Viivi Koski ja Kimmo Mäki
*musiikkia*
Viivi: Palaamme takaisin UAS Journalin vuoden 2021 kolmannen julkaisun pariin. Julkaisun teemoina oli vastuullisuus ja sen sisällä pedagoginen johtaminen, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.
Tänään UAS Journal Podcastissa käsittelemme erityisesti pedagogista johtamista. Studiossa tänään Viivi ja lisäkseni täällä on yksi julkaisun teematoimittajista, tervetuloa, Kimmo Mäki.
Kimmo: Kiitos.
Viivi: Voisit näin alkuun esitellä itsesi.
Kimmo: Olen siis Kimmo Mäki, korkeakoulupedagogiikan yliopettaja Haaga-Heliasta ja työni koostuu korkeakoulupedagogiikan ja pedagogisen johtamisen aiheista. Tutkin niitä ja opetan ja ohjaan. Siinä lyhykäisyydessään.
Viivi: Miten olet päätynyt tänne tänään puhumaan pedagogisesta johtamisesta?
Kimmo: Oltiin Merja Draken, Liisa Vanha-Nuutisen ja allekirjoittaneen kanssa Haaga-Heliasta ja Eeva Kuoppala Xamkista teematoimittajina UAS Journalin numerossa 3/2021. Siinä oli keskeisinä teemoina vastuullisuus, pedagogisen johtaminen, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.
Eeva ja minä sekä Jennie Elfving, Ari Hyyryläinen & Harri Keurulainen kirjoitimme artikkelin pedagogisesta johtamisesta, josta tänään aika paljon jutellaankin niiden pohjalta. Sekä Liisa Marttilan ja Johanna Lätin artikkeli Sukupuoli: Pedagogisen johtamisen sokea piste, ja tästäkin tulee tarinaa vähän myöhemmin.
Viivi: Kiitos, Kimmo. Mitä tarkalleen tarkoitetaan, kun puhutaan pedagogisesta johtamisesta? Jos aloitat vaikka taustoittamalla käsitteen lähtökohtia.
Kimmo: Pieni check-in taaksepäin eli pedagoginen johtaminen on varmaan ollut tutumpi käsite varhaiskasvatuksen ja yleissivistävän peruskoulun kontekstissa. Siellä sitä on paljolti pengottu, vähemmän korkeakoulupuolella, mutta nyt on selkeästi ilmassa ollut jo paljon pedagogista aktiivisuutta ja kehittämistoimintaa.
Korkeakouluilla on nykyään toimintamalleja ja pedagogisia filosofioita ja näin ollen myös pedagoginen johtaminen on ollut jonkin aikaa aktiivisen kiinnostuksen alla. Varsinkin kun korkeakoulut kehittävät osaamisperusteisuutta, jatkuvan oppimisen vaatimukset, digitalisaatio tässä työssä ja hiljattain olleet pitkät etäjaksot covidin ansiosta ovat nostaneet esiin, kuinka tärkeää opettajan pedagoginen osaaminen on ja se on ollut suoraan yhteydessä myös opettajan työhyvinvointiin.
Me tehtiin Itä-Suomen yliopiston ja OAJ:n kanssa tutkimus vuoden 2020 korkeakouluopettajien työkokemuksista ja siellä selkeästi nousi tarve pedagogiselle johtamistyölle.
Viivi: Miten pedagogista johtamista voi määritellä?
Kimmo: Jäsennämme Eevan kanssa artikkelissamme sen kolmeen toiminnalliseen muotoon: organisaation johtamiseen, jaettuun johtamistyöhön sekä verkostojohtamiseen.
