että kun toiminta avautuu ja opetus käynnistyy siellä HyMy-kylässä, opettajat ja opiskelijat sekä asiakkaat me laitetaankin tasa-arvoiseen asemaan. Tasa-arvoiseen suhteeseen toistensa kanssa ilman, että valta-asetelmia syntyy.
Kuten Anita jo totesikin, se ei ole helppoa, mutta siihen on pikkuhiljaa päästy eli siinä pitää myös nähdä pitkäjänteisyyttä, kun yhdenvertaisuutta lähdetään pedagogisesti ja korkeakouluissa rakentamaan. Tämä valta-asetelmien poistaminen tarkoittaa sitä, että me pyritään siihen, että kun meille tulee esimerkiksi asiakas, niin opiskelija ja opettaja ottavat hänet vastaan. Asiakasta ei oteta tällaisena kohteena, objektina, vaan hän tulee hoitosuhteeseen omana itsenään ja omana asiantuntijanaan. Tämä tarkoittaa erilaista lähestymistapaa. Meillä ajatellaan, että asiakas opettaa tulevaisuuden toimintatapaa, päivittää opettajan taitoa siitä, mitä ohjaus- tai hoitotilanne on, ja ennen kaikkea myös se asiakas, joka tuo oman asiantuntemuksensa, vie uutta oppia kotiin. Eli kaikki kolme ovatkin oppimassa, jakamassa ja saamassa. Tämä on minusta erinomainen tekemämme valinta, ja sitä on piilo-opetussuunnitelman mukaisesti lähdetty viemään, mutta myös aukikirjoitettu. Kuten tuotiin siellä UAS-Journalissa esille. Tämä tukee myös sitä, että opiskelijat uskaltavat ottaa enemmän vastuuta, opettajat uskaltavat antaa vastuuta, toki niissä rajoissa kuin se palvelutuotannossa on mahdollista. Mutta se kehittää myös opiskelijoiden kykyä arvioida asiakasta, kuten Anita toi esille, meillä on hyvin erityyppisiä asiakkaita. Me pystytään kehittämään sellaista taitoa, että kun asiakas tulee, hän kykenee katsomaan, onko tämä henkilö oikeastaan sen tarpeen kanssa, jonka ensin sanoo, vai onko jotain mitä pitäisi lähteä enemmän työstämään asiakkaan kanssa. Varsinkin kun meillä on heikommassa asemassa olevia asiakkaita, yhdenvertaisuus edistyy erinomaisesti. Meillä on myös käynyt työelämäjaksolla, työssäoppimisen jaksolla henkilöitä, jotka ovat kokeneet, että tällainen ilmapiiri, jossa saa olla yksi muiden joukossa, eikä tavallaan siinä roolissa, että minä olen heikommassa asemassa joko sosiaalisesti tai taloudellisesti tai sen työn kanssa. Se on ollut erinomainen ratkaisu.
Viivi: Kuulostaapa monipuoliselta ja toimivalta yhdenvertaisuuden edistämiseltä. Entä sitten, miten HyMy-kylässä koulutetaan tulevaisuuden osaajia?
Anita: Oikeastaan voisinkin käyttää näitä aiempia puheenvuoroja ja Minnankin sanoja tuossa. Eli me mahdollistetaan yhdessä oppiminen, ja niillä pedagogisilla ratkaisuilla ja sillä toimintakulttuurilla ja niillä kohtaamisen paikoilla. Ja sillä miten koko arki on rakennettu, me mahdollistetaan monialainen oppiminen ja onnistumisen kokemukset, kokemukset aidossa asiakastyössä. Eli aito asiakastyö on se, joka opettaa kaikkia. Se, että me koulutetaan myös sillä, että me yhdessä kehitetään ihan sitä arkea, kuten esimerkiksi viestintää, joka ei ollut toiminut. Opiskelijoilta tuli, että eikö voitaisi tällainen kehittää. Innovoi tällaisen viestintäkanavan meille ja siellä tiellä ollaan ja onnistutaan. Ja arjen ketterillä ratkaisuilla, ei tehdä liian raskasta siitä, että jos jokin ei toimi, miten uskallat sanoa ääneen, olit missä roolissa tahansa ja uskallat lähteä kehittämään. Opiskelijallekaan se ei ole opintojen suorittamista, että suoritan nyt tämän opintokokonaisuuden ja sitten se on siinä, vaan siinä samalla kehitetään ja katsotaan laajemmin yhdessä muiden kanssa. Eli ketterästi kokeillen, luovasti ja rohkeasti, ennakkoluulottomasti. Sillä tavalla meillä koulutetaan.