Jos ajattelee organisaation johtamista, kyseessä on tietysti johtamistyö, joka keskittyy opetustoiminnan järjestämiseen, valvomiseen ja ohjaamiseen. Esimerkiksi opetussuunnitelmatyön johtaminen tai korkeakoulun rakenteiden muokkaaminen oppimista mahdollistavaksi ympäristöksi voisi olla tätä työtä. Elfving, Hyyryläinen ja Keurulainen artikkelissaan kiteyttävätkin tämän kohdan hyvin kysymykseksi: miten johdan, jotta kukin työyhteisömme jäsen voi oppia?
Jaetussa johtamistyössä katsotaan esihenkilön kyvykkyyttä luotsata henkilöstöään kohti yhteistä päämäärää, tavoitteita ja visioita, ja miten esihenkilön työ mahdollistaa tällaisen yhteistoiminnallisen työkulttuurin. Yhteisöstä pitäisi löytyä niitä hetkiä, joissa opettajat voisivat keskustella pedagogiikasta. Usein olen huomannut, kun olen ollut opettajayhteisöjen kanssa tekemisissä, että aika vähän löytyy yleensä aikaa sille. Tämän kohdan Elfving, Hyyryläinen ja Keurulainen kiteyttävät kysymykseksi: miten johdan, jotta voimme kokea olevamme pedagoginen yhteisö?
Viivi: Mitä sitten tarkoitat verkostojohtamisella?
Kimmo: Kaikki oppiminen ja osaaminen ei tapahdu täällä korkeakoulun sisällä, onneksi. Yhä suurempi osa toiminnasta, oppimisesta ja osaamisen kehittymisestä tapahtuu tuolla ulkopuolla ja meidän täytyy olla kaikissa verkostoissa ja rajapinnoilla mukana. Näin ollen siellä pitäisi osata mun ja sun osaaminen ja saada se yhdessä toimimaan enemmän. Tarvitaan kykyä ymmärtää toisten osaamispotentiaalia ja osata yhdistää niitä joksikin uudeksi. Tämä on äärettömän tärkeää eikä tällaisissa verkostoryhmissä välttämättä ole pomoja eli ei ole asetettuja johtajia, joten kyse on enemmän konsultatiivisesta otteesta pedagogisessa johtamisessa eli jälleen yksi elementti lisää tähän pedagogiseen johtamiseen. Nämä verkostot ovat kansallisia, kansainvälisiä, korkeakoulun sisäisiä ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan muodostamia verkostoja.
Viivi: Kiitos kattavasta esittelystä pedagogisesta johtamisesta. Summaisitko vielä meidän kuuntelijoille pedagogisen johtamisen tuntomerkit?
Kimmo: Joo. Itse lähtisin siitä, että pedagoginen johtaminen ei ole vain pomojen hommaa vaan se koskettaa koko korkeakouluyhteisöä. Itse tykkään enemmän tällaisesta johtamistoiminnan käsitteestä kuin johtamisen käsitteestä, koska se haastaa koko korkeakouluyhteisön johtajuuden. Se tapahtuu vuorovaikutusprosesseissa, ovat ne sitten hankkeita, opetustilanteita, digiympäristöjä, mitä tahansa. Pedagoginen johtaminen on tulkintojen johtamista ja se rakentuu suhteissa.
*musiikkia*
Viivi: Nyt kun ollaan käsitelty paljon, mitä pedagoginen johtaminen itsessään on ja mitä sillä tarkoitetaan, niin siirrytään keskustelemaan ja pohtimaan pedagogista johtamista hieman enemmän.
Tässä UAS journalin numerossa oli pääotsikkona vastuullisuus, jonka alta löytyi pedagogisen johtamisen lisäksi tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Miten pedagoginen yhdistyy tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen?
Kimmo: Pohjaksi tähän kysymykseen kannattaa lukea Lätin ja Marttilan artikkeli: Sukupuoli: Pedagogisen johtamisen sokeapiste tästä meidän 3/2021 numerosta. Se on erittäin herättelevä juttu. Toki korkeakoulujen johtamisen muodolliset velvoitteet tasa-arvoon nähden ovat kunnossa ja suurimmasta osasta korkeakouluja löytyy tasa-arvosuunnitelma vaadittavine tilastoineen.