Minna: Täydentäisin tuohon vielä vaikka sen, että se mukavasti tässä HyMy-kylässä yhdistyy meidän opiskelijoiden kohdalla paitsi ammattiin harjoittaminen ja vuorovaikutustaidot ja potilaan tai asiakkaan ohjaaminen, niin sitten he vielä vastaa omana ryhmänään siitä vastaanottotoiminnasta, siellä tulee yritystoiminnan periaatteet, siellä kehitetään kumppaneiden kanssa niitä palveluita, tulee yhtäkkiä palvelumuotoiluosaamista. Lisäksi me vielä ollaan pantu pystyyn moniammatilliset konsultointityöpajat. Siinä tuleekin tätä monialaista työskentelyä, toisten opiskelijoiden ja toisten ammattien kanssa. Kohti soteintegraatiota saadaankin jo valmiiksi tulevaisuuden osaajia, jotka kykenevät toimimaan eri ammattilaisten kanssa, ei vain sosiaali- tai terveysalan vaan liiketalouden, terveysteknologian tai ICT-alan opiskelijoiden kanssa, tai kulttuurin, kulttuurihyvinvoinnin näkökulmasta. Pystytään yhden alustan kautta aika paljon tuottamaan opetussuunnitelman kautta taitoja.
Viivi: Miten kestävyys ja kestävä kehitys näkyvät HyMy-kylässä?
Minna: Kuten sanoin, Metropolia on toki sitoutunut kestävän kehityksen periaatteisiin, ja sitten me Anitan kanssa ollaan tätä paljon mietitty, ja me päätettiin, että meillä ne eivät saa jäädä vain lauseiksi. Että meidän nettisivuilla tai arvoissa näkyy vaikka sosiaalisen kestävyyden periaatteet tai miten se ekologisuus näkyy, tai kestävä talous esimerkiksi, jota opiskelijoillekin yritysnäkökulmasta opetetaan. Me haluttiin, että ne näkyvät konkreettisesti meidän opiskelijoille, ja HyMy on siitä oiva esimerkki, eli tulee yhdenvertaisuuden, tasa-arvon, työllistymisen näkökulma, kun ollaan näitä osatyökykyisiä kyetty työllistämään. Ja tavallaan on myös tehty tietoiset valinnat kestävän kehityksen teemoista. Eli on se terveyttä ja hyvinvointia, ja nyt näillä uusilla täydentävillä palveluilla yritetään vielä enemmän saada aikaiseksi asioita, joita ei ehkä siellä Itä-Helsingissä ole ollut. Tavallaan henkilöiden ja ihmisten hyvän koulutuksen kautta, joka on yksi kestävän kehityksen teemoista. Paitsi koulutusta tulevaisuuden osaajille, myös työssäoppimista opettajille ja kansalaistaitoja, elinikäisen oppimisen taitoja asiakkaille. Ihmisarvoinen työ ja talouskasvu on äärimmäisen tärkeä meillä, joista ollaan nyt tämä osatyökykyisyys otettu pilottimaisesti haltuun, mutta nyt päätetään että jatketaankin sitä sitten pitkäjänteisesti eteenpäin.
Me myös järjestetään tapahtumia, joissa tämä elinikäinen oppiminen, kansalaistaitojen ylläpitäminen mahdollistetaan. Tapahtumissa meillä on yleensä vapaa pääsy ja kaupunkilaiset saavat osallistua. Kestävän kehityksen näkökulmasta yksi tärkeimmistä on, että saat tulla vaan sinne ihmettelemään ilman mitään sitoumuksia ensin. Ehkä vähän haastamaan ja juttelemaan meidän kanssa, ja sitten kun tuntuu, että täältä puuttuu tällainen palvelutoiminta, jota haluan, niin jätän vähän vinkkiä.
Viivi: Näiden lisäksi, mitä olette jo kertoneet, niin millaiset periaatteet ohjaavat toimintaa HyMy-kylässä?
Minna: Periaatteet ovat äärimmäisen tärkeitä ja ne pitää kirjoittaa auki ja myös pystyä todentamaan. Meidän aukikirjoitetut periaatteet ovat ihmisten kokonaisvaltainen, yksilöllinen ja eettinen kohtaaminen, tasa-arvoisen osallisuuden edistäminen sekä syrjäytymisen ja eriarvoistumisen ehkäiseminen. Toki myös nuo kestävän kehityksen teemat, mutta ehkä periaatteista, jotka hyvin voimakkaasti koskevat meitä ja meidän hanketoimintaa, jota integroidaan myös Hymykylään, niin on nämä. Tällainen isompi sosiaalisen kestävyyden teema, jonka alle nämä kaikki, jotka luettelin äsken, sulkeutuu.
Anita: Jos mietin tuolta käytännön HyMy-kylän arjesta, että mitä nämä siellä tarkoittavat, niin ne tarkoittavat sitä, että ollaan ihmisenä ihmiselle. Se on kantava voima. Ja se, että meillä on erilaisia tapoja ja keinoja herkästi vahvistaa osallisuutta ja toimijuutta roolista riippumatta, tai asemasta tai tittelistä riippumatta.
Viivi: HyMy-kylän kohde on Itä-Helsingin kaupunginosien väestön sosiaali- ja terveyspalveluiden monipuolistamisessa tarvelähtöisesti ja monialaisesti. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Minna: No tässä on varmaan monella tapaa tuotu jo esillekin sitä, mutta ehkä voisi tiivistää sitä, että varsinkin ennen koronaa ja jonkin verran koronan aikana meidän suurena tahtotilana on ollut se, että pystytään järjestämään tällaisia työpajoja alueen asukkaille, kaupungin edustajille, yksityisen sektorin edustajille, kolmannen sektorin edustajille. Nyt korona on vähän meiltä vienyt tästä pontta pois, mutta se ei ole unohtunut. Päinvastoin, ollaan korona-aikana mietitty uusia askelmia, että sitten kun päästään edes lähelle sitä normaalia arkea niin me jatketaan. Ja kyllä se tarkoittaa myös sitä, että me lähdetään ja jalkaudutaan sinne Itä-Helsingin yhteisöihin.
*musiikkia*
Viivi: Miten opiskelijat hyötyvät HyMy-kylästä? Entä opettajat tai korkeakoulu kokonaisuutena?
Anita: No, tässä on monta kertaa sanottu jo tämän keskustelun aikana juurikin sitä, eli opintojen aikana pääsee turvallisesti harjoittelemaan aidoissa asiakastilanteissa monialaisesti yhdessä muiden kanssa, ja olemaan mukana opintojen yhteydessä siinä palvelujen ja toimintakulttuurin kehittämisessä. Se, että ymmärrys kasvaa uusien palvelujen konseptoinnista ja siitä, mitä kaikkea siihen palveluun liittyy. Ja että missä olen osana palveluntarjoajana tai toimijana. Tämä koskee meitä kaikkia, olit sitten opiskelija tai henkilöstön jäsen siinä kylän toiminnassa.
Viivi: Jos tähän loppupuolelle vielä avaisitte pari käsitettä, eli mikä on HyMy-kylän pysäkki, entä perhekahvila?
Anita: HyMy-kylän pysäkki on tällainen matalan kynnyksen ajanvaraukseton ohjaus- ja neuvontapiste, joka meillä on sillon kun meillä on toiminta käynnissä kerran viikossa auki. Siellä opiskelijat tekevät erilaisia opintoja ja yhdessä moniammatillisesti ottavat vastaan asiakkaita. Asiakkaat voivat tulla sinne kysymään asioita Kelan papereihin liittyen, digitaalisiin palveluihin liittyen, omiin terveysongelmiin, haasteisiin, omaishoitajana toimiseen, yksinäisyyteen, ihan mihin vaan. Tavallaan siellä on mahdollista saada ohjetta, mistä löytyy neuvoa lisää, jos siellä ei pystytä auttamaan. Sellaista keskustelua pääsee käymään meidän opiskelijoiden kanssa.
Perhekahvila taas on myös tällainen kerran viikossa tapahtuva avoin kahvilatoiminta yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Myllypuron yksikön kanssa, sillon kun meillä on toiminta käynnissä, ja se myös toteutetaan moniammatillisesti meillä. Siellä on erilaisia tietoiskuja vanhemmille, leikkihetkiä, erilaisia toiminnallisia hetkiä opiskelijoiden toimesta järjestetty lapsille, ja myös vanhemmuuteen saa siellä opastusta ja vinkkiä. Perhekahvilalle on oikeastaan ollut tarve Myllypuron alueella jo pitkään. Ei ole ollut sellaista vertaisverkostoa tai sellaista paikkaa, missä voisi yhdessä miettiä ja pohtia ja keskustella lapsiperheen asioihin liittyviä juttuja.
Viivi: Kiitos tosi paljon, että tulitte tänne kertomaan meille HyMy-kylästä. Jos vielä molemmat voisitte kertoa yhden asian, minkä haluatte jäävän ihmisille mieleen.
Minna: No minä voisin näin innovaatiojohtajana sanoa, että korkeakoulu voi toimia tällaisena olohuonemaisena, hyvin lämpimänä, kutsuvana, kehittämis- ja yhteistyöalustana, jossa opitaan yhdessä. Organisaatio oppii, sidosryhmäläiset oppii, kaupunkilaiset oppii ja ihmetellään yhdessä.
Anita: Mä voisin näin palvelutoiminnan kehittäjän näkökulmasta nostaa sen, että kun löydetään yhteinen henki ja meidän kylä, niin miten eri tasolle oppiminen, yhdessä toimiminen ja tekeminen ja ilmapiiri muuttuu, positiiviseen suuntaan, ja se, miten positiivinen ilmapiiri taas peilautuu sinne asiakkaille ja koko toimintaan. Se on ihan mahtavaa.
Viivi: Kiitos vielä Minna ja Anita ja kiitos kaikille meidän kuuntelijoille.
Minna: Kiitos.
Anita: Kiitoksia.
*musiikkia*