Sitten käytännön puoli, tasa-arvotavoitteiden ja -toimenpiteiden käytännön toteuttaminen. Monilta osilta se saattaa olla puutteellista ja etenkin opiskelijan näkökulma jää tosi helposti henkilöstöpoliittisten tavoitteiden varjoon, kuten nämä kirjoittajat toteavat. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen edellyttää siis epätasa-arvoon liittyvien ilmiöiden tunnistamista. Ne ovat usein sellaisissa arjen tilanteissa, meidän käytänteissä ja rakenteissa, emmekä välttämättä sitä itse osaa huomioida.
Me keräämme hirveästi tietoa: palautekyselyjä, barometreja, alumnikyselyitä, uraseurantaa ja niin edelleen. Eli kyllä meillä sitä dataa on, mutta me ei varmaan olla tarkasteltu sitä niin analyyttisesti sukupuolinäkökulmasta kuin Liisa Marttila ja Johanna Lätti peräänkuuluttavat. Kannattaisi katsoa myös sieltä näkökulmasta, koska sieltä saattaisi tulla niitä työkaluja, joita pedagoginen johtaminenkin voisi olla edistämässä tän asian suhteen. Opiskelijoiden kokemukset ovat tässä tärkeitä ja ne täytyy tehdä näkyväksi.
Viivi: Miten koronan myötä tullut etäaika on vaikuttanut pedagogiseen johtamiseen ja sen merkitykseen?
Kimmo: No miljoonalla eri tavalla, mutta jos otan yhden asia niin yhteisöllinen johtaminen on tullut haastetuksi. Mikä on se yhteisö? Mikä on se yhteisöllisyyden kokemus? Nyt kun ollaan oltu pitkiä pätkiä etänä ja nyt aletaan olemaan etänä ja fyysisesti paikalla ja eri tahtiin ja samaan tahtiin ja hybridisesti. Niin miten siinä saavutetaan tämmöinen yhteistoiminnallinen yhteisöllinen kokemus? Niin kyllä tää yhteisön johtaminen on semmonen joka tulee vahvasti haastetuksi.
Viivi: Osaisitko kertoa, minkä takia korkeakouluissa pedagoginen johtaminen ei ole yhtä tutkittua kuin alemmilla opetusasteilla ja miksi sen pitäisi olla?
Kimmo: Tai nykyään se onneksi on. Mutta miksi se on aikanaan lähtenyt jostain toisesta suunnasta liikenteeseen? Tämä on nyt mun oma vahva oletus ja perustuu tietysti tutkimustoimtaan, jota olen tehnyt, mutta argumenttini on se, että luulen tässä olevan opettajantyön autonomisuuden väärinymmärrys taustalla.
Ajatellaan, että johtajat johtaa korkeakoulua ja opettajat opettaa ja huolehtivat itse oman pedagogiikkansa kehittämisestä. Tällainen oman tontin vartiointi ei oikein toimi nykyään, koska on ne verkostot, koska opetustyö on muuttunut enemmän ohjaavaksi, koska enemmän tehdään yhdessä duunia. Joten tällainen oman tontin huolehtiminen ei oikein pelitä tässä ympäristössä.
Tarvitaan kehittämisen jakamista, yhteistä kehittelyä. En yksin saa enää niin paljon aikaiseksi kuin yhdessä saisin ja näin ollen myös johtamisen tulee olla jaettua. Tässä on mielestäni hirveästi syitä siihen, miksi pedagoginen johtaminen myös korkeakoulukontekstissa on tärkeää.
Viivi: Mennään tästä sitten siihen, mitä pedagogisen johtamisen ymmärtäminen ja tutkiminen tuo korkeakouluyhteisöön ja miksi se on tärkeää?
Kimmo: Se tekee näkyväksi pedagogisen johtamisen paikat ja tarpeet. Se antaa koko korkeakouluyhteisölle ymmärrystä siitä, miten korkeakoulupedagogiikkaa voidaan kehittää aina sieltä opiskelijasta rehtoriin, ja kenellä on missäkin nivelvaiheessa mikäkin vastuu.
Viivi: Mähän olen korkeakouluopiskelija, niin onko jotain mitä opiskelijoiden tulisi ymmärtää ja tietää pedagogiseen johtamiseen liittyen, joka voisi tukea sen kehitystä korkeakouluissa?
Kimmo: No ensinnäkin mä toivon, että ilman muuta, kun puhun korkeakouluyhteisöstä niin se tarkoittaa opiskelijoita, henkilökuntaa ja niin edelleen. Kaikki olemme sitä korkeakouluyhteisöä. Mielestäni yhtälailla kuin esihenkilön ja opettajayhteisön välinen suhde, niin ihan sama on opettajan ja opiskelijoiden välinen suhde.
Eli yhdessä kehitetään, yhdessä yritetään edistää oppimista ja osaamista. Ollaan tutkivalla ja kehittävällä otteella kehittämässä asiantuntijuutta ja toivon, että korkeakouluopiskelijat eivät ole vain päätekäyttäytyjiä ja -käyttäjiä korkeakouluissa. Vaan he osallistuvat myös opetuksen suunnitteluun erilaisten palautteiden ja palautekyselyjen muodossa, opetuksen toteutukseen ja osaamisen arviointiin. Pedagoginen johtaminen on tavallaan tapa olla asiantuntija, ja toivon, että sitä mallia näkyy korkeakouluissa ja se on yhtälailla sun kuin munkin juttu.
Viivi: Ihana kuulla, miten voi itsekin näihin juttuihin vaikuttaa. Korkeakoulupedagogiikkahan on suoraan sun alaasi, niin mitä pedagoginen johtaminen merkitsee sulle ja sun omalle korkeakouluyhteisölle?
Kimmo: Jos katson ihan sitä mun lähiyhteisöä niin se on Haaga-Heliassa opettajakorkeakouluyhteisö ja luulen jonkin verran tuntevani meidän kollegayhteisöä ja itse myös allekirjoitan tämän yksilöllisesti. Se, että me saadaan olla vahvasti osallisia kehittämässä meidän työtämme, me saadaan jättää meidän kädenjälki sen kehittämiseen ja kehittymiseen. Me voidaan jakaa osaamista ja kyllähän tässä peadagoginen johtaminen on silloin avainasemassa.
Viivi: Mitä meidän kuuntelijoiden pitäisi muistaa ensimmäisenä tästä jaksosta ja pedagogisesta johtamisesta?
Kimmo: Että pedagoginen johtaminen on koko sen yhteisön, tässä tapauksessa korkeakouluyhteisön juttu ja että se rakentuu suhteissa.
Viivi: Nimeäisitkö vielä näin loppuun tästä UAS Journalin vuoden 2021 kolmannesta numerosta pedagogiseen johtamiseen liittyvät artikkelit, jotka meidän kuuntelijoiden pitäisi käydä lukemassa?
Kimmo: Joo siis:
- Eeva Kuoppalan ja minun: Osaammeko johtaa pedagogisesti verkostoissa?
- Jennie Elfving, Ari Hyyryläinen & Harri Keurulainen: Ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmatyö pedagogisena johtamisena
- Liisa Marttila & Johanna Lätti: Sukupuoli – pedagogisen johtamisen sokea piste?
Viivi: Kiitos Kimmo erittäin paljon tästä jaksosta.
Kimmo: Kiitos.
Viivi: Ja kiitos vielä kaikille meidän kuuntelijoille, seuraavaa UAS Journal Podcast -jaksoa odotellessanne voitte tutustua jo seuraaviinkin UAS journalin numeroihin. Kuullaan taas ensi kerralla.
*musiikkia*
